15 heinä 2015

Maalipaikkoja tuplasti, mutta maaleja puolet vähemmän

Oli aika pelata viimeinen matsi ennen lyhyttä ottelutaukoa. Alkujaan tämä ottelu oli vuorossa ensimmäisenä tauon jälkeen, mutta sitä siirrettiin. Näin ottelutaukomme ei lyhene, vaan se ainoastaan vaihtaa paikkaa.

Kovin paljoa kovemmassa paikassa emme olisi voineet näin taukoa edeltävässä matsissa vierailla, sillä edessämme oli reissu Kaskisiin. Paikallinen Kaskö IK keikkui sarjassa kolmantena ja he olivat voittaneet kaikki kauden aiemmat kotiottelunsa. Yhden keskinäisen mittelön ehdimme jo alkukaudesta kotikentällämme voittaa, mutta nyt lähtökohdat olivat huomattavasti haastavammat.

Oma tilanne oli jälleen kerran sellainen, että edellisottelun jälkeen emme olleet treenanneet. Yhden saunaillan tosin ehdimme pitää ja se oli sellaista mukavaa normisettiä, mitä nuo tuollaiset iltamat tapaavat olla. Pelaajatilanteemme oli haasteellinen, sillä matkaan oltiin saamassa 13 pelaajaa. Kauden kuudesta eniten pelanneesta puolustajasta neljä oli sivussa, joten varsinkin alakertaa jouduttiin rukkaamaan kovalla kädellä. Toinen toppareista pelaisi kauden avausminuuttinsa kyseisellä pelipaikalla eikä laitapakkituuraajiltakaan löytynyt juurikaan enempää kokemusta omilta tonteiltaan. Emme olleet päästäneet seurahistorian kolmessa aiemmassa keskinäisessä ottelussa maaliakaan KaIK:a vastaan, mutta eipä alakertaakaan ollut kertaakaan ollut näin kokeellinen.

Toimituksen iltapäivällä tavoittama Mutrunaama pyöritteli etukäteistilannetta seuraavasti: “Tilanne voisi olla huonompi, mutta se voisi olla paljon parempikin, vaikka sairastuvalta yhden lisälähtijän viime tingassa saimmekin ja prässi muutti jonkun toisen lomasuunnitelmia. Kun tätä ottelusiirron mahdollisuutta meiltä aikanaan tiedusteltiin, niin teimme ensin selvitystyötä ja suostuimme sitten siihen. Silloin odotusarvo oli positiivisempi osallistumisien suhteen, mutta sen jälkeen on tapahtunut paljon. No eipä se alkuperäinenkään ajankohta olisi meille ongelmaton ollut, joten näin edetään mennään ja joskushan meidän on Kaskisissakin piipahdettava.” “Mitä taas ryhmitykseen tulee, niin aika paljon olen joutunut asioita miettimään. Joku paikka siellä saattaa repsottaa, mutta mahdollisimman toimivan kokonaisuuden olen koettanut laatia. Oli lähtötilanne mikä tahansa, niin voittoa haetaan”, Mutris jatkoi.

Pienehkö retkueemme pääsi lopulta ihan ajoissa matkaan, vaikka Käriste taisi Nesteellä jotain ala carte-listalta tilatakin. Matkakin sujui sen verran jouhevasti, että olimme perillä jopa 35 minuuttia ennen alkuvihellystä. Mutris julkisti sangen kokeellisen avauskokoonpanonsa ja pelaajistolle annettiin normaaliin tapaan vastuu alkulämmön hoitamisesta. Kenttä puolestaan oli nurmeltaan hyväkasvuinen, merituuli loisti pilvisessä säässä poissaolollaan ja lämpöä oli kutakuinkin 17°C. Edellisen ottelun jälkeen toimitus sai kitkerää ja kovin osumatonta kritiikkiä yleisömääräarviostamme, mutta emme me moisesta lannistu. Kerromme nytkin arviomme ja se osuu haarukkaan 70-80.

Ottelu alkoi kannaltamme uusiin pelipaikkoihin totuttauduttaessa varsin nihkeästi, mutta sitä vaihetta ei onneksi kovin kauaa kestänyt. Vajaa kymmenen minuuttia oli pelattuna, kun olimme jo vitosen viivalla survomassa pelivälinettä pömpeliin, mutta jokainen yrityksemme tuli harmittavasti blokatuksi. Paria minuuttia myöhemmin Janin keskitys löysi Maunon päänupin, mutta hänen maukas nuppauksensa kimmahti ainoastaan ylärimasta.

