01 syys 2015

Vauhtia ja vääntöä voitokkaalla vireellä

Kalenterissa oltiin jo käännetty syyskuu esiin ja kauden päätös olisi tämän kuukauden juttuja. Vielä ei kuitenkaan heittäydyttäisi talvilevolle, vaan pelattaisiin jopa kolme ottelua. Ensimmäinen niistä oli vieläpä sangen merkityksellinen, sillä loppurutistus alkaisi Nelosdivarin kärkiottelulla.

Saimme Huutoniemelle vastaamme koivulahtelaisen FC Kuffenin, joka oli edennyt kaudellaan liki virheettömästi. Puolustus oli pitänyt, pelaajia riittänyt ja pisteitä kertynyt. Ennen ottelua heidän pistemääränsä oli sellainen, että he olivat pari pistettä pientä kyläseuraamme perässä, sarjan kakkossijalla. Koivulahtelaisia vastaan on tässä parina viime kautena pelattu tiukkoja vääntöjä, mutta edeltävä ottelu oli poikkeus. Silloin olimme hallinneet selvästikin kesäisen supermyrskyn riehuessa seudulla, mutta muuten oli ollut todella tiukkaa. Poikkeukset toistuvat harvakseltaan, joten meillä oli täysi syy odottaa massiivista haastetta kauden viimeiseen arkiotteluun.

Oma tilanteemme oli jo totutun haastava, sillä pelaajarinkiämme verotettiin kovalla kädellä. Tarvittiin hoitohenkilökuntamme ankaraa ponnistelua, jotta turhankin täynnä olevalta sairastuvalta saatiin parsittua pari peluria edes auttavaan kuntoon. Tuon lisäksi yksi monista reissaajistamme lennätettiin ottelupaikkakunnalle aivan viime tipassa ja siten pöytäkirjaan oli merkitä sentään 14 pelaajaa. Kuten tuosta aiemmasta saattoikin jo päätellä, niin kaikki eivät kuitenkaan olleet lähelläkään täyttä pelikuntoa, mutta heillä oli mentävä, ketkä pelipaikalle saatiin. Toimitus sai pelinjohtotoimikunnasta ennen ottelua sen verran irti, että melkoisen kovaa ajatustyötä siellä oli tehty ja laadittu useampikin varasuunnitelma arvoituksellisessa terveystilanteessa. Palasia oli pyöritelty lähes ottelun alkuun asti ja toivottu osasten loksahtavan paikoilleen.

Pelinjohtotoimikunta pääsi huokaisemaan helpotuksesta, sillä ottelu ainakin päästiin aloittamaan, kuten oli ajateltukin. Kenttä oli edelleenkin epätasainen, mutta sää suosi. Aurinko paistoi, lämpötila 17°C ja pohjoistuuli pysytteli enimmäkseen Teeriniemenharjun takana. Kokoonpanossa ei mahdottomia yllätyksiä nähty, mutta mainittakoon nyt vakiveskaria tuurannut kenttäpelaaja, joka joutui kärkiottelussa kovaan paikkaan.

Itse ottelu alkoi levottomasti. Se näytti enemmän flipperiltä kuin jalkapallolta, mutta ei sieltä tokikaan yritystä puuttunut. Ensimmäisen kymmenminuuttisen ainoa jonkinlainen maalipaikka oli Jaken pommitus rangaistusalueen ulkopuolelta, mutta vihulaisveskari tippasi sen poikkipuun ylitse.

Tuon jälkeen vastustaja sai otetta hivenen itselleen, mutta saimme blokattua laukauksia ja kulmapuolustuksemme oli hyvällä tasolla. Yhteen kulmaan vieraspeluri pääsi ensimmäisenä päineen, mutta hänellä ei ollut muuta suuntaa kuin ohjata peliväline kehikon ylitse. Tuo vieraiden painostuskausi katkaistiin sitten HuiPon toimesta todella sähköisellä tavalla. Vierassyöttö jäi kenttäpuoliskomme puolivälissä aivan piippuun ja peliväline oikeastaan pysähtyi Teron eteen. Hän havaitsi keskiviivalla iskupaikan ymmärtäneen kärkiparimme ja lähetti kovan maasyötön oikeaa laitaa pitkin. Käriste pinkoi menemään kuin viitapiru ja siinä pelivälinettä lähestyessään havaitsi kärkiparinsa Teemun tehneen keskemmällä saman pystyjuoksun. Todella mallikas poikittaissyöttö tavoitti Teemun rangaistusalueen rajalta ja hän sijoitti sen suoraan syötöstä oikeaan alakulmaan. Siinä ei montaa hetkeä mennyt, kun kolmella laadukkaalla ensikosketuksella täysosuma kaukaa omalta kenttäpuoliskolta rakennettiin.

