29 heinä 2015

Hirvittävästi vauhtia, viimeistä tarkkuutta koko lailla vähemmän

Sitten oli ottelutaukokin kärvistelty ja oli aika palata sarjaotteluiden pariin. Miten sitten yhteistapahtumista tyhjätty tauko vaikuttaisi peliin, niin sen vasta aika näyttäisi.

Odotettavissa oli vauhdikas paluu tapahtumatauolta, sillä saimme kotikentällemme vieraaksi I-JBK:n naapuripitäjästä. Vastustaja tiedettiin nuoruuden voimalla vouhottavaksi vauhtikoneeksi, joten lomaillut koneistomme saisi olla hereillä. Ottelun haastavuutta ennakoi myös kauden ensimmäinen keskinäinen koitoksemme, jolloin jouduimme käyttämään täydet 90+5 minuuttia voittomaalin etsimiseen ja olihan tuo mittelö kokonaisuudessaan kovin tasainen. Samaa sarjaa oli kevättalven harjoitusottelumme, joten haastava iltapuhde oli tiedossa varsinkin, kun vierailla oli ottelutuntuma paremmin hallussa.

Oma tilanteemme oli täynnä kysymysmerkkejä. Ottelutauko oli tullut sinänsä hyvään kohtaan, mutta miten palloilu kulkisi, kun väliaika oli käytetty pelkästään lomailuun ja lepäilyyn? Lisäksi tuloskunto oli notkahtanut taukoa edeltäneissä matseissa, vaikkakin esimerkiksi viimeisimmän ottelun tappiosta saamme syyttää vain itseämme. Peli oli itsessään kulkenut mallikkaasti, mutta omien maalipaikkojen likimain käsittämätön tuhlailu ja vähintään puolittain lahjana päästetyt takaiskut jättivät pistekarttumamme tuolloin nolliin.

Pelaajatilanne olisi voinut olla paljon parempi, mutta olisi se toki huonompikin voinut olla. Pöytäkirjaan oltiin saamassa 13 nimeä, joten sentään pari vaihtopelaajaa oli varalla, vaikka loukkaantumiset, loma- ja työkiireet päälukua verottivatkin. Tosin kaikkien pöytäkirjassa olleiden pelikunto ei ennakkoon noussut lähellekään sataa prosenttia, joten epävarmuutta oli ilmassa.

Toimitus tavoitti peluutusvastuussa olleen Mutrunaaman muutamaa tuntia ennen alkuvihellystä ja silloin tuolla hymyilemättömällä hepulla oli seuraavanlaista sanottavaa: “Saapa nähdä, mitä tästä tulee. Pelaajia on lähtökohtaisesti käytettävissä riittävästi, mutta hyökkääjäkato (toim.huom. 3 hyökkääjää sivussa) saattaa johtaa kokeiluihin. Olen pyrkinyt peluuttamaan pelaajia suhteellisen vakiintuneilla pelipaikoilla, jotta edes sitä kautta tulisi rutiinia. Mehän emme harjoituskentällä muilta menoiltamme aikaa vietä, joten olettaisin vakiintuneiden pelipaikkojen tuovan edes jonkinlaista selkänojaa, johon tukeutua otteluiden aikana. No yhtä kaikki, tänään saattaa olla tiedossa pientä pelipaikkapyöritystä, mutta asiat ovat vielä pohdinnassa ja punnittavana. Vaihtoja en kyllä uskalla pahemmin suunnitella etukäteen, sillä pelaajiston raihnaisuus ja penkin ohuus tekevät kiveenhakatuista vaihdoista enemmän uhkia kuin mahdollisuuksia. Tarkkana täytyy olla ja tehdä peliliikkeet vallitsevan tilanteen mukaan.”

