28 elo 2015

Lopussa vähän uinuttiin, mutta onneksi alla oli kovat pohjat

Oli jälleen aika jalkapalloilla ja sitä varten lähdimme matkaan. Reitti vei Vaasasta Vaasaan ja sen tuoreehkoon kaupunginosaan, Vähäänkyröön.

Perillä meitä odotti paikallinen VäVi uusittuine kotikenttineen. Vastustaja oli varsin tuttu, sillä samoissa sarjoissa oli pelattu jo useampi peräkkäiskausi. Tämä kausi oli sujunut VäViltä tavallista nihkeämmin ja sarjasijoitus löytyi putoamisviivan alta, joten osasimme odottaa ankarasti taistelevaa kotiryhmää. Vielä kun muistelimme edelliskauden tappiota Kyrölässä ja alkukauden niukkaa kotivoittoamme, niin kaikki merkit ennustivat haastavaa iltapuhdetta.

Oma tilanteemme oli parantunut edellisottelun kaaoksesta, mutta vain hivenen. Pöytäkirjaan oli tällä kertaa asettaa sentään 14 pelaajaa, mutta heilläkin oli kovasti pikkuvaivoja ja yksi oli jo alkujaan siinä iskussa, ettei häntä laitettaisi kentälle kuin äärimmäisessä hädässä eli vajaamiehisyyden muutoin uhatessa. Toimitus uteli peluutuspuolelta illan kuvioita ja sai kuulla, että tällä kertaa saatettaisiin nähdä aivan uusi ryhmitys.  Siihen oltiin kuulemma ajautumassa huvin, mielenkiinnon, vaihtelun ja osittain myös laitapelaajien puutteen vuoksi. Ei toimitus nyt ihan henkeään jäänyt pidättelemään, mutta uusi ryhmitys kieltämättä herätti mielenkiintoa ja nostatti odotusarvoja paatuneimmassakin raportoijassa.

Valmistelut menivät ehkä hiukkasen turhankin myöhään, mutta saatiin siinä juoksenneltua ja etukäteiskohua joukkueen sisällä herättänyt ottelupalaverikin pidettyä. Vastuuttoman huoltajan piirustuspöydältä lähtenyt ryhmitys tuotiin vastuullisemman henkilön luvalla käyttöön ja ryhmitykseksi määriteltiin 4-3-3. Eivätkä yllätykset jääneet tuohon, vaan kentältä löytyi valerooleja ja muutakin jännittävää. Pelaajistolle annettiin vastuuta tiettyjen juttujen sopimisesta puhumalla ja varsin innokkaasti he haasteeseen tarttuivatkin.

Olosuhteet olivat sarjatasoon suhteutettuna likimain täydelliset, sillä nurmi oli passelissa mitassa ja kenttä tasainen. Kenttäaluetta oli sitten viime näkemän uudistettu ja kyllähän siellä kelpaa tästä eteenpäin myös yleisurheilla. Kuuleman mukaan katsomokapasiteettiakin ollaan nostamassa todella merkittävästi. Taivas oli pilvessä ja satunnaiset sademäärät kostuttivat kentänpintaa, mutta eivät pakottaneet mihinkään sadesuojaukseen kentän laidalla. Lämpöä oli noin 17°C ja yleisöä kymmenkunta henkeä.

Ottelu alkoi HuiPon kannalta todella pirteästi, mitä kenttätapahtumien hallintaan tulee. Syöttöpeli oli poikkeuksellisen toimivaa ja tuota pallottelua suoritettiin pääasiassa vastustajan kenttäpuoliskolla. Kotijoukkue puolusti todella alhaalta, joten sitä tilaakin oli, mutta saimme pelattua palloa myös rangaistusalueelle ja sen välittömään tuntumaan. Sen sijaan ratkaisusyötöissä ja viimeistely-yrityksissä oli alkuvaiheessa huolimattomuutta, ettei siinä mitään mahdottoman vaarallisia tilanteita silti nähty.

Vartti siinä meni ja sitten ensimmäinen todellinen maalipaikka näki päivänvalon Käristeen päästyä puolittain läpiajoon. Tällä kertaa laukaus vain jäi nuhaiseksi ja kotikopparin oli helppo se poimia. Seuraavilla minuuteilla saimme parit todella laadukkaat keskitykset matkaan, mutta kotipuolustuksen ilmapuolustus kesti vitosen viivalle toimitetut voimapallot. Yhdestä ilmapuolustuksesta peliväline ajautui rangaistusalueen rajalle Janille, mutta hänen voimakas laukauksensa viuhui poikkipuun ylitse.