Vastustaja puolusti todella alhaalta, mikä tarkoitti ettei heillä ollut pallonriistojen jälkeen välittömästi voimaa ylhäällä. Oma syöttöpelimme jauhoi tällä kertaa sen verran mallikkaasti, että löysimme tiloja ahtaistakin väleistä. Tosin seuraava maalipaikkamme syntyi hienon prässi-/riistopelin seurauksena, kun etenkin Jesse sekä Käriste olivat asialla ja heistä jälkimmäinen tuli pelivälineen riistettyään kaadetuksi rangaistusalueen kulmassa. Pallo vietiin pilkulle ja tällä kertaa Radek oli laukaisuvastuussa. Hänen yläkulmasijoituksena nousi sen 1-2 senttimetriä liian ylös ja nahkakuula kimposi poikkipuun alareunasta takaisin peliin.

Tuostakaan ei mennyt kuin parisen minuuttia, kun Käriste uhitteli kotikopparia noin kymmenestä metristä lähteneellä laukauksellaan. Teron maasyöttö oli läpäissyt parikin vastustajan puolustuslinjaa, mutta nopea laukaus jäi valitettavasti torjuntaan. Jessekin pääsi joku hetki myöhemmin laukaisupaikalle, mutta sekin kuti jäi torjuntaan. Veimme tässä vaiheessa peliä selvästikin, mutta joko laukauksista tai ratkaisusyötöistä puuttui se viimeinen tarkkuus. Kotijoukkue keskittyi puolustamiseen eikä heidän hyökkäyspelissään ollut uhkaa pariakolmea vaaratonta kaukolaukausta huolimatta.

Ensimmäinen puoliaika läheni loppuaan, mutta hyökkäyskoneistomme jatkoi jauhamistaan. Todella nopea pallonsiirtely pelasi Hyypän avopaikkaan, mutta paineistamaton laukaus karkasi kymmenestä metristä kohti moukarihäkkiä, jos siellä nyt sellainen oli. Juuri ennen taukoa maalipaikalla oli arvoa jo parisen tuhatta taalaa, kun Hyypän mainio jatko vapautti yllätysnousua tehneen Radekin laidalta syöttöpaikkaan. Radek huusi jo ennen pallokosketusta, kenelle hän on pelivälineen syötettävä. Kova maasyöttö tavoittikin Jessen vitosen viivalta, mutta pukukoppimaali jäi tekemättä, kun lähiohjaus nousi yli maalin.

No jos jäi pukukoppimaali tekemättä, niin emme me tauollakaan pukukoppiin menneet. Kotijoukkue meni ja me jäimme kentälle keskustelemaan kehityskohdista. Ensimmäinen puoliaika oli ollut todella mallikas esitys, sillä olimme itse luoneet useamman loistavan maalipaikan ja vähintään saman verran kelvollisia tontteja. Samaan aikaan pallonhallintamme ja joukkuepuolustuksemme oli ollut sillä tasolla, ettei vastustajalla ollut oikeastaan yhtäkään varteenotettavaa maalipaikkaa. Joitain kaukolaukauksia ja pari keskitystä siinä oli ollut, mutta ne oli selvitetty vaivatta. Puheissa keskityttiin paljolti siihen, miten ote saataisiin pidettyä. Mutris pohdiskeli vaihtoja, sillä raihnainen pelaajisto natisi liitoksissaan, mutta vaihtopelaajien vähäinen määrä siirsi peliliikkeet myöhäisemmäksi.

Tauko venyi lopulta paljon totuttua pidemmäksi ja kentän laidalla pelättiin sen hyydyttävän HuiPon koneen. Pelko oli turha kuitenkin taukoa seuranneiden kymmenen peliminuutin aikana, jolloin peli oikeastaan muistutti avauspuoliskoa Vastustaja ei päässyt mihinkään ja itse saimme maalipaikkoja rakenneltua. No ei meilläkään nyt ihan tuhannen taalan paikkoja tässä vaiheessa ollut, vaan lähimpänä oltiin vartioimatta unohdetun Radekin ylipuskussa kulmapotkun jälkeen,

Iskikö sitten väsy vai olimmeko vain avausmaalin turhauttavassa jahdissa huolimattomia, mutta yhtäkkiä kotijoukkue nappasi tahtipuikon itselleen. Linjamme repeilivät ja kenttätasapaino oli vain kaunis muisto. Ensin KaIK pääsi omalta kenttäpuoliskoltaan vastahyökkäykseen neljällä kahta vastaan, mutta tuo rynnistys pysäytettiin jo paljon ennen rangaistusaluetta. Seuraavassa hetkessä Matilta vaadittiin sitten aivan maaginen torjunta, kun kotipeluri pääsi puskemaan lähietäisyydeltä. Matti sai heittäytyessään tuupattua pallon tolppaan ja Henri sitten siivosi sen siitä kuljeksimasta.

