09 elo 2015

Tarjolla olleiden pisteiden määrä vaihteli läpi ottelun

Jalkapallosyksy oli pyörähtämässä toden teolla käyntiin, kun perjantai-illaksi sisämaahan matkasimme. Edeltävää ottelua oli edeltänyt kahden viikon kesätauko ja sitä oli seurannut 1½ viikon lepotauko, joten olimme pelanneet lähes kuukauden mittaisen kesäpätkän aikana ainoastaan yhden matsin. Nyt tahti kiihtyisi ja loppupuristus alkaisi paikasta, jonne autoilee noin tunnissa.

Tällä kertaa otteluohjelma vei meidät Lapualle, missä kohtaisimme paikallisella keskuskentällä kovan kotijoukkueen; Ponnistuksen. He aloittivat kautensa vierasottelupainotteisesti ja pisteiden valossa kovin nihkeästi, mutta sittemmin tahti oli parantunut. Pisteitä oli alkanut kertyä ja varsinkin puolustuspeli oli tulosten valossa uomissaan. Kevätkierroksen keskinäinen ottelumme oli varsin tasainen, mutta silloin olimme olleet voitokkaita sangen mainion hyökkäystehokkuuden turvin. Nyt noita tehoja pitäisi jälleen löytyä, mikäli meinaisimme pistepussiamme kartuttaa. Muistissa oli lisäksi edelliskauden vastaava ottelu, jolloin jäimme nollille, vaikka maalipaikkoja ainakin pari kourallista loimme ja maalipuitakin viidesti kolisutimme.

Oma tilanteemme oli tällä kertaa sellainen, ettei joukkue ollut kokoontunut kuin kertaalleen viimeisen 3½ viikon aikana; pelatakseen edeltävän sarjaottelumme. Ilmassa oli jonkin verran kysymysmerkkejä; aina pelaajien henkilökohtaisesta vireystilasta joukkuepelaamiseen ja niin edelleen. Pelaajatilanne oli siinä mielessä hyvä, että perjantaiaamun tietojen mukaan matkaan oltaisiin saamassa muutaman tärkeän runkopelaajan poissaoloista huolimatta ehkä jopa 15 pelaajaa. Taustapuolella oli sen sijaan hiljaisempaa, sillä sekä järjestelykoneistoa pyörittävä ihmisdynamo että kuvausryhmä olivat estyneinä. Poissaolojamme se ei selittänyt, mutta seuran kotikylässä vietettiin samaan aikaan perinteisiä kesäjuhlia. Päällekkäisyys oli harmillinen sattuma, mutta valintanamme oli luonnollisesti meille kovin armas jalkapallo. 

Toimitus tavoitti Mutrunaaman ottelupäivän aamuna ja tuolloin synkistelijältä kuultiin seuraavanlaista juttua: “Kesäjuhlien missaaminen harmittaa, mutta ehkäpä eilinen taiteiden yö täytti jonkinlaisen osan yleisötapahtumien kaipuusta. Väkeä ainakin oli liikkeellä niin mahdottoman paljon, että tällaista omaa tilaansa arvostavaa heppua vähän jo hirvitti.” Pelaajatilanteesta kysyttäessä Mutris asetteli sanojaan seuraavasti: “Jos viimeksi riitti puuhasteltavaa yläkerran kanssa, niin tällä kertaa alakerrassa on vajausta. Maalivahtia meiltä ei tällä kertaa löydy matkasta lainkaan, joten kenttäpelaaja saa vetää kintaat kouriinsa. Puolustuslinjastakin uupuu vaihtoehtoja, mutta eiköhän sinne jonkinlainen tukos saada muodostettua. Yläkerrassa nähdään yksi debytantti ja penkiltäkin löytää väkeä. Tosin kaikkien vaihtopelaajien raihnaisuuksien vakavuus ei ole vielä täsmällisesti selvitettynä, joten vaihtojen kanssa pitää olla tarkkana.” “Voittoa haetaan”; oli peluuttajan viimeinen anti lyhyen keskustelun päätteeksi.