Toimituksen lähtiessä polkemaan kohti sisämaassa sijaitsevaa kotikenttää oli tummia pilviä kerääntynyt menosuunnan taivaanrantaan. Sateen oli ennustettu pysyvän poissa ja niinhän se sitten onneksi tekikin. Sää oli oikeastaan varsin ihanteellinen, sillä pilvipoutaisessa alkuillassa oli lämpöä 18°C ja tuuli oli käytännössä olematonta. Yleisöä ottelu houkutteli varsin mukavasti ja katsojiksi laskettavia silmäpareja olikin paikalla ainakin viisikymmentä. Tosin heistä kaikki eivät olleet istumassa pääkatsomossa, joten ehkäpä heitä ei sitten oppimamme korsnäsilaisen maailmankatsomuksen mukaan voi/saa laskea mukaan. Yleisöä oli siis joko 20 tai yli 50... riippuen siitä, että saako seisomakatsomoiden silmäparit laskea mukaan. Ja jos joku nyt vielä ihmettelee, niin kerrottakoon, että joukkueiden jäseniä ei ole mukana kummassakaan arvioluvussa eikä ole koskaan aiemminkaan ollut.

Pelipaikalla selvisi, että Mutrunaama oli tosiaan hivenen sotkenut kaavamaista pelipaikkapeluutustaan. Lisäksi toimitus sai selville, että vielä ottelupäivän aamuna oli pöytäkirjaan ollut laittaa neljä vaihtopelaajaa, mutta tuo määrä oli puolittunut äkillisten syiden vuoksi. Lisäksi toinen penkille merkitystä jannuista oli sellaisessa vireessä, ettei hänen loppukauttaan riskeerattaisi kuin äärimmäisen pakon edessä. Avaus oli sentään määriteltynä ja varalla noin 1,1 vaihtopelaajaa, joten ottelu oli valmis alkavaksi.

Ottelu alkoi HuiPon hallinnassa ja välittömästi peli painettiinkin vierailijoiden päätyyn. Keskityksissä ja ratkaisusyötöissä ei kuitenkaan ollut sitä viimeistä tarkkuutta, joten mitään mahdottoman vaarallista emme mekään saaneet alussa aikaan. Vastustajalla kesti pitkään päästä edes puolen kentän ylitse, mutta vajaan kymmenen minuutin kohdalla Matti joutui puuttumaan tarkkaan, mutta vauhtiaskeleitta lähteneeseen löysään laukaukseen.

Heti perään painoimme pelin takaisin vastustajan päätyyn ja saimme vapareita tuhlattavaksi. Yhdestä tilanteesta nousi varoituskin, kun olimme laidalla rakentelemassa maukasta murtautumistilannetta. Tarkkuus kuitenkin puuttui edelleen ja ne viimeiset syötöt olivat jatkuvasti sen muutaman senttimetrin väärässä paikassa. Ei siinä, sillä vastustaja puolusti alhaalla todella vahvalla miehityksellä, joten ratkaisevien tilojen löytäminen oli todella haastavaa. Kerran saimme myös antaa äänijänteidemme laulaa, kun pallollinen Jake selkäpuolelta rangaistusalueella kumoon tuupattiin, mutta yksitoistametristä ei tuomittu emmekä saa koskaan tietää, kenet Mutris olisi määrännyt seuraavaksi laukaisuvuoroon tänä surullisena rankkikautena.

Parikymmentä minuuttia oli digitaaleissa, kun vieraatkin saivat jotain aikaan. Siinä oli muutaman minuutin vaikea hetki, jolloin mikään ei tuntunut onnistuvan. Vaarallisin maalipaikka taisi olla se, kun keskitys tavoitti eteenpäin rynnistäneen pelurin jostain 18 metristä, mutta hänen suoraan ilmasta lähtenyt ohjauksensa meni ohi maalikehikon. Kuvio oli sinänsä todella näyttävä, mutta maali olisi kuitenkin vaatinut syntyäkseen poikkeuksellisen laadukkaan laukauksen.

Vieraat olivat painostaneet hetkisen, joten HuiPo otti tahtipuikon takaisin itselleen. Käristeelle saatiin pelattua poikittainen maasyöttö johonkin 8 metriin ja puolustajien välistä oli tilaa laukoa, mutta valitettava virhepomppu vesitti tämän tilanteen. Sitten oli lähivapareiden vuoro, mutta niin Arton vasuri kuin Pajun oikeakin lähettivät pelivälineen metrikaupalla väärään suuntaan. Mainittakoon vielä, että näistä jälkimmäinen oli 18 metristä ja täysin keskeltä.