Avausmaalin jälkeen ote oli HuiPolla, mutta ne kaikkein vaarallisimmat maalipaikat uupuivat, vaikka joitain hässäköitä saatiinkin aiheutettua. Peli oli kuitenkin pääasiassa keskialueen kamppailupelaamista, sillä yritys oli ajatusta enemmän.

Ottelua oli pelattu lähes puoli tuntia, kun vierasjoukkue kehitteli maukkaan maalipaikan. Todella määrämittainen kaaripallo putosi keskushyökkääjälle toppareiden väliin ja hän pääsi etenemään kohti maalia. Tuuraaja-Pete päätti kuitenkin tehdä vihulaisen maalinteosta vaikeaa ja lähti urheasti peittämään. Tämä liike hätäännytti uhittelijan ja laukaus painui maaliimme ohitse. Vaara ei ollut kuitenkaan ohitse, sillä muutamaa minuuttia myöhemmin oikean laidan keskitys karkasi niin pahasti, että se täytyi torjua poikkipuun ylitse. Paine jäi päätyymme ja seuraavaksi lähenneltiin kimmokkeen ottaneella kaukolaukauksella, jonka Pete sai mainiolla reaktiotorjunnalla pelastettua. Tuo vaihe oli näkevä vielä yhden vaaran paikan ja tuolloin pallo potkittiin kulmapotkun jälkitilanteesta maalimme ristikkoon.

Tauko oli lähestymässä, mutta vieraspaineesta selvinnyt HuiPo kehitteli parit paikat. Ensin Jani kiepsahti vartijansa etupuolelle, mutta syöksypusku vei pallon seitsemästä metristä pystypuun väärältä puolelta. Vieläkin parempaa oli luvassa, kun Jani murtautui oikealta rangaistusalueelle ja tarjosi pelivälineen Käristeen lapikkaaseen kuuteen metriin. Jotenkin siinä askelmerkki petti ja maalilaukaus jäi ampumatta.

Tauolla oli harvinaisen asiallinen meininki. Pelin epäkohdat nostettiin pikavauhtia esiin ja niihin etsittiin keskustelemalla ratkaisuita. Loppuaika vedettiin henkeä, lipitettiin vettä ja kohotettiin mielialaa.

Toinen puoliaika alkoi ensimmäisen tavoin keskialueen kamppailupeliin keskittyen ja sen tuloksellisemmat hyökkäyskuviot loistivat poissaolollaan. Tunnin kohdalla vierailla oli yksi selvähkö ohipusku ja heti seuraavalla hetkellä Janin roikotus ylitti tyhjän maalin ja Teemunkin kuti jäi lähietäisyydeltä torjuntaan.

Toinen puoliaika oli jo puolivälissä, kun vieraiden keskitys tavoitti tutun päänupin, mutta Pete liimasi vaikeuksitta täysin keskelle ja suhteellisen kaukaa lähteneen yrityksen. Tuosta kului pari minuuttia ja oli meidän vuoromme uhitella. Kulmapotku jäi elämään rangaistusalueelle ja lopulta se oli Teron jalassa. Hän viuhutti nahkakuulan kohti yläkulmaa, mutta epäonnekseen huomasi pallon osuvan ylärimaan ja ponnahtavan siitä maaliviivan kautta takaisin peliin.