Siirtyminen pelipaikkakunnalle sujui suuremmitta vaikeuksitta, mutta aika moneen yksikköön seurueemme hajosi. Kukin kuudesta ajoneuvosta saapui paikalle eri aikaan ja porukka oli lopullisesti kasassa vasta parikymmentä minuuttia ennen alkuvihellystä. No ehdittiin siinä jonkinlaiset sykkeenkohotukset vetää, vaikka melkoinen kiirus tulikin. Ilma oli kuin nätimpikin morsian, sillä aurinko paistoi ja hellerajasta jäätiin vain parisen astetta. Yleisömäärää on hankalampi arvioida tarkkailun puutteen vuoksi, mutta ehkäpä niitä silmäpareja oli joku 60-70.

Mutrunaaman pelimerkit olivat huvenneet jo tulomatkalla, sillä neljästä vaihtopelaajasta ainoastaan noin 2,2 oli pelikuntoisia. Yksi pelkäsi raajansa räjähtävän, mikäli pelisekunteja tulisi yksikin ja toista vaivasi jonkinlainen kesäpöpö. Kokoonpanossa oli haasteensa, mutta oli se kuitenkin riittävän tasapainoinen hyvän tuloksen tavoittelemiseksi. Ottelu oli valmis alkamaan, kunhan parijonomarssit ja esittelyt saatiin suoritettua. Ja kuten saatoittekin jo arvata, niin ottelussa oli kuulutukset lisäväriä tuomassa. Lisämakua saatiin puolestaan myyntipisteeltä, mistä oli saatavilla ainakin makkaraa.

Ottelu alkoi kovin sekavasti. HuiPon syöttöpeli oli kovin vaatimatonta ja liike rajoittui pitkälti kääntyviin päihin. Pelivälinekin liikkui alustalla kovin hitaasti, joten löysähkön syöttelyn vaikutukset vain korostuivat. Yksi neppailu oli kostautua, kun kotijoukkue sai riistettyä pallon. Karmaiseva alku oli jo lähes totta, mutta laukaus kilpistyi onneksemme pystypuuhun. Ehkä tämä herätti HuiPon, sillä kahta minuuttia myöhemmin olimme itse pahanteossa. Kotihyökkäys katkaistiin jo heidän kenttäpuoliskollaan ja Teemu levitti nopeasti Janille laitaan. Hän liikahti vähäsen ja syötti sitten kylänmies Jakelle keskikaistalle. Jakelle oli aukeamassa omakin laukaisupaikka, mutta hän jekutti peittämään ryntääviä kotipuolustajia syöttämällä Teemulle siihen viereen. Maalivahti teki syöksynsä, mutta Teemu veivasi itsensä siitä sivuun. Laukauskin lähti, mutta pienentynyt kulma vaikeutti tähtäystä ja kuti kimposi poikkipuusta takaisin peliin.

Heti seuraavalla minuutilla iskimme toistamiseen väkevästi vastaan. Tämäkin tilanne lähti kehittymään keskialueen riistosta ja välittömästi oli useampia pelaajiamme vyörymässä kohti kotikopparin vartioimaa maalia. Muutamat nopeat syötöt avasivat Terolle mallikkaan laukaisupaikan rangaistusalueen rajalle. Osuma palloonkin oli kelpo luokkaa, mutta tähtäyksessä oli piirun verran virhettä ja painava kuti viuhui hiuksenhienosti pystypuun väärältä puolelta.

Tuon jälkeen pelimme sekavoitui ja kotijoukkue hallitsi hienokseltaan kenttätapahtumia. Mitään mahdottoman vaarallista hekään eivät saaneet aikaan, vaan parit lähentelyt ohjattiin pieniin kulmiin ja tilanteiden loppuhoito oli sitä myöden helppoa.