Jokunen minuutti tuosta ja voitimme jo ilmataistelun näihin keskityksiin, mutta vihulaisveskari sai heittäytymällä torjuttua Käristeen nuppauksen. Kun lähempää ei mennyt, niin Jykä yritti keskiympyrästä yllättää vastassaolleen molarin, mutta roikotuskoitos jäi hiuksenhienosti liian lyhyeksi/matalaksi ja siten kintaisiin.

Ensimmäinen puoliaika oli jo yli puolivälin, kun VäVi sai aikaan ensimmäisen toimituksen kirjaaman maalintekoyrityksensä. Tuolloin peliväline oli rangaistusalueemme sivurajalla ja sieltä lähtenyt laukaus ylitti maalikehikkomme varsin turvallisella marginaalilla. Oli heillä nyt joitain kaukokeskityksiä ollut aikaisemmin, mutta niistä alakertamme oli vaivoitta selvinnyt.

Hetki tuosta kului ja sitten oli aika konkretisoida yliotteemme ottelusta. Nahkakuula pelattiin keskuspuolustuksesta Tomille oikeaan laitaan. Hän lähetti matkaan vastustajan puolustusta kertaheitolla liikuttaneen 50-metrisen laakapallon vasemman laidan kollegalleen Maunolle. Jake teki samaan aikaan itseään pelattavaksi ja herkullinen seinäpeli avasi Maunolle avonaisen keskityspaikan. Keskityskin oli sitten priimaa ja Käriste oli asemoinut itsensä takatolpan tasalle kuuteen metriin. Peliväline tuli suoraan Käristeen otsaluun uudelleenohjattavaksi ja oikeaoppinen nuppaus saatteli pallon ristikulmaan. Täysosuma oli kaikkine pohjatöineen heittämällä yksi kauden komeimmistamme, sillä siinä oli kaikki kohdallaan ja osallistujia runsaasti.

Heti seuraavalla minuutilla johtomme tuplaantui, mutta tällä kertaa tarvitsimme kotijoukkueen osallistumista. Jake lähti keskitysympyrästä vapauttamaan Teemua läpiajoon, mutta keskuspuolustaja pääsi päineen syötön katkaisemaan. Hänen harmikseen tuo rangaistusalueen ulkopuolella tapahtunut katko sinkautti pelivälineen yli oman molarin ja aina verkkoihin asti.

Viimeinen vartti ennen taukoa sujui samoissa merkeissä kuin aikaisemmatkin ja hallitsimme peliä todella selvästi. Maalit olivat rauhoittaneet kovinta kiimaa, mutta laatupaikkoja saatiin edelleen aikaan eikä puolustussuuntaan ollut oikeastaan minkäänlaista hätää. Viiden-kuuden pelaajamme näyttävä syöttökuvio päättyi siihen, että se pelattiin Teemun lapikkaaseen noin seitsemään metriin. Terävä ohjauskin lähti välittömästi, mutta jostain vielä ilmestyi blokkaava alaraaja, josta pallo kimposi päätyrajasta yli. Paria minuuttia myöhemmin syöttökone jauhoi jälleen, mutta tällä kertaa ratkaisupaikka rakentui rangaistusalueen ulkopuolelle. Jake pääsi pommittamaan sydämensä kyllyydestä ja kutikin oli matkalla riman alle, mutta kotikoppari sai viime hetkessä tipattua sen poikkipuun ylitse. Juuri ennen taukoa pallo saatiin vielä pelattua ykkössektoriin Teemulle, mutta painava laukaus nuoli pystypuuta sen väärältä puolelta.

Taukoa vietettiin paikalla ja tunnelmat olivat positiiviset. Peli oli ollut lähes täydellisesti hallussamme, maalipaikkojakin oli saatu rakenneltua vähintäänkin riittävästi ja palloa saatu myös maaliin. Puheissa keskityttiin enimmäkseen siihen, että ajatus on pidettävä kasassa ja vastaaviin psykologisiin juttuihin. Käytiin siinä toki joitain pelillisiä juttujakin läpi, mutta ne olivat enemmänkin pelaajien keskinäisiä sopimuksia, miten tietyissä tilanteissa toimittaisiin ja niin edelleen.

