12 elo 2015

Yhden (tai kahden) aikakauden päätös

Edellisestä kotimatsista oli kesätauon vuoksi aikaa, mutta nyt oli aika palata Huutoniemen tutulle nurmelle. Monessa perheessä oli lisäksi aloiteltu koulutietä ja/tai siirrytty uuteen opinahjoon, joten päivä oli kaikkinensa täynnä jännitystä.

Tällä kertaa saimme vastaamme Nurmon Pallon. Heidän kanssaan on pelailtu jo useampi kausi samassa sarjassa, joten vierailija ei ollut tyystin tuntematon. Nurmolaisten tämä kausi alkoi pisteiden valossa sangen nihkeästi, mutta he olivat sittemmin hinanneet itseään keskikastiin ja pommittaneet siinä sivussa hirvittävästi täysosumia. Kauden ensimmäinen keskinäinen kohtaaminen oli pitkään todella tasainen, kunnes HuiPo sai alkukaudesta tutun supertehokkuuden käyntiin ja iskettyä tarvittavat maalit. Oman tehokkuuden osittainen hyytyminen ja vieraiden karmaiseva tulivoima antoivat odottaa hankalaa ottelua.

Huikeiden poikien pelaajatilanne oli kovin tavallinen. Poissaoloja oli useampia, sillä parit reissut ja muutamat loukkaantumiset verottivat päälukua. Toisaalta pöytäkirjaan oli kuitenkin asettaa jokunen vaihtopelaajakin, joten mistään syvemmästä kriisistä puhuminen olisi liioittelua. Osaa vaihtopelaajista vaivasi toki raihnaisuus, joten pelikelpoisten valttikorttien määrä selviäisi vasta ottelun aikana.
Tälläkin kertaa toimitus tavoitti Mutrunaaman ennen ottelua ja kyseli etukäteistunnelmia. “No tämä suvantovaihe pitää saada loppumaan, sillä voitottomuus vie muutenkin vähäiset yöunet”, Mutris aloitti. “Tässä on ollut viime matseissa vuorotellen puutetta ylä- tai alapään pelaajista. Tänään keskikaistan pitäisi lähtökohtaisesti olla hoidossa, mutta nyt laitapelaajat ovat livahtaneet johonkin”, peluuttaja kertoi. Mutris jatkoi: “No tällaista paikkopeliähän tämä kokoonpanojen laatiminen on. Kyllä tämänkertaisella ryhmällä voi lähteä voittoa hakemaan ja sille olisi tilausta.”

Pelaajisto oli paikalla lähes kokonaisuudessaan ajoissa ja siinä käytiin muutama juttu läpi. Alkulämpö otettiin omalla tahdillaan ja kaipa siinä jonkun pulssi nousi. Hiekkakentällä majaansa pitäneen sirkuksen suunnalta  kuului monenlaista ääntä ja toimituksen hiljaisena toiveena oli, ettei pelleily saavuttaisi nurmikenttää. Sää puolestaan oli pilvinen, mutta lämmin. Asteita oli reilut parikymmentä eikä tuulta ollut nimeksikään.

Ottelu alkoi kerrassaan surkeasti, sillä HuiPo ei ollut lainkaan valmis kamppailemaan. Vieraat veivät peliä miten tahtoivat, kun kotijoukkueen riveistä ei löytynyt minkäänlaista aietta taistella pelikentän ainoasta nahkakuulasta. Ehkä se alkulämpö oli sitten tarkoitus viimeistellä ottamalla vastaan.

Alun karmeus kulminoitui ottelun seitsemännellä minuutilla, kun monta kertaa katkottavissa ollut hyökkäys eteni aina rangaistusalueellemme asti ja sieltä lähti syöttö takaviistoon. Noin 18 metristä lähtenyt laukaus otti kentänhoitohenkilöstön tuhoamasta keskikaistasta inhottavan pompun ja päätyi verkkoomme. Tuon takaiskun olisi luullut herättävän kotijoukkueen, mutta niin ei käynyt. Pelikello ehti pyöriä ainakin varttitunnin kohdalle, kunnes HuiPo osoitti edes jotain elonmerkkejä.