Puolisen tuntia oli pelattuna, kun saimme jälleen otetta itsellemme ja pallo pyöri pitkiä pätkiä vastustajan kenttäpuoliskolla. Lähimpänä maalintekoa oli Jesse, jonka voimakas laukaus karkasi 10 metristä yli maalin. Tuota hyvää vaihetta kesti kymmenisen minuuttia, mutta se oli päättyä murheellisesti. Pallo toki pelattiinkin jo maaliimme. mutta vihellys oli keskeyttänyt pelin jo huomattavasti aiemmin. Peli jatkui kotijoukkueen vapaapotkulla 17 metristä ja massiivinen muurimme pakotti heidät pelaamaan tilanteen kuviolla suoran laukauksen sijaan. Napakka maasyöttö tavoittikin kanssapelurin vitosen viivalta, mutta Maunon ahdistelu ja varaveskari-Peten oikea-aikainen lähentyminen vesittivät lopulta tilanteen.

Taukoon oli vain joitain minuutteja, kun Jesse sai parikin paikkaa ratkaistavakseen. Ensin hän ohitti puolustajansa ja pääsi pitkälle rangaistusalueen sisälle. Laukaus oli painava, mutta hivenen epätarkka ja pallo ei aivan tavoittanut takakulmaa. Minuutti tuosta ja Käristeen määrämittainen nosto tavoitti Jessen. Pakki teki voitavansa, mutta peliväline kulki liian korkealla. Toisaalta pakin hyppy ja todella häiritsevä sivuaurinko veivät Jesseltä näköyhteyden hetkeksi palloon eikä hän saanut vaikeista lähtökohdista johtuen kohdistettua volleytaan kohti maalikehikkoa. Kuudesta metristä takatolpan tasalta lähtenyt yritys oli osumana todella maukas, mutta nahkakuula ylitti poikkipuun kenties noin 15 senttimetrin turvavälillä. Juuri ennen taukoa kotijoukkueella oli vielä puolittainen läpiajo, mutta peliväline ei totellut kuljettajaansa ja puolustajamme ehti katkaisemaan tilanteen ennen laukausta.

Tauolla juotiin aluksi vettä ja oltiin hiljaa. Hiljaisuus kesti jonkun aikaa ja sitten peliimme koetettiin löytää parannusta diskuteeraamalla. Joitain kohteita siinä löydettiinkin ja Mutris puolestaan pyysi pelaajistoa jämäköittämään ja terävöittämään kaikkea tekemistä. Mukanamme matkannut kannattaja-Toni oli tahollaan kulinaarisella asialla ja kävi toteamassa makkaratarjonnan maukkaaksi.

Mutriksen pyynnöt olivat kaikuneet kuuroille korville tai sitten joku muu esti HuiPon kaikenlaisen järkevän toiminnan, kun toinen puoliaika aikanaan käynnistyi. Tauko oli vietetty kentän laidalla, mutta jalat & aatokset olivat silti “kopissa“. Ensimmäinen viisi minuuttia käytännössä seistiin paikallaan eikä mistään tullut yhtään mitään. Onneksi vihulainen hukkasi tässä vaiheessa etsikkoaikansa, kun läpi päässyt hyökkääjä ajautui Peten ohjaamana pieneen kulmaan ja laukoi sen jälkeen pallon jalkatorjunnan ulottuville.

Hiljalleen HuiPokin pääsi taas peliin mukaan ja jonkinlaisia maalintekoyrityksiä saatiin aikaan. Sekä Teemu että Jesse pääsivät laukomaan rangaistusalueen rajamailta, mutta kotikoppari selvitti tilanteet joko liimaamalla tai pomputtamalla pelivälineen onnekkaaseen suuntaan. Hetki tuosta ja Henkka näki omassa päässä keltaista hivenen myöhästyneen kontaktin vuoksi.

Tunnin täyttyi ja odottamaton hutipotkumme avasi vierashyökkääjälle puolittaisen maalipaikan hassattavaksi. Hetkistä myöhemmin heidän sivuvaparinsa jäi ensimmäiseen mieheen ja sitten olikin Jessen vuoro yrittää 18 metristä. Hänen painava kutinsa oli jo painumassa tolpan vierestä verkkoihin, mutta kotikoppari sai juuri ja juuri venytettyä sormenpäät tielle. Samainen Jesse sai jonkin ajan kuluttua pallon hieman takatolpan taakse, mutta nopea laukaus ohitti kehikon.

