10 heinä 2015

Kosteutta, kiivautta ja kolme pistettä

Nopeasti oli edellisestä ottelusta toivuttava, sillä seuraava matsi painoi päälle. Positiivista siinä oli se, ettei edellistä ottelua tarvinnut märehtiä sen pidempään, mutta muuten lyhyessä otteluvälissä oli hankaluutensa.

Toisen sarjakierroksen avausotteluumme saimme vastaamme Korsnäs FF:n. Heidän kautensa oli tähän mennessä sujunut vaihtelevissa merkeissä, mutta viime otteluissaan tuloskunto oli ollut kovaa luokkaa. Heitä vastaan on aina ollut värikkäitä ja jopa kiihkeitä matseja, joten nytkin oli odotettavissa tiukka vääntö.

Oma tilanteemme ei liiallisia hurraahuutoja etukäteen aiheuttanut. Loukkaantumiset ja muut esteet verottivat pelaajistoa kovalla kädellä ja karmivan monta runkopelaajaa oli sivussa kokoonpanosta. Ottelua edeltävinä tunteina näytti siltä, että käytettävissä oleva pelaajamäärä olisi yksi kauden kapeimmista ja useamman läsnäolijankin olevan kovin raihnainen. Kun siinä samalla odoteltiin/pelättiin ennustettujen rankkasateiden saapumista, niin etukäteistilanne olisi voinut olla parempikin. No oli etukäteistilanne sitten millainen tahansa, niin illan otteluun lähdettiin voitto mielessä.

Pelätyt sateet pysyivät poissa; aina ottelun alkuhetkille asti. Tuolloin vettä räpsi tulemaan välillä kovaakin, mutta se jäi varsin lyhytkestoiseksi. Tämä epävakaisuus oli kuitenkin johtanut siihen, ettei tällä kertaa ollut myyntipistettä yleisöä palvelemassa ja tuota yleisöä oli varmaankin noin kolmisenkymmentä silmäparia. Tuota sadekuuroa lukuun ottamatta sää oli jalkapallolle varsin mainio, sillä lämpöä oli 17°C ja tuulta ei ollut nimeksikään. Toki tuo tuulettomuus toi hyttysiäkin paikalle, mutta ne on vain kestettävä. Pelaajatilanne oli puolestaan sellainen, että pöytäkirjaan oli kirjoittaa 13 nimeä ja pelipaikkoja jouduttiin sovittelemaan jonkin verran.

Ottelu alkoi HuiPolta kerrassaan väkevästi ja olisikohan edellisottelun pohjanoteeraus ollut tuohon syynä. Aivan ensimmäisillä minuuteilla saimme rakenneltua useamman kelvollisen maalipaikan, mutta niistä ei osumia tullut. Vierailijat yrittivät hyökätä hyväpotkuisten puolustajiensa voimin, jotka lähettivätkin laakapalloja alakertamme katkottavaksi.

Olimme olleet niskan päällä ensimmäisen vartin ja saaneet aikaan oikeastaan ottelun kaikki kunnolliset maalipaikat, mutta vastustaja iski silti avausmaalin. Linjamme pysäytti liikkeen, hyökkääjät jatkoivat juoksuaan ja futsal-henkinen nosto lähti liikkeelle. Päivänselvemmältä näyttävää paitsiota saa hakea, mutta tällä kertaa lippu ei jostain syystä noussut ja leipäläpemme aukesivat, kun pallo maaliimme tuikattiin.

HuiPo ei tuosta lannistunut, vaan aloitti massiivisen hallintavaiheen. Nopeasti Paju olikin avopaikassa, mutta hänen ei aivan ylettynyt nahkakuulaan. Peliväline jäi puolustajan ulottuville ja hän syötti sen tarkoituksella sisäterällä maalivahdille, joka otti sen hyppysiinsä. Karjuimme palautusta; turhaan.