Silloin vartin kohdalla saimme ensimmäisen maalintekoyrityksemme aikaan, mutta koppari torjui Käristeen lähilaukauksen kulmaksi. Kulmapotkukin oli vaarallinen, mutta lopulta se vaara konkretisoitui omassa päässämme. Vastahyökkäys vyöryi valtavalla vauhdilla, mutta tälläkin kertaa vihulaisen aikeet olisivat olleet estettävissä, mikäli pimputtelua olisi jätetty vähemmälle. No ei jätetty ja pallo oli toistamiseen maalissamme.

Vajaat kaksikymmentä minuuttia oli kellossa, kun saimme ottelun ensimmäisen vapaapotkumme. Hyökkääjiimme aiemmin jatkuvalla syötöllä kohdistuneet rikkeet eivät olleet saaneet pilliä äännehtimään, mutta laitanousun katkaissut sukitus teki sentään niin. Jake lähetti sivuvaparin takatolpalle, missä Jani voitti pääpallon. Hän nuppasi nahkakuulan Artolle, joka pudotti sen vitosen viivalta Käristeelle. Käriste sisäteräsijoitti pyörylän pömpeliin ja tilanne oli kaventunut.

Tässä vaiheessa pelikellossa oli tasan kaksikymmentä minuuttia pelattuna ja lähetämme terveiset Tuulikille. Toimitus laski katsojat ja heitä oli tuossa vaiheessa tasan kolmekymmentä (30). Tuotakin lukua epäillee joku, mutta se oman elämänsä Tuomaille suotakoon. Silmämääräisesti yleisömäärä saattoi tuosta vielä myöhemmin hivenen nousta, mutta tarkkaa lukua ei enää otettu, joten maksamattomien seuraajien kokonaisluku jäänee ikuiseksi arvoitukseksi.

Peli taasen oli tasoittunut, kun HuiPokin hiljalleen vaivautui tekemään jalkapallo-ottelussa vaadittavia asioita. Ryhmityksen tasapaino oli toki edelleen hakusessa ja reagointi korkeintaan välttävää, mutta oli se silti parannusta alkuhetkistä. Toki näihin hetkiin osui sitten seuraava takaiskumme, kun jo hankalaan paikkaan ahdistettu hyökkäys päättyi laukaukseen rangaistusalueen rajalta. Peliväline painui sisään etutolpan puolelta, vaikka nahkakuula jättikin melkoisen turvaväliin etummaiseen pystypuuhun.

Ensimmäisen puoliajan viimeisellä kymmenminuuttisella HuiPo oli hallitseva osapuoli ja paikkojakin tuntui syntyvän. Aluksi Jani nousi laidalta ja pääsi pommittamaan hirmupommin kopparin torjuntaan. Paluupallo kimposi alkuperäiselle laukojalle ja hän toimitti sen takatolpalle. Siellä olikin sitten kaksi pelaajaamme tyhjän maalin kanssa, mutta eeppisen mittasuhteen sössiminen vesitti kavennuksen.

Hetki tuosta ja nahkakuula oli jälleen Janin kintussa. Tällä kertaa maalille oli matkaa kymmeniä metrejä, joten keskitys oli ratkaisuna. Se tavoittikin Käristeen, joka nuppasi pelivälineen oikeaoppisesti verkkoihin ja takamatkamme oli kaventunut. Ensimmäisen puoliajan loppuhetkillä kehittelimme vielä kolmisen vähintään kelvollista maalipaikkaa, mutta niistä ei ollut tasoitusta syntyvä.

Tauko alkoi varsin kovasanaisella jyrinällä, jonka jälkeen peluutusvastuussa ollut Mutrunaama väistyi enteellisesti sivummalle. Pelaajisto jutteli keskenään ja siinä käytiin joitain pelillisiä asioita läpi.