Oltiin jo ensimmäisen puoliajan viimeisellä kymmenminuuttisella, kun hyökkäyskoneistomme jauhoi itsensä rangaistusalueen sisälle. Sekään ei riittänyt, vaan syöttelyä jatkettiin vielä vitosen alueen sisällä. Toimitus ei haluaisi jälkiviisastella, mutta alasarjoissahan jokainen syöttö saattaa olla riski ja lähialueelta voisi laukoakin. No siitä ei maalia syntynyt eikä onneksi vastustajan vastahyökkäyksestäkään, joka hetkistä myöhemmin käynnistyi alakertamme karmeasta syöttöhassista.

Ensimmäisen puoliajan viimeiset viisi minuuttia vedettiin täysin holtittomalla laukalla päästä päähän, mutta sen vaarallisemmat maalipaikat uupuivat. Yhden orastavan maalipaikkamme vieraspakki toki esti loukkaamalla itseään yhteentörmäyksessä ja joutumalla vaihtokuntoon. No ei niitä maaleja ollut tosiaan syntyvä, joten siirryimme tauon viettoon.

Tauolla otettiin rauhallisesti. Mutris pysytteli pitkät ajat hiljaa, sillä ei siinä mitään kauhean toimimatonta ollut lässytettävänä. Pelaajisto oli vaihtelevan levollinen ja kärsivällisyyden merkitystä toitotettiin. Toinen huomioita saanut kohta oli syöttötarkkuus. Siinä oli paljonkin parannettavaa, kuten ehkä kanssapelureiden ohjaamisessakin.

Toinen puoliaika alkoi lyhyen tauon samanlaisella vauhdilla, mihin oli ensimmäisellä puoliskolla totuttu. Ensimmäinen tilanteenpoikanen syntyi keskityksestämme, johon vihulaisveskari ja Jani tulivat samanaikaisesti. Koppari jäi liikkuvien kappaleiden kohtaamisessa kakkoseksi ja sai siitä lohdutuspalkinnoksi vapaapotkun. Muutamaa minuuttia myöhemmin tilanne oli lähtökohdiltaan samankaltainen, mutta tällä kertaa Jani ehti pelivälineeseen ennen liimanäppiä. Paineistettu kosketus vain vei pallon turhan sivuun, joten siunaantunut avopaikka ei konkretisoitunut parhaalla mahdollisella tavalla, vaikka nahkakuula jonkin aikaa vastustajan rangaistusalueella pyörikin.

Sitten olikin vieraiden vuoro iskeä vauhdikkaasti vastaan. Tilanne näytti jo kehkeytyvän todella vaaralliseksi, mutta puolustuksemme sai viime tipassa katkaistua sen ratkaisevan poikittaissyötön. Siitä pallo singahti rangaistusalueen ulkopuolelle, mistä lähtenyt kakkosaallon kuti karkasi kohti korkeuksia. Hetkistä myöhemmin HenriA katseli keltaista, kun joku laitatilanne päättyi turhan kovaan kontaktiin.

Seuraavaksi keltaista katseli vieraslaituri mentyään estämään vapaapotkun suorittamisen. Sivuvapari saatiin hetkistä myöhemmin pelattua maukkaalle puskupaikalle, kun Jaken herkullinen toimitus Käristeen päänupin kahdeksasta metristä tavoitti. Nuppaus vain meni kehikon ohitse, joten maalittomassa tilanteessa jatkettiin.

Toista puoliaikaa oli pelattuna parisenkymmentä minuuttia, kun saimme lähes jokaisesta ottelusta tutun superpainostuksen aikaan. Vastustaja oli jonkin aikaa köysissä, kun taoimme hyökkäysiskuja kolmelta kaistalta. Ensimmäisessä hetkessä keskitys oli tyyppimalliltaan täydellinen, mutta kuitenkin 10 senttiä liian edessä, jotta vitosen viivalla odotellut pääpelimestari Arto olisi siihen ylettynyt. Minuuttia myöhemmin kokeiltiin alhaisempaa lähestymistapaa, kun Jani vei puolustajaansa laidalla kuin litran mittaa. Painava maasyöttö tavoitti Arton lapikkaan neljän metrin etäisyydeltä, mutta jokin muuttuja oli avausmaaliamme vastaan ja ohjaus livahti vain millimetrejä takatolpan väärältä puolelta.