Jokunen minuutti myöhemmin keskitys oli tavoittamassa Käristeen takatolpalta, mutta pitkäkestoinen rike esti häntä pääsemästä kunnolla palloon. Muutamaa minuuttia myöhemmin ottelua paketoitiin, kun Jaken passi tavoitti kentälle hetkeä aikaisemmin vaihdetun Pajun ja hän sijoitti pelivälineen tyylikkäästi takakulmaan.

Vastustaja oli pakotettu reagoimaan ja vaihtoivatkin ryhmityksensä selvästi hyökkäävämpään 4-4-2:een. Tuo vaihdos oikeastaan sopi HuiPolle, sillä siitä eteenpäin hallitsimme keskikenttää täysin ja pystyimme pelaamaan pitkillä hyökkäyksillä minuutteja pois kellosta. Ei siinä meilläkään enää kovin vaarallisia maalipaikkoja ollut, mutta vaihdoimme ne kernaasti kuluvaan aikaan. Ja se aikahan lopulta loppui neljän lisäminuutin jälkeen ja olimme napanneet maukkaan voiton.

FC Jukola - FC Kuffen  2-0 (1-0)
1-0 16’ Teemu sijoittaa Käristeen syötöstä. Tero käynnisti tämän ensikosketusten superhyökkäyksen.
2-0 74’ Paju haki hienosti paikkaa ja sijoitti takakulmaan. Jakelle maalisyöttö.

Ottelupöytäkirja

Tämä oli vauhdikas ottelu, joka sisälsi runsaasti keskialueen vääntötilanteita. Vaikka vieraillakin oli hetkensä, niin kyllä me kauttaaltaan vaarallisempia olimme. Maalitkin iskimme sopiviin kohtiin, jolloin kontrollointi helpottui. Onnistujia voisi listata joukkueellisen, mutta varsinkin hätävaraveskarina ollut Pete esiintyi hienosti. Tällä kertaa voisi kerrankin mainita jonkun vaihtopelaajankin ja Paju toi maalinsa lisäksi valtavasti energiaa kentälle.

Topparin paikalla uurastanut Arto näki ottelun seuraavasti: “Avauspuoliskolla vastustaja pääsi pari kertaa iskemään vastaan, mutta toisella puoliajalla heidän yrityksensä rajoittuivat pariin kelvolliseen puskupaikkaan. Toisen maalimme jälkeen heiltä loppui polttoaine ja pidimme pelin kontrollissa. Ei ollut tietoakaan loppupaniikista, vaan päinvastoin hallitsimme loppuhetkiä täysin. Oman pelimme voisi sanoa olleen tasapainossa ja taktisesti kypsää. Jos ottelua vielä ajattelee kokonaisuutena, niin eihän se hirvittävästi hienouksia tarjonnut, mutta sellaisia kärkikamppailut tapaavat olla.”

Oman kappaleensa ansaitsee ottelua seurannut jättiyleisö. Pääkatsomo oli tupaten täynnä eikä sinne tuota kolmeakymmentä enempää mahdukaan. Muuallakin oli mukavasti yleisöä ja yleisömäärä oli parhaimmillaan kutakuinkin tarkkaan 70 henkeä. Se on FC Jukolan seurahistorian suurin yleisömäärä kotiotteluissa. Kiitos kaikille osallistuneille.

Kautta on jäljellä kaksi ottelua ja arkiottelut ovat nyt pelatut. Seuraavaa matsiamme joudumme odottamaan aina ensi viikon lauantaihin asti, jolloin matkaamme Maalahteen. Tuossa ehti jo viriämään ajatus väliharjoituksista, mutta katsellaan nyt rauhassa, mitä on tapahtuva. On sitä yhteispallottelua ennenkin kaavailtu, mutta harvemmin saatu toteutettua.

Sarjatilanne näyttää hyvältä, mutta vielä on kautta jäljellä. Pelataan ottelut ja sitten päästään vielä saunaan. HuiPo!

Viimeksi muutettu 02 syys 2015
free joomla templatesjoomla templates
FC Jukola - ???

-
-

-
PeFF - FC Jukola
3-0
 Ottelupöytäkirja
Virkiä - FC Jukola

La 18.3. klo 12.00
Patruuna-Areena

Harjoitusottelu
2018  FC Jukola