Hetkistä myöhemmin irtopallo oli vastustajan alueella ja Käriste tavoitteli sitä. Hän saattoi hipaista veskaria, mutta kopparikin iski häntä tilanteessa kasvoihin. Tilanteesta tuli kuitenkin Käristeelle varoitus. Hetkistä myöhemmin syöttökoneistomme jauhoi aivan maagisen kuvion, kun Paju jeesasi Jania laidalla ja hänen keskityksensä oli määrämittaiseksi Jaken toimesta tilattu. No Jake sai pallonsa ja nuppasi sen todella tyylikkäästi tusinan metrin etäisyydeltä maalirakennelman alakulmaan.

Tasoitusmaalin jälkeen hallintamme oli kerrassaan valtavaa ja kunnollisia maalipaikkoja syntyi solkenaan. Se viimeisin tarkkuus kuitenkin puuttui ja hetkisen jouduimme johtomaalia odottamaan. Sitten Janin kaaripallo tavoitti Käristeen rangaistusalueen rajalta ja hän voitti puolustajansa täysin. Jalka oli sen seurauksena vapaana ja nahkakuula hyökkääjämäisen mallisuorituksen jälkeen takakulmassa.

Meillä oli hyvä vaihe menossa ja sitä pyrittiin jatkamaan. Joitain tilanteita saatiin aikaan, mutta pelin yleiskuva muuttui levottomammaksi. Vihulaisella oli pari vaarallista hyökkäystä, mutta niistä selvittiin. Sen lisäksi he taklailivat jatkuvasti myöhässä. mikä ei naurattanut pelaajiamme lainkaan. Osa taklauksista näytti jopa selviltä vahingoittamisyrityksiltä, mutta jotenkin vieraat selvisivät varoituksitta tässä vaiheessa. Sen sijaan Jakelle nousi lappu, kun hän terhakkaasti liukui pallon pois. Voi sitä vikinää, joka naapurileiristä lähti, vaikka taklaus oli heidän omiin tekosiinsa verrattuna lastentarhatasoa.

Tauolla juteltiin jonkin verran. Enimmäkseen siinä käytiin läpi hermokontrolliin liittyviä juttuja, mutta toki pelillisiäkin asioita sivuttiin. Tarkoituksena oli säilyttää hyvä ote, jonka olimme itsellemme ottaneet. Hyökkäyspäässä oli nähty useampia fantastisia syöttökombinaatioita, joissa sekä pelaajat että peliväline liikkuivat kellon tarkkuudella. Niitä lisää tiiviydestä luopumatta, niin ottelu tulisi varmaankin jatkuva meidän hallussamme.

HuiPo palasi tauolta vimmaisena ja Käriste oli välittömästi tekopaikassa. Hänen yrityksensä tuli veskarin torjumaksi ja seuraavalla minuutilla torjuntahommiin pääsivät puolustajatkin, kun saimme maalinedushässäkässä aikaan ainakin viisi laukausta. Niin vain kaikki niistäkin tulivat jollain tavalla torjutuksi tahi blokatuksi, joten tilanne pysyi entisellään.

Vimmainen tauoltapaluu jäi siis tuloksettomasti ja peli vaihtui keskikentän kamppailuksi, missä peliväline vaihtoi omistajaa varsin tiuhaan. Kummankaan osapuolen yritykset eivät tuottaneet maalipaikkoja, mutta siitä ei ainakaan voi syyttää puutteellista yritystä.

Pelikellossa alkoi olla tunnin verran aikaa kulutettuna ja ryhmityksemme kadotti tiiviyttään. Ryhmityksessä oli selviä viitteitä 4-2-4:stä tai jopa Kutosen ajoilta tutusta 5-0-5:sta. Ei siinä sinänsä ongelmaa ole, jos omat hyökkäykset pystytään viemään pitkälle tai ainakin pitämään palloa ylhäälläkin, mutta nopeiden menetysten tullessa ne ovat kovin haavoittuvaisia muodostelmia.