Seuraavalla minuutilla Käriste sai jalkansa vapaaksi rangaistusalueella, mutta pörriäinen jäi hivenen voimattomaksi ja maalivahti liimasi sen suuremmitta ongelmitta. Vielä oli yksi isku annettavana, mutta vastustaja kesti senkin. Kylänmies Jaken keskitys löysi Arton kupolin rangaistuspilkun ja vitosen viivan välimaastosta, mutta pusku ei koskaan löytänyt maalikehikkoa.

Vastustaja oli ollut polvillaan, mutta nyt se sitten nousi nuoruuden vimmalla vastaiskuun. Oikealta laidalta vyöryi uhkaavan näköinen hyökkäys, joka saatiin viime tingassa blokattua päätyrajasta yli. Sitten oli meidän vuoromme käydä uhittelemassa, kun rangaistusalueen kulmalta lähti ovela syöttö takatolpalle. Paju oli sen millisekunnin myöhässä tai sitten syöttö oli liian edessä. Syöttäjää oli kuitenkin sukitettu välittömästi passin jälkeen, joten saimme uuden yrityksen, kunhan hyödyt oli katsottu ja vieraspelurille varoitus nostettu. Seuranneen vapaapotkun Arto kyllä suuntasi hienosti kohti yläkulmaa, mutta vieraskoppari oli tilanteessa mukana ja sai sen torjuttua.

Vartti oli jäljellä ja viimein Mutris uskalsi käyttää 1,1 vaihdostaan sen yhden kokonaisen, kun Henkka korvasi laidalla uurastaneen Pajun. Vaihdolla haettiin lisäenergiaa, mutta samalla siinä välteltiin kapteenin varoitusta. Häntä oli jo puhuteltu ja mahdollinen keltalappu olisi ollut kauden kolmas, jolloin pelikielto olisi enää yhden lisävaroituksen päässä. Yleisellä tasolla kauden varoitustilanteemme on hyvällä tolalla, sillä ainoastaan Käristeellä on kolme varoitusta ja kahdenkin varoituksen pelureita löytyy ainoastaan pari kappaletta. Korttikertymästä tietämättömille kerrottakoon, että Nelosdivarissa joutuu yhden ottelun pelikieltoon siinä vaiheessa, kun on neljä varoitusta katseltuna. Sen jälkeen tahti tiivistyy, mutta syvennytään noihin juttuihin joskus myöhemmin, mikäli sellaiseen tulee tarvetta.

Ottelu siirtyi viimeiselle kymmenminuuttiselle ja aluksi siinä oli vierailla oma etsikkohetkensä. Ensimmäinen yritys katkesi vaarattomaan ohilaukaukseen, mutta hetkistä myöhemmin oltiin jo hätää kärsimässä, kun maaliamme lähestyttiin rangaistusalueen kulmalta. Puolustuksemme ehti sen verran hätiin, että syöttölinjat saatiin peittoon, jolloin vihulaiselle jäi ainoastaan laukaus kikkavarastostaan käytettäväksi. Matti oli oikeilla jalansijoilla, joten pienehkön lähestymiskulman kuti oli lopulta helpohko torjuttava.

Varsinaisen peliajan viimeisillä minuuteilla HuiPo oli lähempänä maalintekoa ja muutaman kerran peliväline saatiinkin toimitettua lupaaviin asemiin. Yhden diagonaalipallon ilmalennon aikana Arto voitti puolustajansa asemointisodassa ja sai tilaa laukaukselle. Harmittavasti tasapaino oli väännön jälkeen hivenen hakusessa ja kuti karkasi lähietäisyydeltä Kiilapalstan puoleiseen metsikköön. Loppuvihellys oli lähestymässä, mutta vielä vieraspakilta vaadittiin urheilullinen katko ennen maalin edustalla ahnaana odottanutta lapikastamme. Sitten Arto saatiin vielä pelattua rynnistykseen rangaistusalueen sisällä, mutta syntyneen avopaikan vesitti lopulta oudohko pomppu, joka päästi nahkakuulan karkuun. Se oli sitten siinä ja loppuvihellys viilsi Huutoniemen kesäiltaa. Lopputuloksena oli maalitekopelille irvaileva maaliton tasapeli.

