18 elo 2015

Paluu voittokantaan

Oli aika yrittää saada suvantovaihe päätökseensä ja palata tuloksellisesti paremman jalkapallon pariin. Sitä varten pienen kyläseuran edustusjoukkue matkasi syvään etelään.

Tie vei tällä kertaa Kristiinankaupungin Lapväärttiin, missä kohtaisimme paikallisen Sporting II:n. Heitäkin vastaan olemme pelanneet vuosien varrella monet ja tiesimme odottaa nuorekkaan liikkuvaa vastustajaa. Kauden ensimmäinen keskinäinen koitoksemme oli sangen tiukkaa vääntöä, jonka onnistuimme voittamaan alun vaikeuksien jälkeen. Vaikea ottelu olisi nytkin odotettavissa, sillä Sporting II on sangen kova kotijoukkue ja nyt oli meidän vuoromme rasittua pitkästä matkasta.

Oma tilanne oli elänyt edellisen ottelun jälkeen, kun Mutris oli luopunut peluuttajan tehtävistä. Vastuu lankesi ainakin tilapäisesti Ihmisdynamolle, joka kertoi etukäteistunnelmiensa olevan odottavat ja sekavat. Toisaalta hän kertoi olevansa huojentunut, sillä autotilanne oli ratkennut hyvissä ajoin ja kerrankin hän saisi olla ainoastaan kyytiläisenä. Pelaajia oli käytettävissä yhteensä 14 kpl, sillä työvuorolaiset, lomareissulaiset ja loukkaantuneet olivat estyneinä matkasta. Loppuvaiheen yllätysosallistujana oli tuore tuttavuus; vastuuton huoltaja. Hänen touhuistaan kuulemme kenties enemmän joskus paremmalla ajalla.

Matka eteni sujuvasti ja HuiPo oli perillä pelipaikalla jopa poikkeuksellisen ajoissa. Siinä ehdittiin tutkailemaan nurmea, joka tasainen ja sopivassa mitassa. Sääkin suosi, sillä aurinko paistoi ja lämpöasteita oli reilut parikymmentä. Peluuttajan roolin perinyt Ihmisdynamo veti ensimmäisen ottelupalaverinsa varsin tiiviiseen tahtiin ja vastuuton huoltaja seuraili tilannetta sivummalla.

Ottelu alkoi HuiPolta pirteästi ja peliväline liikkui näyttävästi pitkillä syöttöjauhamisilla. Ottelun ensimmäiseen kymmenminuuttiseen saatiin myös rakenneltua muutama kelvollinen maalipaikka, mutta yksikään niistä ei tulosta tuottanut. Lähimmäksi pääsivät Teemu ja HenriA, joiden ohjaukset eivät aivan tavoittaneet maalikehikkoa lähietäisyyksiltä.

Ottelun toinen kymmenminuuttinen oli tasoitti tapahtumia ja kotijoukkuekin sai joitain hyökkäysyrityksiä aikaan. Heidän hyökkäystapansa oli ensimmäisestä keskinäisestä koitoksesta tuttu ja tälläkin kertaa pelivälinettä potkittiin linjan taakse ja toivottiin sen osuvan jonkun perään lähteneen kanssapelaajan linjalle. Alakertamme luki näitä tilanteita vallan mainiosti ja puolustuskorkeus oli sangen passeli. Ei seisty keskiviivalla, mutta ei myöskään norkoiltu liian alhaalla, jolloin etäisyydet olisivat revenneet kammottaviksi. Alakerran mainiota toimintaa säesti Matti, jonka vastaantulot olivat moninaisia ja hyvin ajoitettuja.

Ensimmäinen puoliaika jatkoi etenemistään tasaisissa merkeissä ja sen vaarallisemmat maalipaikat loistivat poissaolollaan molemmissa päissä. HuiPo piti enemmän palloa, mutta hyökkäyksistä tuntui puuttuvan se viimeinen terävyys. Tai voisi oikeastaan sanoa, että terävyyttä saattoi olla liiaksikin, sillä siksi korkealentoisia ideoita siellä yritettiin toteuttaa.

Tauko oli jo lähestymässä, kun HuiPo lisäsi kierroksia jokseenkin pitkään matkavauhdilla edenneeseen otteluun. HenriA pelasi Jykän kanssa seinän rangaistusalueen vasemmalla laidalla ja pääsi lähettämään raudanlujan maasyötön kohti vitosen viivaa. Siellä olikin Teemu odottelemassa ja hän ohjasi nahkakuulan poikkipuun alle sen kummempia viivyttelemättä.