Vieraat iskivät vastaan pari kertaa todella vaarallisesti, mutta viimeistään Matti oli heidän yrityksiään vesittämässä. Yhdestä vastahyökkäyksestä käynnistimme oman vastahyökkäyksemme, mutta ylivoimalla kohti vihulaisen maalia vyörynyt rintamahyökkäys katkaistiin kyynisen brutaalilla liukutaklauksella takaapäin. Nyt nousi jo korttikin, mutta toisenlaisellekin värille olisi ollut perusteet.

Se taisi olla juurikin edelliskappaleessa käsitelty tilanne, jota seuranneesta jatkotilanteesta vastustajan tasoitus oli todella lähellä. Meiltä uupuivat porrastukset emmekä ehtineet hidastamaan omaa vapaapotkuamme seurannutta vastahyökkäystä. Nopeasti peliväline oli rangaistusalueellamme ja syötettynä laatupaikkaan 12 metriin, mutta suora viimeistely-yritys karkasi yli poikkipuun ja selvisimme säikähdyksellä.

Toinen puoliaika oli puolivälissä, kun nähtiin jalkapallon dramatiikkaa parhaimmillaan tai pahimmillaan. Ensin HuiPolla oli tilaisuutensa lyödä ottelulle jo kenties ratkaisevan tuntuista niittiä, kun Paju pääsi läpiajoon Käristeen jätettyä koskematta palloon. Valitettavasti vain laukaus meni hiuksenhienosti takatolpan ohitse. Heti seuraavasta hyökkäyksestä vieraat sitten tasoittivat ja tilanne lähti kehittymään oikealta laidalta. Hetkistä myöhemmin oltiinkin jo rangaistusalueen kulmalla, missä tapahtunut liukastumisemme avasi tilaa. Syöttö lähti keskemmälle, jossa oli kanssapelaaja pelivälinettä odottelemassa. Hän oli liukastumisestakin huolimatta aivan liian vapaana keskisektorilla ja pääsikin laukomaan nahkakuulan pömpeliimme.

Menetetty johto sai HuiPon lisäämään kierroksia ja painopiste siirrettiin väkisin vastustajan päätyyn. Ensimmäinen tekopaikka tuli Artolle, mutta kulmapotku oli parisen senttiä liian korkea ja voimakas pusku ei aivan osunut maalipuiden väliin. Heti seuraavalla minuutilla osa ehti jo luulla johtomaalin syntyvän, sillä siksi loistavat paikat siinä oli. Jake ja Jesse hassuttelivat laidalla ja Jesse pääsi syöttämään Pajun vähintäänkin tuhannen taalan tontille. Kapteenin sijoitus ohitti jo maalivahdin, mutta vielä jostain ilmestyi liukuva pakki, joka esti palloa ylittämästä maaliviivaa. Vielä paluupallokin tuli kapumme ulottuville, mutta viidestä metristä lähtenyt tuikkaus meni pystypuun väärältä puolelta.

Oliko sitten turhautumista, mutta Pajulle nousi rikkeestä varoitus paria minuuttia myöhemmin. Myös vieraat saivat kolmannen varoituksensa muutamaa minuuttia myöhemmin ja tuosta kului vain ohikiitävä hetki, kun samainen heppu otti toisen varoituksensa. Vieraspeluri kuljetti palloa kohti puolustuslinjaamme, kun puutteellinen kosketus päästi pallon häneltä karkuun. Arto katkoi tilanteen purkamalla pallon kauemmaksi, mutta vieraspeluri suoritti silti järjettömän jalkapohjataklauksen. Tuomari kävi lyhyen neuvonpidon avustavansa kanssa, jonka jälkeen nousikin toinen keltainen ja sen seurauksena punainen. Taklaus oli sen verran ruma, että varoitus, tässä tapauksessa toinen, oli vähintä, mitä siitä saattoi tuomita. Tätähän ei tietenkään vieraiden vaihtopenkin ympärillä ymmärretty, vaan ilmoille päästettiin täysimittainen patteristo sadattelua ja solvauksia. Huutojen sisältöön ei tässä kannata syventyä sen tarkemmin, mutta sanotaan niiden saaneen kovemmankin luokan kentänlaitakimpaantujan ja -huutelijan haukkomaan henkeään ja pyörittelemään päätään.