Toinen puoliaika jatkui samoissa merkeissä kuin ensimmäinenkin sillä erotuksella, että nyt jokainen ylöspäin hyökkäysalueella suuntautunut syöttömme liputettiin paitsioksi. Askelmerkkejä oli siksi vedettävä taaksepäin ja annettava puolustuslinjalle vieläkin enemmän etumatkaa, mikäli hyökkäyksiä haluaisimme jatkaa. Peli sinänsä oli hallussamme ja huolellinen syöttöpeli piti huolen myös alakerran turvallisuudesta.

Sivurajaheitosta olimme yhden massiivisen maaliedushässäkän saaneet aikaiseksi, mutta seuraavaan maaliin tarvittiin liikkuvaa syöttöpeliä. Kolmiot olivat kohdillaan, kun rangaistusalueen rajamailla pelivälinettä siirtelimme ja lopulta Jake napautti pyörylän Teemulle. Hän tuikkasi lataamatta ja peliväline hipaisi puolustajan jalkaa. Siitä se otti sellaisen lentoradan, ettei kotikoppari siihen riittävän voimakasta kontaktia saanut ja johtomme kasvoi jo kolmeen maaliin. Vielä siinä Jykä ehti hetkistä myöhemmin kokeilemaan, mutta rangaistusalueen ulkopuolelta lähtenyt laukaus jäi torjunnan ulottuville.

Toinen puoliaika oli puolivälissä, kun Matti hivenen hassutteli lipsauttamalla keskikaistan pitkäksi karanneen kaukovaparinoston hyppysistään, mutta hän hoiti jatkotilanteen ihailtavan omatoimisesti pomputtelunsa jälkeen. Paria minuuttia myöhemmin Teemu yritti jälleen roikottaa pelivälineen vihulaisveskarin ylitse, mutta pusku jäi niukasti liian matalaksi. Eikä tuostakaan mennyt kuin jokunen hetki, kun syöttökuvio avasi Samulille maalipaikan noin kymmeneen metriin, mutta puolustajan uhrautuva atleettiliuku sai blokattua kudin päätyrajasta yli.

Jonkun tuloksettoman maalinedushässäkän saimme siinä vielä aikaan, kunnes ottelu sai aivan uuden suunnan. Aivan järkyttävä keskialueen hassi avasi kotijoukkueelle maalipaikan, mutta puolustajat ehtivät sen verran sivuilta paineistamaan ja Matti vastaantulevaan, että kotipeluri oli pakotettu laukomaan Matin torjuntaan. Hetkistä myöhemmin tilanteella ei enää ollutkaan onnellista loppua, kun pallo oikealta alueellemme tuotiin, yksinäiselle kanssapelurille maalin eteen pelattiin ja siitä pömpeliimme tuupattiin. Koko tapahtumaketju sai alakertamme täysin pois tolaltaan ja kukin heistä oli kutakuinkin valmis antamaan vilpittömän ja valaehtoisen todistuksen, että maalia edelsi päivänselvä paitsio. Toimituksen kuvakulmasta asiaa ei voinut varmuudella todeta, mutta lippu ei tilanteessa noussut. No suukopuhan siitä oli seurauksena ja Mattia muistettiin keltaisella kortilla.

Reilua tuntia aiemmin ratkennut ottelu heräsikin yhtäkkiä henkiin ja kentällä alkoi tapahtua. Hyökkäykset aaltoilivat päästä päähän tai olisivat aaltoilleet ellei jokaista rintamahyökkäystämme olisi samojen kotipelureiden toimesta enemmän tai vähemmän selkeillä rikkeillä katkaistu. Jostain saimme vapaapotkun ja toisista emme, mutta ainoat edes puhuteltavat löytyivät meidän leiristämme.

Tilanne muuttui kunnolla jännittäväksi, kun vastustajan pystysuunnan nosto karkasi liian pitkälle ja Matti nappasi sen kätösiinsä pään yläpuolelta. Normaalisti tilanne olisi katkennut siihen, mutta kotihyökkääjä päättikin jyrätä pelivälineen liimanneen maalivahtimme vitosen alueella myöhässä kumoon ilman pienintäkään mahdollisuutta palloon. Pallo irtosi käsistä, mutta onneksemme pakisto ehti poistamaan sen vaara-alueelta. Jokainen odotti meidän vapaapotkuamme, mutta peliä jatkettiin täysin käsittämättömästi vastustajan sivurajaheitolla. Ennen sivurajaheittoa käytiin todella kiivasta sananvaihtoa, jonka jälkeen Artoa varoitettiin keltaisen kortin merkeissä. Peliinpalautus saatiin ensiksi poikki, mutta tilanne jäi elämään päätyymme ja lopulta komea laukaus lähetti pallon maalimme yläkulmaan juuri ja juuri rangaistusalueen ulkopuolelta.