FC Jukola - I-JBK  0-0

Ottelupöytäkirja

Ensimmäisenä huomiona voisi mainita, että ottelu oli tasainen eikä pistejakoa voi millään muotoa pitää vääränä lopputuloksena. Se kuitenkin ihmetyttää, että ottelussa jäätiin maaleitta, sillä hyökkäysintoa löytyi molemmilta joukkueilta. Jos ääreisnäössä olisi vikaa eikä näkisi lainkaan rangaistusalueita, niin olisi lähes mahdotonta uskoa, ettei matsissa syntynyt yhtään maalia. Niin hirvittävällä vauhdilla siinä rangaistusalueiden välissä mentiin. Samaan hengenvetoon on kuitenkin todettava, ettei niitä todella vaarallisia maalipaikkoja ollut mahdottoman paljoa kummallakaan osapuolella, vaikka hyökkäyskolmannekselle palloa saatiinkin. Joko puolustukset olivat mestareita peittämään syöttölinjoja tai sitten syöttäjiltä puuttui se viimeinen tarkkuus passeistaan. Syitä voinee etsiskellä molemmista leireistä. Molemmat maalivahdit pelasivat kelpo ottelun, mutta torjunnat jäivät vähiin ratkaisusyöttöjen ja/tai maalintekoyritysten karkaillessa maisemaan.

Joukkueiden ryhmityksissä oli selkeitä eroja ja se osittain selittää sitä, miksi ottelu oli niin mahdottoman kovavauhtinen ja aaltoileva. HuiPon 4-4-2 kääntyi todella usein muotoon 4-2-4, jolloin keskialueen kaksikolle jäi noin entisen Neuvostoliiton kokoinen maa-alue peitettäväkseen. Vieraiden 4-3-3 oli puolestaan usein muodossa 4-5-1, jolloin heillä oli karmea ylivoima keskialueella ja siten kenties enemmän syöttöpeliä keskiviivan lähettyvillä. Nuorukaisilla oli enemmän juoksuvoimaa, joten heillä olikin varaa ylimiehittää alakertaa ja keskialuetta. HuiPonkin pelissä on välillä menoa ja meininkiä, mutta ei se kuitenkaan perustu mihinkään rajattomaan juoksuvoimaan ehkä nyt kipittäjää lukuun ottamatta. Jos vierailla oli enemmän syöttöpeliä keskialueella, niin heiltä sitten uupuivat syöttökohteet yläpuolelta, jolloin saimme riittävästi aikaa katkoaksemme tilanteet. Oma ryhmityksemme on puolestaan välillä sellainen, että yläpuolelta löytyy kyllä syöttökohteita vähän liiaksikin. Jos sen ajoittaisen neljän yläkerran saisi toimimaan porrastetusti ja synkronoidusti, niin jälki olisi takuulla tuhoisaa ja sitähän se on välillä ollutkin. Toki ykköspallojen voittaminen on todella tärkeää, jotta peli jää hyökkäyspäähän eikä vihulainen pääse jatkuvasti juoksemaan läpi tyhjentämämme keskikentän. No kukin peli on erilaisensa ja rajallisilla fysiikkaresursseilla on välillä valittava, että miehitetäänkö ylä- vai alakerta, sillä molemmissa ei voi jatkuvasti olla isommalla porukalla. Tai jos voisi olla, niin eihän tämä olisi mitään alasarjaa. Noin keskimäärin ylä- ja alakertojemme nelilinjat pärjäävät ihan kivasti ja keskikentän kaksikolle on ainakin liikuntaa tarjolla.

Seuraavaksi kehumme ottelun tuomaria, joka oli heittämällä kauden paras piippari tähän mennessä. Hyödyt ja koiruudet katsottiin tarkasti, jolloin meidänkään ei tarvinnut käynnistää Futisfoorumilla huolta herättänyttä valitusvirsikuoroamme. Meillä on kuitenkin varsin vanttera pelaajisto, joka pyrkii pysymään pystyssä kevyempien töniessä. Eihän sen rikkeen tarvitse aina olla sellainen, että vastustajan täytyy kaatua, vaan etua saa myös tuuppimalla selkäpuolelta tai muuten vaan myöhässä. Näistä suumme avautuvat välillä liikaakin, mutta on se myös turhauttavaa, jos selkeitä rikkeitä jää useampia viheltämättä. No kyllähän me pyrimme käyttäytymään jatkossa pulisemaan vähemmän ja siivommin, sillä onhan se välillä ollut varsin raskasta kuunneltavaa, kun kyseenalaista sanailua kimpoilee vähän joka suuntaan. Päätetään tämä osuus toteamalla vielä toistamiseen, että eilinen tuomari veti kerrassaan mainiosti. Oli kiva pelata, kun vihellykset osuivat oikeisiin paikkoihin eikä piipparilla tuntunut olevan tarvetta nostaa itseään valokeilaan.

