22 syys 2015

Mitä tuli tehtyä ja mitä sitten tehtäisiin?

Pienen kyläseuran edustusjoukkue on pelannut seurahistoriansa 21. kauden valmiiksi ja seuraavassa palataan vielä lyhyesti siihen, mitä kauteen ehti kuulua.

Kausi aloitettiin jo marraskuussa 1½ kuukauden tauon jälkeen. Edellinen kausi oli päättynyt kakkossijaan seurahistorian korkeimmalla sarjatasolla; Nelosdivarissa. Yhteistapahtumat alkoivat samaan tapaan kuin on ollut tapana eli yhdellä viikkotunnilla Rollerin betonipalloilua. Sitä sitten jatkettiin kevääseen asti eikä lisänä ollut kuin muutama satunnainen irtovuoro tekonurmipallottelua.

Joukkueen rakentamisessa oli omat hankaluutensa, kun edelliskauden joukkueesta odottamattoman monella olivat tullut kilometrit täyteen. Siellä oli pahojakin terveysongelmia, jotka sitten estivät jatkot ja joukkue muuttui kenties ajateltua enemmän. Myös taustoissa tapahtui harvennusta ja jäljellä oli enää kaksi heppua, jotka näkevät maailman Kutosdivarilaisen silmin. Lopulta joukkueen pelaajavahvuudeksi tuli 20 atleettia ja sen ajateltiin riittävän ainakin alkuun. Kuitenkin jo kesäkuussa menetimme yhden pelaajan siirrolla etelä-Suomeen, joten määrä alkoi olla ns. siinä kintaalla. Kauden aikana käytiin monia neuvotteluita, mutta vasta sarjatauon jälkeen saimme vietyä yhden neuvotteluyhteyden maaliin asti ja teimme hyökkääjäkiinnityksen.

Valmistautumiskauteen kuului myös viisi harjoitusottelua, jotka toimivat sekä harjoituksellisina tapahtumina että piristyksinä pimeään talveen. Harjoitusotteluissa pelattiin uudella ryhmityksellä ja kenties edellisvuosia tasaisemmilla minuuteilla, joten tulospuolta ei pahemmin painotettu. Oli se silti huolestuttavaa, että emme voittaneet yhtään viidestä harjoitusottelustamme.

Vapun aikoihin kausi sitten lopulta virallisesti alkoi ja tuolloin oli eri ääni kellossa. Huomasimme yhtäkkiä vain voittavamme ja voittavamme. Kymmenen ottelukierroksen jälkeen olimme keränneet maksimipisteet ja johdimme sarjaa jo kymmenen pisteen erolla. Peli itsessään ei aina ollut kovinkaan näyttävää, mutta tulosta tuntui tulevan, kun maalintekotehokkuus oli huumaavalla tasolla. Tämän supervaiheen toiseksi viimeisenä otteluna nähtiin kenties kauden paras esityksemme, kun Koivulahdessa totaalidominoimme silloista kärkiottelua ja vakuuttavan voiton nappasimme.

Taivaalle oli kuitenkin nousemassa synkkiä pilviä ja mieliin hiipi ajatuksia, että mitenkähän kauan tätä kestää. Lomakausi alkoi painaa päälle ja loukkaantumisia oli liiaksikin. Ottelutapahtumat alkoivat muistuttaa enemmänkin eloonjäämiskamppailuita kuin sarjajohtajan touhua, sillä siksi haastavissa pelaajatilanteissa moniin otteluihin lähdimme. Pitkä voittoputki katkesi lopulta luonnottomalla nurmella saamaamme selkäsaunaan ja siitä alkoi kauden katastrofivaihe. Joitain pisteitä edelleen keräsimme, mutta sarjajohtomme hupeni kovaa vauhtia eikä pelikään tuntunut toimivan. Samoihin aikoihin toimituksen lempilapsi, yli kolmivuotinen tappioton kotiputki, katkesi ja siinä tuli heti perään toinenkin kotitappio. Mutrunaama veti asiasta johtopäätöksensä ja siirtyi syrjään. Ihmisdynamo otti hetkellisesti peluutusvastuun ja sittemmin vastuuton huoltaja alkoi uutena tuttavuutena piirrellä ryhmitystauluunsa uusia kuvioita.

Mutrunaama oli alkukaudesta tuplannut hyökkääjien määrän kahteen ja valveunessa visioinut vastuuton huoltaja meni vielä pidemmälle nostamalla hyökkääjien määrän kolmeen. Uusi ryhmitys tuntui piristävän joukkuetta, sillä enää ei menty niillä samoilla urilla, joihin oli totuttu. Espanjalaiset ovat välillä neppailleet valeysillä, mutta HuiPo lanseerasi valekympin. Kukaan ei oikein tiennyt, mitä se tarkoittaa, mutta oli sitä vastustajienkin vaikea hahmottaa.

Sarjatilanne oli ennen neljää viimeistä kierrosta kutkuttavan jännittävä, mutta HuiPo oli saanut pelinsä takaisin jengoilleen ja takoi täysiä pistepotteja ilta toisensa jälkeen. Kotivoitto kärkiottelussa käytännössä ratkaisi sarjavoittomme ja tuolloin nähtiin seurahistorian yleisöennätys, kun noin 70 silmäparia oli ottelua seuraamassa. Loputkin pari ottelua päättyivät voittoomme ja päätöskierroksen kotivoitolla saimme varmistettua sen, että voitimme jokaisen sarjavastustajan vähintään toisessa keskinäisistä otteluista. Tuohon samaan pystyimme jo ensimmäisellä kaudella Nelosessa, kun taas pistesaldomme nousi viidellä pisteellä; 50 pinnaan.