Toinen puoliaika alkoi pelillisesti paremmin ensimmäinen ja touhussa oli nähtävissä edes jonkinlaista yritteliäisyyttä. Jonkin aikaa siinä tahkottiin ilman sen kummempaa lähentelyä, mutta sitten Janin maasyöttö tavoitti Käristeen rangaistusalueella. Käriste teki ovelan käännöksen ja puolustaja oli pakotettu rikkomaan. Pallo vietiin pilkulle, mistä Käriste nosti kauden onnistumisprosenttimme jopa 28:aan ujuttamalla pelivälineen kopparin kainalon alta.

Muutama minuutti tuosta ja Janin pitkä sivurajaheitto tavoitti Teemun rangaistusalueelta. Hän teki ovelat futsalsuojauskäännökset ja sai tilaa laukaukselleen, joka painuikin vastustajan maalin kattoon. Peli näytti olevan kääntymässä ja muutamaa minuuttia myöhemmin oli loistava paikka tuplata johto. Laituri pääsi nousemaan vasemmalta laidalta kerrassaan loistavaan tarjoilupaikkaan, mutta passi olikin sitten sellainen, ettei kukaan avopaikassa odotelleista sitä tavoittanut.

Tuosta kului pari minuuttia ja nähtiin liki ennennäkemätön tilanne, kun kaikki pelaajamme olivat alhaalla äärimmäisen vaarallista sivuvaparia puolustamassa. Tuokin, kuten monesti muulloinkin, hyvä teko kostettiin maailmankaikkeuden puolesta. Saimme purettua tilanteen, mutta purkupallo oli lentävä vihulaispelaajalle noin 25 metriin. Sieltä sitten lähtikin tälle sarjatasolle täysin sopimaton superpotku, joka saatteli pelivälineen suoraan ilmasta suoritetulla vastapallopotkaisulla maalimme takayläkulmaan. Ei sillä, etteikö se olisi äärimmäisen komea maali, mutta tuntuihan se kovalta rangaistukselta, kun kerrankin sitä kollektiivista puolustustahtoa löytyi ja tuollainen kerran-elämässä kuti oli siitä palkintona.

Ottelu oli siis tasan neljä-neljä ja sehän sai kaiken kontrollin katoamaan. Peli eteni monta minuuttia täysin holtittomalla laukalla, kun hyökkäykset aaltoilivat päästä päähän. Samoihin aikoihin alkoi sade, joka karkotti monet Tuulikin peräänkuuluttamista katsojista. Sitten oli jälleen paikkaa siirtyä johtoon, mutta puolustaja pelasti Teemun kääntölaukauksen veskarin takaa maaliviivalta. Heti perään Jake pommitti kaukolaukauksensa niukasti ohitse.

Vartti oli jäljellä, kun HuiPon leirissä saatiin hetkellistä iloittavaa. Käriste napautti passin Teemulle, joka eteni vasemmalle pitkin rangaistusalueen reunaa. Sieltä lähti maukas keskitys, jonka Jani kävi puskemassa komeasti takakulmaan. Tuota iloa ei kauaa kestänyt, kun puolustuksemme sortui turhaan paitsiohuuteluun ja vihulainen pääsi syöttämään maalinedustalle. Sielläkin hävittiin kaksinkamppailu ja peli oli jälleen tasan.

Mutrunaama yritti tehdä muutoksia ja käytti yhden pidempään valmistelluista vaihdoistaan. Tässä vaiheessa on toki todettava, ettei siellä kenellekään neljästä vaihtopelaajasta ollut pakottavaa tarvetta kentälle, sillä vaivoja oli riittämiin. Tuokaan siirto ei ollut auttava, vaan seuraavassa hetkessä vihulainen siirtyi johtoon, kun vapaa pusku lähetti pallon tolpan kautta maaliimme. Tokihan siinä merkkaus sakkasi, mutta nyt samainen kaveri osui kerran-kaudessa puskulla aiemman unelmalaukauksen perään.