Tunti täyttyi ja tilanne sai synkempiä sävyjä. Vastustajan sinänsä mallikas kulmapotku putosi vitosen alueen sisälle ja siitä se lopulta tuupattiin sisään valtavasta alueellisesta miesylivoimastamme huolimatta. Heti seuraavien minuuttien aikana käytimme molemmat vaihtomme, kun hyökkääjäpari oli hitaammin ja äkillisemmin haavoittunut pelikyvyttömiksi. Toinen vaihdoista oli ollut suunnitelmissa, mutta nyt jouduttiin käyttämään viimeinenkin vaihtomme puolisen tuntia ennen loppuvihellystä. Uudet pelaajat toivatkin virtaa ja Loponen näytti innostustaan potkaisemalla täpinöissään ensimmäisessä pelitilanteessaan ohi paikallaan olleesta pallosta. Tuollaista innostusta näkee harvoin ja se oli piristävä poikkeus välillä niin tarkkailevaan touhuumme.

Sekava vaihe jatkui ja Matti pääsi tilastoihin saatuaan päätuomarin spurttaamaan 80 metrin päästä. Varoitus tuli kommentoinnista erääseen hyökkäyspään mattopainiin. Hetkistä myöhemmin meille tarjoutui kultainen tilaisuus tasoittaa ottelun, kun rangaistuspotku eduksemme tuomittiin. Tilanne meni vähän toimitukselta ohitse, mutta se taisi olla Loponen, joka Janin keskitykseen kurottaessaan tuli revityksi kumoon. Tällä kertaa laukaisuvastuu annettiin Janille, jonka löysähkö laukaus jäi veskarin ulottuville.

Kaksi hassattua rangaistuspotkua tapahtui jo toisen kerran tällä kaudella samaan otteluun ja syitä voi vain ihmetellä. Ottelu oli kuitenkin kesken ja olimme ainoastaan maalin tappiolla. No se tilanne paheni reilut kymmenen minuuttia ennen loppua, kun pallo kimposi korkeana kohti Mattia. Jotain siinä silmä-jalkakoordinaatiossa meni tällä kertaa valitettavasti pieleen ja alkujaan turvavälin päässä tilannetta seuraillut kotihyökkääjä sai käydä tuuppamassa pallon tyhjään maaliimme.

Peliaikaa oli jäljellä kymmenisen minuuttia ja jostain oli kirivaihdetta etsittävä. Tunteet alkoivat lämpenemään ja taklaukset jossain määrin kovenemaan. Peliä käytiin pääasiassa vastustajan kenttäpuoliskolla ja lopulta me vihdoin saimme kuparisemme rikki. Janin herkullinen määrämittainen putosi Jessen juoksureitille ja hän pääsi nostamaan pelivälinettä yli vastaan tulleen veskarin. Koppari sai hivenen kynsiään väliin, mutta nostossa oli riittävästi voimaa ja se jaksoi aina maaliviivan yli.

Varsinaista peliaikaa oli vielä viitisen minuutilla tähteellä ja lisäaikaakin oli oletettavasti luvassa. Löimme kaiken peliin ja pakotimme kotijoukkueen yhä lähemmäksi omaa maaliaan. Valtava määrä keskityspalloja viuhui rangaistusalueelle, kun me 3-3-4 ryhmityksellä tasoitusta haimme. Useampikin keskitys tavoitti oman pelaajamme, mutta joko suorat yritykset menivät harakoille tai sitten jatkosiirtelyt jäivät hyödyntämättä.