Nousseeseen pistesaldoon löytyi etenkin parantuneesta vieraspelaamisesta. Edelliskaudella olimme tappiottoman kotiputkemme varassa, mutta nyt sekä koti- että vieraskentältä kertyi saman verran pisteitä; 25 pongoa. Vierassaldomme 8-1-2 on todella kovaa luokkaa, mutta kotikentän romahdukset veivät osan ilosta. No joo, yhtä monta pistettä on kussakin ottelussa jaossa, huolimatta pelipaikasta. Erikoisena joukkuetilastona voisi mainita vielä sen, että kauden seitsemästä rangaistuspotkustamme peräti viisi epäonnistui, vaikka kyllä sitä laukojaakin vaihdeltiin.

Pelaajatilastoja tarkasteltaessa löytyy vain yksi nimi, joka oli läsnä jokaisessa ottelussa; Tero. 12 pelaajaa oli kentällä yli puolet kauden peliminuuteista ja eniten niitä kertyi kylänmies Jakelle, 1817 minuuttia. Käriste oli kauden kentältä vaihdetuin pelaaja ja kentälle taasen vaihdettiin useimmin Tero & Juha. Korttipuolella katselimme 21 kertaa keltaista ja kahdesti punaista. Käristeestä tuli seurahistorian ensimmäinen täytetyllä varoitustilillä itsensä pelikieltoon saattanut pelaaja, kun hän viimeistä edellisessä ottelussa kauden neljättä lappuaan katseli. HenriA:n nappaamasta punaisesta tekisi vieläkin mieli avautua, sillä olihan nyt rangaistusalueella käteen pompanneesta pallosta saatu yhteisrangaistus aivan järjetön. Sitä pidettiin rangaistustasoltaan koko sarjakauden toiseksi pahimpana/törkeimpänä tekona, kun kokonaissaldoksi tuli ulosajo, rangaistuspotku, (päästetty maali) ja kahden ottelun pelikielto.

Joukkueen sisäisessä tehopörssissä oli kova voittokamppailu aina loppuun asti ja lopulta kolme eniten tehoillutta päätyi tasoihin. Maalipörssin voittanut Käriste summasi 10+2, Jake 5+7 ja maalisyöttöpörssin vienyt Jani 1+11. Unohtaa ei voi myöskään kahdeksassa ottelua kahdeksaa maalia iskenyttä Teemua, joka oli melkoinen nappilöytö pahimmassa kurimuksessamme. Kaikkiaan yksitoista pelaaja sai vähintään yhden maalin tililleen ja 13 peluria summasi vähintään yhden maalisyötön. Kolmessa ottelussa jäimme itse maaleitta ja vastustajan pidimme maaleitta kuusi kertaa.

Kauden päätösgaalassa jaettiin totuttuun tapaan pokaaleita kauden onnistujille:
Käriste - kauden paras maalintekijä
Teemu - kauden komein maali
Mauno - kauden puolustuspelaaja
HenriA - nuori lupaus
Tero - kauden taistelija
Jake - huikea poika (joukkueen äänestämä, muut pytyt menivät pokaalitoimikunnan päätöksillä)

Mitä tämä kauden menestys sitten tarkoittaa? Se avaisi FC Jukolalle mahdollisuuden nousta jälleen kerran seurahistoriansa korkeimmalle sarjatasolle; kolmosdivariin. Tämä kaikki joukkueelle, joka pelasi vielä neljä kautta sitten Kutosen alaloppusarjaa, on talvisin pallotellut yhden viikkotunnin verran betonifutsalia, ei ole harjoitellut lainkaan kilpakauden aikana, pelaajiston läsnäolopainotettu keski-ikä on lähes ikämiestasolla ja jonka taustoissa oli kuluneella kaudella enimmilläänkin kaksi henkilöä. Se on aika vähän, kun vastaan on asettumassa karmaiseva määrä lähialueen suurseuroja, joista monet ovat vieläpä tuttuja aina tekstiTV-tasolta.

Mitään ei ole päätetty, mutta sen verran toimituksen korviin on kantautunut, että asioita on selvitelty ja pyritään kiivaasti selvittämään. Taustoissa etsitään vastauksia mm. henkilöstöä koskeviin ja muihin resurssikysymyksiin, joissa onkin melkoinen pähkinä ratkaistavaksi. Asioita siis tutkitaan, kysymyksiin etsitään vastauksia ja jossain vaiheessa päätöskin on tehtävä. Toimitus voisi yrittää veikata tai vihjailla lopputulemaa, mutta siihen emme nyt lähde tahi sorru. Kaikki selviää aikanaan.

Että sellainen kausi ja tuollaiset tulevaisuudennäkymät, HuiPo!

Viimeksi muutettu 23 syys 2015
free joomla templatesjoomla templates
FC Jukola - ???

-
-

-
PeFF - FC Jukola
3-0
 Ottelupöytäkirja
Virkiä - FC Jukola

La 18.3. klo 12.00
Patruuna-Areena

Harjoitusottelu
2018  FC Jukola