Koneessa oli nyt vauhtia, joten HuiPo painoi edelleen päälle ja toinenkin palkinto oli vierasjoukkueelle vielä ennen taukoa tuleva. Konehuoneen kaksikko vapautti kaikki hurjatehoisen hirviön hevoset vapauteen, kun Jake pikkusiirrolla Samulin laukomaan 25 metristä lähetti. Samulin pommi oli kuin etälamautin, sillä se tuuperrutti kotikopparin täysin ja Teemulla oli aikaa hissukseen hiipiä haaskalle ja napauttaa paluupallo pömpeliin.

Tauko vietettiin ulkosalla vettä litkien ja höpöjä jutellen. Oli siinä toki ohikiitävä hetki, jolloin väki vakavoitui ja pelilliset jututkin saatiin käytyä läpi. Vastuuton huoltaja oli yllättävänkin näppärä vesipoika, vaikka ulkonäön ja liikehdinnän perusteella sitä voikin olla vaikea uskoa. Yleisöä oli paikalla reilut 50 ja heitä oli palvelemassa myyntipiste. Vaasasta matkannut kannattajamme kävi testaamassa makkaratarjonnan ja totesi sen maukkaaksi.

Toisen puoliajan alkuvaiheista voi sanoa, että peli oli HuiPon kontrollissa. Riittävän tasokas syöttötyöskentely piti pelivälineen hallussamme, jolloin vihulaisen oli vaikea aloittaa minkäänlaista takaa-ajoa. Kymmenisen minuuttia oli jo toistakin puoliaikaa palloteltuna, kun avautui paikka löydä niittiä koitokselle. Teemu ryntäsi herkullisen pystysyötön perään ja huomasi olevansa samoilla raiteilla kohtiryntäävän kotikopparin kanssa. Koppari oli tilanteessa aikaisemmin, mutta hän jätti osumatta palloon, jolloin se jäi Teemun ulottuville. Puolustaja ehti vielä hivenen takakarvauksellaan häiritsemään ja 25-metrinen ratkaisuputti ei ollut tyhjään maaliin osuva. Seuraavien minuuttien aikana saimme vielä parit laukaisupaikat rangaistusalueen rajan välittömästä läheisyydestä. Niin Maunon kuin Teemunkin laukaukset jäivät kuitenkin maalivahdin ulottuville.

Toinen puoliaika oli ehtinyt jo yli puolivälin, kun pelistämme alkoi kontrolli kadota ja kotijoukkue sai otetta. Ensimmäistä kertaa oli vaaran vyöhykkeellä, kun harhasyöttömme käynnisti vastahyökkäyksen. Arto sai onneksemme ahdisteltua rynnijää hivenen sivummalle ja loput hoiti Matti istumatorjunnallaan. Vastustaja nosti ryhmitystään ja paiskoi pitkää palloa taisteltavaksi. Nuo ykköspallot ja välillä kakkospallotkin voitimme, mutta siihen se jäikin. Hyökkäyspelimme ei kulkenut tässä vaiheessa lainkaan.

Reilut kymmenen minuuttia oli jäljellä, kun Matti pelasti vaarallisen laukauksen kulmapotkuksi. Seuranneesta kulmapotkusta oli tulla kannaltamme surullinen, mutta kotipeluri ei merkkaamattomuuttaan hyödyntänyt ja nuppasi pelivälineen maisemiin sangen otollisesta paikastaan. Oli siinä kotijoukkueella joitain muitakin yrityksiä, jotka kuitenkin viimeistään rangaistusalueella katkoimme.

Viitisen minuuttia ennen loppua nähtiin toistamiseen knallipelkoisen hyökkääjän ratkaisuyritys. Teemu pelattiin keskeltä puolittain läpi ja hän etenikin maukkaaseen maalipaikkaan. Laukaus jäi peittävään torjuntaan ja tilanne vesittyi. Tässä vaiheessa on aika syyttää vastuutonta huoltajaa tuoreen pelaajamme pelottelusta, sillä ei se uusi pyhähattu ole lainkaan niin kauhea asia kuin jutuista aiemmalla juottohetkellä olisi voinut kuvitella.