HuiPo oli siis miesylivoimalla, mutta se johtomaali oli edelleen tekemättä. Siihen tulikin nopeasti mahdollisuus, kun syöttökombinaatio vapautti Janin kipittämään laidaltaan. Kipittäjä kipitti lähelle päätyviivaa ja toimitti sieltä matalan voimakeskityksen maalille. Maalivahdilla ei ollut muita vaihtoehtoja kuin yrittää katkaista keskitys ennen taaempana päivystäneitä pelaajiamme. Koppari saikin hanskansa pallon tielle, mutta peliväline kimposi siitä ykkössektorissa odotelleelle Käristeelle. Hän ei turhia kainostellut, vaan survoi nahkakuulan varmasti verkkoihin.

Olimme palanneet johtoasemaan ja nyt siitä olisi pidettävä kiinni kynsin ja hampain. Varsinaista peliaikaa oli jäljellä vielä kymmenisen minuuttia, joten tekemistä riitti. Onneksi tällä kertaa tekemisessä oli tekemisen meininkiä eikä vastustaja saanut oikeastaan yhtään tasoituspaikkaa. Tai no olihan siinä yksi epätasapainoinen laukaisuyritys kaukaa rangaistusalueen ulkopuolelta, mutta se karkasi metrikaupalla kehikkomme ohitse. Itse kehittelimme vielä jokusen maalintekoyrityksen, mutta enää ei uponnut. Lopulta päätösvihellys kuultiin neljän lisäminuutin jälkeen ja olimme napanneet maukkaan voiton.

FC Jukola - Korsnäs FF  3-2 (2-1)
0-1 18’ tuikkaus lähietäisyydeltä ja kyllä me niin kovasti lippua odottelimme
1-1 24’ Jaken oppikirjamainen nuppaus 12 metristä. Jani keskitti ja Paju oli alustamassa.
2-1 30’ Käriste laukoo hyökkääjämäisesti takakulmaan. Janin kaaripallo edelsi.
2-2 68’ turhan vapaa laukaisupaikka. Liukastuminen ei ollut ainoa syy.
3-2 80’ Käriste sijoittaa paluupallosta. Janin voimatoimitus jäi veskarilta liimaamatta.

Ottelupöytäkirja

Mitähän tuosta matsista nyt sanoisi, kun sanottavaa olisi niin kovin paljon. Lähdetään nyt siitä, että ottelu oli tunteiltaan todella kiihkeä ja sen voitti se joukkue, jolla oli huomattavasti enemmän maalipaikkoja. Vastustajalla oli omat vaaralliset elementtinsä, mutta selviydyimme tästä mittelöstä voitokkaasti ja onneksi varsin pienin vaurioin.

Omaan peliin on oltava tyytyväinen, vaikka siinä nyt puutteitakin oli. Ryhmitys repeili välillä, mutta loimme kuitenkin selvästi vastustajaa enemmän maalipaikkoja. Positiivista oli ehdottomasti se taisteluilme, jota joukkue väsyneenäkin esitti. Yläkerrassa nähtiin useita maukkaita syöttökuvioita, joilla palloa pelattiin hyville maalintekopaikoille. Maalintekotehokkuus ei eilen noussut aivan tähtiin, vaikka kolme täysosumaa iskimmekin. Joidenkin alkukauden matsien tehokkuudellamme olisimme eilen tehneet vähintään kymmenen maalia, mutta onneksi tuo kolme riitti voittoon asti. Pelaajisto esiintyi kokonaisuudessaan mallikkaasti, mutta toimituksen papukaijakerho nostaa tällä kertaa kaksi nimeä esiin. Jani oli laidalla pirteällä pelipäällä ja syötti kaikki kolme maalia. Henkka puolestaan operoi vasempana pakkina ja pelasi erittäin mallikkaan ottelun, vaikka välillä oli aluetta suojeltavana koko lailla paljon.