Varsinaista peliaikaa oli jäljellä viitisen minuuttia ja johtomme oli kuihtunut yhteen maaliin. Jokaisesta pallosta taisteltiin ja joku vaaranpaikkakin siinä koetettiin. Matti joutui torjumaan yhden mitättömän laukaisukulman kudin ja lisäajalla kova poikittaissyöttö meni maalimme edustalta kenenkään siihen osumatta. Itsellämme oli vastaava poikittaissyöttö hetkistä myöhemmin, mutta siihenkään ei yletytty, vaikka siinä liukukurotustakin yritettiin. Reilut neljä lisäminuuttia oli pelattu, kun ottelu sitten lopulta päättyi.

VäVi - FC Jukola  2-3 (0-2)
0-1 26’ Käriste puskee Maunon keskityksen uumeniin
0-2 27’ puolustaja nuppaa Jaken pystysyöttöyrityksen omaan maaliin
0-3 57’ Teemu roikottaa yli veskarin, Jaken alustus
1-3 80’ sijoitus maalinedustalta
2-3 85’ komea ylänurkkalaukaus noin 18 metristä

Ottelupöytäkirja

Aloitetaan positiivista asioista ja niitähän riittää. Voittoamme tuskin kukaan voi pitää minään muuna kuin ansaittuna, vaikka lopussa jännitystä ilmaantuikin. Jos joskus voi puhua totaalidominoinnista, niin nyt siihen on aihetta ainakin ensimmäisen 75 minuutin osalta. Sen jälkeen pelimme hivenen hajosi sekä omaa huolimattomuuttamme että meistä riippumattomista syistä, mutta kaikki pisteet mukaamme saimme.

Pelaajisto tuntui sisäistävän uuden ryhmityksen varsin nopeasti ja peli saatiin kontrolliin. Tilannetta saattoi auttoi uutuudenviehätys ja tietty urautumisen puute, mutta pelaajat tekivät hienosti hommia ja liikettä löytyi. Syöttöpeli oli kunnossa ja tahtipuikko siten karvaisissa pikkukätösissämme. Nykyään kaikkia onnistumisia hehkutetaan helposti liikaakin, mutta kyllähän tätä voittoa voi pikkuisen tuulettaakin ja esitys menee kokonaisuutena kauden parhaisiin. Ei nyt välttämättä ykköseksi, mutta kolmen kärkeen joka tapauksessa.

Kylänmies Jake antoi toimitukselle lyhyet kommentit. Hän näki ottelun seuraavalla tavalla: “Hallitsimme peliä jokaisella osa-alueella lähes koko pelin. Hyvä pelialusta mahdollisti meitä pitämään palloa enemmän omalla joukkueella ja sitä kautta rakennettiin kontrolloituja hyökkäyksiä molemmilta laidoilta varsin mukava määrä. Lopussa meidän henkinen ja fyysinen ote pikkusen herpaantui, josta vastustaja pääsi nuo kaksi maalia rokottamaan. Joukkueena mennään ilman liiallista puristusta vielä loput pelit ja katsotaan mihin asti se riittää.”

Noita Jaken mainitsemia otteluita on jäljellä vielä kolme kappaletta. Seuraava niistä onkin melkoinen otatus, sillä ensi tiistaina on sitten vuorossa kärkiottelu FC Kuffenia vastaan. Lopullista pelaajatilannettamme ei vielä tiedetä, mutta pahoja poissaoloja on jo nyt tiedossa vähintäänkin riittävästi. Toivotaan nyt, että lääkintähenkilökuntamme saisi parsittua joitakuita joukkosidontapaikan asiakkaita kuntoon, jolloin olisi edes jonkinlaista pelivaraa. No heillä mennään, ketkä pelikuntoisina ottelupaikalle saadaan.

Viikonloppu vietetään sarjakärjessä ja tiistaina nähdään, että onko pienestä kyläseurasta pysymään tuulisella paikalla siitäkin eteenpäin. HuiPo!

Viimeksi muutettu 30 elo 2015
free joomla templatesjoomla templates
FC Jukola - ???

-
-

-
PeFF - FC Jukola
3-0
 Ottelupöytäkirja
Virkiä - FC Jukola

La 18.3. klo 12.00
Patruuna-Areena

Harjoitusottelu
2018  FC Jukola