Mutrunaama pelasi merkeillään ja lähetti 1½ kuukauden toipilaslomalta palanneen Jykän kentälle. Sekään ei tällä kertaa lopulta auttanut, vaan HuiPo oli kärsivä kotitappion pitkästä aikaa, kun lopun paine ei enää mitään konkreettista tuottanut. Edellisestä kotitappiosta oli kulunut 1177 päivää ja nyt tuota tuskaa olisi jälleen käsiteltävä.

FC Jukola - NuPa  5-6 (2-3)
0-1 07’ kakkosaallosta painava pomppukuti
0-2 17’ katkonta ei kiinnostanut ja vastahyökkäys tuotti tulosta
1-2 18’ Käriste tuuppaa Arton pudotuksesta
1-3 33’ se hyökkäys oli  jo painettu vaikeaan kulmaan, mutta…
2-3 37’ Käriste puskee Janin kaukokeson etukulmaan
3-3 53’ Kariste rangaistuspotkusta
4-3 56’ Teemu kääntyy ja pommittaa kattoon. Janin sivurajaheitto
4-4 64’ uskomattoman komea maali, joka onnistuu ehkä kerran sadasta/tuhannesta
5-4 76’ Jani nuppaa Teemun keskityksen takakulmaan
5-5 78’ puolustus romahtaa ja edustalta tuupitaan
5-6 81’ vapaa pusku rangaistusalueen rajalta, joka ei välttämättä uusinnassa onnistuisi

Ottelupöytäkirja

Mitähän tuosta nyt sanoisi… Kaipa se tappio oli lopulta ansaittu, vaikka karmean määrän maaleja teimmekin ja maalipaikkoja loimmekin. Joukkuepuolustus oli täysin ala-arvoista ja muutamat vastustajan huippusuoritukset koristelivat kitkerän kakun. Kenttätasapainossa oli jatkuvasti hakemista eikä porrastuksia tuntunut löytyvän lainkaan. Tuohon lisätään vielä välinpitämättömyys kamppailuhalukkuudessa, niin katastrofin syyt alkavat olla lueteltuna. Vastustaja halusi enemmän voittoa ja tällä kertaa saikin sen. He myös tekivät monia asioita oikein, joten ei se nyt pelkästä halusta ollut kiinni.

Onnistujia etsittäessä voinee mainita kolmikon; Käriste, Jake, Jani. Käriste iski hattutempun ja oli alati vaarallinen. Jake jaksoi raataa keskikentällä ja viitsi lähteä irtopallojenkin perään. Jani oli mukana monessa ja muisti siinä sivussa auttaa välillä alhaallakin, kuten laiturin kuuluukin.

Mutrunaama veti esityksestä johtopäätökset ja erosi ottelun jälkeen peluuttajan paikalta. Hän tuntui olevan totaalisen tyhjä illan esityksen jälkeen ja kertoi eväiden olevan popsitut. Nyt on sitten jonkun toisen vuoro viedä Huikeat Pojat takaisin voittavaan jalkapalloon, sillä murheellinen mies on astunut takavasemmalle. Potentiaalia joukkueesta löytyy, mutta jonkun toisen on kaivettava se uudestaan esiin.

Kausi jatkuu vaikealla ja kauden viimeisellä pidemmällä vierasreissulla. Tiedossa on reissu Kristiinankaupungin Lappväärttiin ja tuo matka on edessä ensi maanantaina.

HuiPo!

Viimeksi muutettu 12 elo 2015
free joomla templatesjoomla templates
FC Jukola - ???

-
-

-
PeFF - FC Jukola
3-0
 Ottelupöytäkirja
Virkiä - FC Jukola

La 18.3. klo 12.00
Patruuna-Areena

Harjoitusottelu
2018  FC Jukola