Pelikellossa oli jo 70 minuuttia, kun Ponnistus sai pallon jälleen maaliimme, mutta tilannetta oli edeltänyt noin kilometrin paitsio. Samaan aikaan Mutris teki ensimmäisen vaihdon ja Tero kävi tykittämässä nahkakuulan taivaisiin sangen otollisesta maalipaikasta. Janikin yritti, mutta lähituikkaus jäi peittävän vihulaisveskarin hyppysiin.

Ottelu eteni kohti hetkeä, jolloin Mutriksen henkinen tasapaino järkkyi samanaikaisesti kenttätasapainon kanssa. Kotijoukkue hyökkäsi kahdella viittä vastaan, mutta alakerran aneeminen seisoskelu avasi laukaisupaikan ja Pete oli pakotettu torjumaan pallon kulmaksi. Mutrunaama oli suorastaan raivoissaan avautuneesta laukaisupaikasta, mutta vieläkin pahempaa oli tulossa. Kulmapotku jäi elämään rangaistusalueellemme ja lopulta painava laukaus läpäisi maalinedusruuhkan ja olimme ajautuneet tappioasemaan.

Joskus tuollainen kylmä suihku saa HuiPon yrittämään kovemmin, mutta nyt kävi toisin. Maalin jälkeen meni ainakin vajaat kymmenen minuuttia, kun vieraileva ryhmä vain vätysteli, puhalteli haaroväliin ja antoi hiekan valua tiimalasissa. Kotijoukkue yritti tappaa peliä, mutta heillä taasen ei riittänyt kärsivällisyys tahi maltti ratkaisevissa kohdissa.

Oltiin jo viimeisellä kymmenminuuttisella, kun omituinen tuomariratkaisu saattoi olla se herättävä ärsyke. Mauno oli pallollisena rangaistusalueen kaarella, kun hänet katkaistiin tolkuttomalla taklauksella. Vihellystä ei koskaan kuulunut ja kotijoukkue lähti vastahyökkäykseen, mutta sen saimme katkaistua. Joku aika tuosta tuskailumme kulmapotkujen kanssa oli hetkiseksi unohdettu. Jaken erittäin maukas toimitus läpäisi sopivankorkuisena koko ryhmityksen ja tuli lopulta Janin takaisinnuppaamaksi. Peliväline eteni kohti kolmessa metrissä päivystänyttä Artoa, joka voittikin hypähdyksessä vartijansa. Pää ja pallo kohtasivat, mutta suuntaus vei nahkakuulan ainoastaan ylärimaan.

Olimme pelanneet riskillä ja nostaneet ryhmitystä ylemmäs. Muotona oli 3-3-4 tai jopa vieläkin hyökkäyspainotteisempi miehitys. Vastustaja pääsi parikin kertaa yrittämään ottelutappoa, mutta jälleen hyökkääjä valitsi läpiajossa pienemmän kulman laukaisupaikakseen ja tuli torjutuksi. Hetkeä myöhemmin kotipelurilla oli tuhannen amerikanrahan maalipaikka, mutta suora ohjaus supersektorista toi pallon pystypuun kautta takaisin peliin.

Kotijoukkueelle ei siis kelvannut, joten pienen kyläseuramme edustusjoukkue iski oman valttinsa pöytään. Toimitukselta meni täysin ohitse, mikäli tilanteessa olikin joku syöttökin, mutta yhtäkkiä peliväline oli Teemulla jossain 20 metrissä. Debytantti luki höntyilevän puolustajan liikkeen täydellisesti ja ohitti kömpelön taklauksen elegantilla nepillä. Sitten olikin reitti auki ja Teemu eteni rangaistusalueen sisälle sijoittaakseen nahkakuulan takakulmaan varsinaisen peliajan viimeistä edeltävällä minuutilla.