Yksi kotipeluri sai puolustustaistelussa uupuneena kostotaklauksestaan ansaitusti toisen varoituksen ja tuli siten ulosajetuksi, mutta meillä oli enää jokunen lisäminuutti aikaa hyödyntää miesylivoimamme. Kyllä me kaikkemme teimme, mutta maalintekoyritykset muistuttivat enemmän hyväntuulista pallottelua kuin ratkaisevan iskun antamista. Ehkä siinä oli turhaa siirtelyä ja tasoitusmaali jäi valtavasta painostuksesta huolimatta tekemättä. Lopulta päätösvihellys lopetti pyristelymme ja oli aika palkita joukkueiden parhaat. Kotijoukkueesta pytyn pokkasi maalivahti ja HuiPon palkinnon vastaanotti päivänsankari HenriA.

Kaskö IK - FC Jukola  2-1 (0-0)
1-0 60’ kulmapotkua seuranneesta maalinedustilanteesta
2-0 79’ harmittava erhe ja tyhjä maali
2-1 84’ Jesse roikotti Janin syötettyä

Ottelupöytäkirja

Tuloksesta huolimatta HuiPo pelasi tavallaan hyvän ottelun. Olimme hallitsevampi osapuoli lukuun ottamatta yhtä 15-20 minuutin pätkää ja se maksoi pisteet. Meillä oli ainakin tuplasti maalipaikkoja vastustajaan verrattuna, mutta heillä oli puolestaan tuplasti enemmän maaleja. Noista tulee yhdistettynä kannaltamme varsin heikko suhdeluku, jos ottelun haluaisi voittaa. Omat maalintekovaikeudet alkoivat saada jo eeppisiä mittasuhteita ja omassa päässä molemmat takaiskumme olisivat kenties olleet estettävissä. No tätä välillä on ja olisiko tässä sitten sarjakausi tasoittamassa tilanteita. Alkukaudesta painoimme palloa sisään huonommistakin paikoista ja nyt sitten ei uppoa edes pilkulta tahi vitosen viivalta. Maalit lasketaan.

Kotijoukkueelle on nostettava hattua kurinalaisesta joukkuepuolustamisesta sekä sangen messevästä hyökkäystehokkuudesta. Ottelutapahtumakin oli todella mukava myyntipisteineen, palkitsemisineen, musiikkeineen ja kuulutuksineen. Runsaslukuinen yleisö piti omiensa puolta metelöimällä tasaiseen tahtiin ja etenkin Teroa koko ottelun huudoillaan hiillostanut vanhempi herra osoitti urheiluhenkeä käymällä matsin jälkeen tervehtimässä oikein kädestä pitäen ja pyytämällä anteeksi. Eivätkä nuo huudot mitenkään pahoja olleet, mutta ele oli todella hieno.

FC Jukolan huikeina poikina tunnettu edustusjoukkue vetäytyy nyt kahden viikon ottelutauolle ja voinee sanoa, että oli jo aikakin. Pelaajistoa on viime otteluissa ollut käytettävissä todella niukasti ja siihen pitäisi (toivottavasti) tulla parannusta tauon jälkeen. Koetetaan saada puolikuntoisina pelanneiden kolhuja paranneltua, loukkaantuneita takaisin pelikykyisiksi ja lomia lusittua. Jos nyt joku ajattelee, että eilinen vähäväkisyytemme johtui pitkästä pelimatkasta, niin siitä ei ole kyse. Tuskin me olisimme saaneet yhtään enempää pelaajaa kokoonpanoon, vaikka ottelu olisi pelattu Vaasassa. Siinä mielessä tämä tämän kauden joukkue on osoittanut todella hienoa sitoutumista. Parannellaan nyt tosiaan paikkoja ja palataan peleihin parin viikon kuluttua.

Jalkapallo on kivaa, mutta lyhyt tauko tulee tarpeeseen. Palataan asiaan heinäkuun lopulla, HuiPo!

PS: tästä ottelusta ei tulle raporttiin omia kuvia, sillä kuvauspalvelumme oli estyneenä ja toimituksen muutamien kännykkäräpsyjen laatu ei ole kaksinen. Ottelusta on kuitenkin runsaasti kuvamateriaalia tarjolla, sillä Rnyholm photography oli pitkine putkineen paikalla. Facebookiin on ladattu valtava kansio ottelukuvia ja niitä pääsee katsomaan klikkaamalla tästä.

free joomla templatesjoomla templates
FC Jukola - ???

-
-

-
PeFF - FC Jukola
3-0
 Ottelupöytäkirja
Virkiä - FC Jukola

La 18.3. klo 12.00
Patruuna-Areena

Harjoitusottelu
2018  FC Jukola