Loppu läheni ja paine maalillamme kasvoi. Hyvin siinä saatiin kaikki lähentelyt katkottua, kunnes oltiin lisäajan toisella minuutilla. Hyökkäys vyöryi vasemmalta laidalta rangaistusalueemme sisään ja ensimmäinen sijoitusyritys ehti jo ohittamaan Matin. Tuo laukaus osui kuitenkin etutolppaan ja pallo jäi peliin. Seuraavaksi sitä pelattiin poikittain takatolpalle, mistä kotipeluri pääsikin yrittämään maalintekoa. HenriA laittoi vielä kaiken peliin ja suoritti massiivisen atleettiblokkauksen liukumalla. Peliväline osui ensiksi hänen jalkaansa ja kimposi siitä epäonnisesti hänen omaan käteensä. Tilanteessa ei ollut minkäänlaista torjuntaliikettä, mutta tokihan se pallo nyt käteen osui otettuaan osumaa ensin toisaalle kehoon. No HenriA tuli ulosajetuiksi ja kotijoukkue sai rangaistuspotkun. Rangaistuspotkusta osuttiin ja oltiin jo kolmannella lisäminuutilla. Vedimme kerran syvään happea ja pelasimme aloituksesta pallon vastustajan päätyyn. Siellä se sitten pysyikin ottelun loppuhetket ja HuiPo oli pitkästä aikaa voitokas.

Sporting II - FC Jukola  1-2 (0-2)
0-1 38’ Teemu ohjaa läheltä ylös. HenriA syöttäjänä
0-2 42’ Teemu paluupallosta Samulin käytettyä etälamautinpommiaan
1-2 90+3’ rangaistuspotkusta

Ottelupöytäkirja

Tämä oli ryhdikäs esitys pitkän suvantovaiheen jälkeen ja voitto oli täysin ansaittu. Vastustaja sai lopussa painetta, mutta siihen mennessä keräämämme etumatka riitti lopulta helposti. Tekemisessä oli jälleen kadoksissa ollutta terävyyttä ja peli pysyi hyvin kontrollissa. Voitto oli ennen kaikkea koko joukkueen, mutta mainittakoon tällä kertaa molemmat maalimme upottanut Teemu ja virkeästi maalillaan touhunnut Matti. Peluutusvastuussa ollut Ihmisdynamo kommentoi heti ottelun jälkeen seuraavasti: “Huhhuh, lakkikin on ihan märkä. Olihan se outoa ja sekavaa, mutta paha putki on nyt poikki.”

Seuraavaksi paneudumme rangaistuspotkuun ja sen seurauksiin. Jos pelaaja liukuu laukausta peittääkseen ja saa ensiksi osumaan jalkaansa, mistä se kimpoaa omaan käsivarteen, niin rangaistuspotkun ymmärtää helposti. Jotenkin se punainenkin menee vielä oikeustajuun, mutta automaattinen kahden ottelun pelikielto ei uppoa sitten millään. Se on täysin kohtuuton rangaistus eikä mikään järkisyy puolla sitä. No järjestelmä on tällainen eikä tässä taida olla mitään tehtävissä. Toimitus nyt vain halusi kertoa mielipiteen, joka tuntui olevan varsin yleinen muullakin. Tuolla menee niin paljon pahempia temppuja rangaistuksetta ja käytännössä tämä sama rangaistus on voimassa silloinkin, kun joku sitä punaista näkee. Tahallisista ja törkeistä vahingoittamisyrityksistä saa siis saman rangaistuksen, mikäli niistä nyt ensinnäkään punaista nousee. Jossain on vikaa, mutta näillä on nyt mentävä.

Kausi jatkuu jo ylihuomenna torstaina ja pelaajatilanne on silloin todella haastava. Siksikin tuo HenriA:n pelikielto sapettaa niin suunnattomasti. Se on jo selvää, ettei vaihtopenkille montaa pelaajaa saada, mutta toivottavasti edes joku/jokunen pelikykyinen. Useat samanaikaiset reissut, loukkaantumiset ja siis myös pelikielto vähentää nyt päälukua joukkueelta, jolla ei edes ole pahemmin lepoaikaa edellisestä matsista. No se selittelystä ja kyllähän me SuSi YB:ta lähdemme paikallisottelussa kaatamaan.

Ihmisdynamo aloitti peluutusuransa voitolla ja toivottavasti sama trendi jatkuu. HuiPo!

Viimeksi muutettu 18 elo 2015
free joomla templatesjoomla templates
FC Jukola - ???

-
-

-
PeFF - FC Jukola
3-0
 Ottelupöytäkirja
Virkiä - FC Jukola

La 18.3. klo 12.00
Patruuna-Areena

Harjoitusottelu
2018  FC Jukola