Peliaika oli vähissä, mutta nyt olikin tunnetta pelissä. Molemmat tuntuivat janoavan voittoa, mutta vieraiden hinku tuntui voimakkaammalta. Peli oli aaltoillut aina lisäajan kolmannelle minuutille, kun saimme tilaisuuden kartuttaa tuliaisiamme vielä kahdella lisäpisteellä. Sankarinviittaa jo kantanut Teemu sai vielä paikan lisänatsoille, kun hän pääsi vasemmalta puolittaiseen läpiajoon. Pallo kuitenkin eli kentän pinnassa, uupumus vaivasi ja laukaus oli pakotettu tukijalalle, mutta oli siinä silti varsin hyvä paikka voittomaalille. No nyt ei mennyt, joten ottelu päättyi seuraavassa hetkessä pistejakoon.

Ponnistus - FC Jukola  1-1 (0-0)
1-0 74’ kulmapotkun jälkitilanteesta
1-1 89’ Teemu sijoittaa takakulmaan

Ottelupöytäkirja

Tämä oli kokonaisuutena varsin tasainen ottelu. Kaipa kotijoukkue piti tahtipuikkoa hivenen enemmän hallussaan, mutta oli meilläkin hyvätkin hetkemme. Tämä ottelu päättyi tasapeliin, mutta olisimme varsin helposti voineet myös voittaa tahi hävitä sen. Sellaista on jalkapallo. Jälkikäteen mietitytti, että mitähän ensimmäisen puoliajan johtomaalimme olisi tehnyt ottelulle… No se on sitä spekulaatiota, joka keskeytetään saman tien.

Oli ottelussa hyvien hetkien lisäksi paljon huonoakin. Syöttöpelimme oli heikohkoa, mihin vaikutti myös hidas alusta. Kun liikettäkään ei aina ollut, niin löysä neppailu avasi alakertamme alttiiksi vastaiskuille. Kotijoukkueen pystysyötöt haavoittivat meitä monesti, mutta oli siinä tosiaan syynsä molemmilla osapuolilla. Yksi toteutti ne hyvin ja toinen oli mahdollisti ne tekemättömyydellä. Yläkerrassa saatiin riittävästi maalipaikkoja aikaan, mutta tehot ovat kaukana loisteliaan alkukauden ilotulituksesta. No joo, nousimme sentään tasoihin, olemme edelleen sarjajohdossa ja jalkapallo on muutenkin kiva juttu.

Ottelu oli hyvähenkinen. Vapaapotkuja emme tahtoneet saada millään, mutta ei se tuomarilinja mitenkään katastrofaalinen ollut. Onnistujiamme listatessa täytyy nostaa esiin varaveskari-Pete ja debytantti-Teemu. Ensimmäinen selvitti montaa vaarallista tilannetta pelkästään ohjaamalla hyökkääjän mitättömiin kulmiin ja jälkimmäinen tasoitti ottelun mallikkaalla sijoituksella. Erityismaininta menköön torjuntavastuun sijasta etäkannattajana olleelle Matille, joka lähetti paikalle oman raportoijansa ja seurasi ottelua jatkuvan WhatsApp-viestitulvan perusteella.

Vähän tässä raportissa tällä kertaa kesti, mutta kesällä tuppaa olemaan kaikenlaisia mukavia kestejä juhlittavana. Ja pianhan tässä päässee naputtelemaan uudestaan, sillä seuraava ottelu on jo tiistaina. Kohtaamme silloin kotikentällämme tulivoimaisen NuPan ja silloin pitää olla tarkkana.

Nyt on ollut tuloksellisesti nihkeää, mutta pieni kyläseura on vielä palaava voittokantaan. HuiPo!

Viimeksi muutettu 10 elo 2015
free joomla templatesjoomla templates
FC Jukola - ???

-
-

-
PeFF - FC Jukola
3-0
 Ottelupöytäkirja
Virkiä - FC Jukola

La 18.3. klo 12.00
Patruuna-Areena

Harjoitusottelu
2018  FC Jukola