Vastustaja oli vaikea voitettava. Heiltä löytyi näppäriä hyökkääjiä, joille hyväpotkuiset puolustajat palloa nopeasti toimittivat. Sääli sinänsä, että noinkin pelitaitava poppoo syyllistyy sitten kaikenlaisiin koiruuksiin ja terveydelle vaarallisiin tempauksiin. Ottelussa heiltä nähtiin niin tolkuttoman paljon myöhästyneitä liukutaklauksia, lyöntejä, jälkipeliä ja huononkin maun alittavia kommentteja, että mitään rajaa ei tuntunut olevan. Joskus ja heidän tapauksessaan lähes aina syyllinen löytyisi peilin edestä, mutta mitä heidän kommenttejaan kuunteli, niin ei siellä ole pienintäkään aikomusta mennä heijastavan pinnan eteen.

Tuomarilinjasta voi olla montaa mieltä ja olihan tuo todella vaikea ottelu tuomittavaksi. Tosin tiukempi puuttuminen alkuhetkien toilailuihin olisi voinut rauhoittaa tilannetta. Nyt se pääsi karkaamaan ja varsinkin vieraat kuvittelivat saavansa tehdä mitä tahansa. Saimme itse kolme varoitusta ja yhdestäkään niistä ei ole mitään valittamista. Sen sijaan vastustaja voi pitää itseään onnekkaana selvittyään ainoastaan neljällä varoituksella, vaikka niistä kaksi samalla pelaajalle tulikin. Lappujen määrä olisi voinut helpostikin olla kaksin-, kolmin- tai nelinkertainen… niin järjestelmällistä heidän törkytaklauksensa sekä jälkipelinsä olivat.

Otetaan tähän kohtaan pelaajakommentti ja tälläkin kertaa sen tarjoaa kylänmies Jake: “ Hyvä tasonnosto ja taistelu koko joukkueelta verrattuna viime matsin esityksiin. Peli oli todella tulinen, kuten kaikki edellisetkin keskinäiset kohtaamiset. Tämän tyyppisessä pelissä tuomarin linja on tärkeässä asemassa ja valitettavasti tässä ottelussa jäi paljon jälkitilanteita näkemättä. Itse peliä hallittiin ja luotiin maalipaikat useampaankin lisäosumaan. Tärkeät pisteet kun tuo viikon edellinenkin peli painoi monella vielä jaloissa.”

Vielä olisi yksi matsi pelaamatta ennen lyhyttä kesätaukoa, sillä ottelusiirto toi Kaskisten reissun ensi tiistaiksi. Pelaajatilanne näyttää sitä silmällä pitäen vähintäänkin katastrofaaliselta, mutta onneksi tässä on edes jokunen päivä aikaa prässätä lomalaisia ja hoitaa loukkaantuneita. Sitä ennen kuitenkin kylvemme ja vietämme yhteistä aikaa, sillä kesän saunailta on vuorossa huomenna.

Tällaista tällä kertaa. On aika huuhtoa alkukauden hiet iholta ja viettää yhteistä aikaa ilman pallojakin. Futis on kivaa ja niin ovat tietyt oheistoiminnatkin. HuiPo!

Viimeksi muutettu 11 heinä 2015
free joomla templatesjoomla templates
FC Jukola - ???

-
-

-
PeFF - FC Jukola
3-0
 Ottelupöytäkirja
Virkiä - FC Jukola

La 18.3. klo 12.00
Patruuna-Areena

Harjoitusottelu
2018  FC Jukola