Pitäisikö vielä puhua jotain pelaajistosta… No sitä oli eilen niukalti, mutta läsnä olleet selviytyivät ihan hyvin. Mutris epäili omia valintojaan ottelun jälkeen ja mietti ryhmitystä vielä pitkälle yöhön, mutta eihän siinä kaikki voinut mennä pieleen, jos kerran HuiPolle varsin harvinainen nollakin pidettiin. Papukaijamerkkiä emme anna tällä kertaa kenelläkään yksittäiselle pelaajalle, vaan varsin pirteälle joukkueelle, joka oli lomalta palannut. Toki tuo joukkue oli määrältään kovin kapea ja sitä se on ollut viimeiset ottelut. Ei se otteluita välttämättä ratkaise, mutta menettäähän siinä yhden valttikortin, mikäli vaihdosta ei ole heittää tuoreita jalkapareja kirmaamaan. Viimeisissä otteluissa vaihtoja on tehty lähinnä pakon edessä tai vasta loppuvaiheessa, ettei ainakaan vajaalle jouduttaisi ennenaikaisten vaihtojen vuoksi, sillä niitä raihnaisuuksiakin saa koko ajan pelätä. Toivottavasti tilanne paranee ja onneksi sellaisia ennusmerkkejä näyttäisi olevan ilmassa. Eilen nimittäin pelaajistoa verottivat poikkeuksellisen monet työesteet ja tuskinpa samanlaista päällekkäissumaa enää nähdään. Toki muitakin poissaolosyitä löytyy, sillä loukkaantumisia on jatkuvasti ja osalla pelaajista on jopa jalkapallon ulkopuolista elämää. No eiköhän tämä tästä.

Tilasto-osuudessa kerromme kotivoittoputken katkenneen tämän tasapelin myötä. Viimeisimmän kotivoittoputken mitaksi jäi yhdeksän (9) ottelua, mutta tappioton kotiputki on edelleen voimissaan. Sillä on nyt mittaa 35 tappiotonta peräkkäisottelua ja edellisestä kotikentällä hävitystä sarjaottelusta on kirjoitushetkellä aikaa 3 vuotta, 2 kuukautta, 1 viikko ja 1 päivä. Tuloskuntoa miettiessä tulee mieleen notkahdus. Nyt pisteitä ei ole enää kertynyt alkukauden malliin, jolloin voitimme otteluita huonommillakin esityksillä. On tässä toki huomioitava se tosiseikka, että olemme kohdanneet toisen ottelukierroksen aluksi pelkästään joukkueita, jotka ovat taulukossa tällä hetkellä kärkikuusikossa. Kaikki Nelosen ottelut ovat hankalia, mutta kyllähän kärkijoukkueita vastaan on aina vielä vähän hankalampi pelata.

Kausi jatkuu ensi viikon perjantaina, jolloin matkaamme Lapualle piristyneen Ponnistuksen vieraaksi. Viime kauden reissusta jäi hampaankoloon, kun massiivisesta maalipaikkamäärästä huolimatta osumitta jäimme. Lähdetään nyt siitä, että teemme ainakin maalin/maaleja ja otamme mukaamme myös jotain pistesaldoamme kartuttavaa. Pelaajatilanne on vielä auki, mutta toivottavasti matkaan saadaan iskukykyinen joukkio. Taustahenkilöpuolella mennään puolestaan todella vähällä väellä, sillä ainakin yksi näkymätön puurtaja on estyneenä.

Linnakkeemme on nyt ollut valloittamaton jo 1164 päivää. Fiilistellään vaikka sitä ja palataan asiaan, kunhan on seuraavan matsin aika. HuiPo!

Viimeksi muutettu 29 heinä 2015
free joomla templatesjoomla templates
FC Jukola - ???

-
-

-
PeFF - FC Jukola
3-0
 Ottelupöytäkirja
Virkiä - FC Jukola

La 18.3. klo 12.00
Patruuna-Areena

Harjoitusottelu
2018  FC Jukola