10 huhti 2016

Tasapelien turnajaiset

Viikonloppuohjelmaksi oli valikoitunut VEK:n kevätturnaus ja sen 25-minuuttiset pikapelit Isolahden tekonurmella.

Viikonloppu pääsi mukavasti käyntiin lauantaina, sillä sää oli ajankohtaan nähden likimain täydellinen ja siniristiliput oli vedetty salkoihin. Otteluohjelma oli sikäli mielenkiintoinen, että olimme tulessa heti koko turnauksen avausottelussa. Joukkuetta riivaava flunssa-aalto, muutamat vammat sekä satunnaisesteet verottivat karmaisevalla tavalla rivejämme, mutta siitä huolimatta turnaukseen lähdettiin hyvillä mielin ja kokemuksia sarjamatseihin hakien.

Ensimmäinen ottelu: la klo 10:00 VPS-j (tasapeli 0-0)
Ensimmäinen ottelu ehti jo alkaakin, kunnes saimme yhdennentoista pelaajan mukaan kentälle. Tarvittiin parin testipelaajan osallistumista, että kentällinen saatiin aamulla ylipäätään täyteen. Itse 25-minuuttinen ottelu oli varsin tasaista vääntöä ja molemmilla oli paikkansa maalintekoon, mutta täysosumia ei nähty. Avausottelu päättyi siis tasapeliin ja siirryimme pitkälle päivätauollemme tankkaamaan siinä uskossa, että saisimme iltapäivän matseihin mukaan pari tuoretta pelaajaa. Toimitus haki virikkeitä itsensä The Beatlesin tuotannosta ja toivoi ilmeisesti viiksekkäästä jalkapallonerosta kertovan kipaleen "I Am the Walrus" tuovan karuselliin lisäkierroksia ja -ideoita iltapäiväksi.

Toinen ottelu: la klo 15:00 FC Korsholm (tasapeli 0-0)
Toiseen otteluun olimme menettäneet yhden aamun pelaajista, mutta saaneet tilalle kaksi tuoretta jalkaparia. Tunnelma ottelussa oli aamua kiihkeämpi ja meteli kasvoi etenkin vastustajan puolelta. Itse pysyimme rauhallisina hyvän aikaa, mutta lopulta joitain karjahduksia kuultiin Huikeidenkin Poikien leiristä. Ottelu oli tasainen ja siinä oli molemmilla jokunen vähintään kelvollinen maalintekoyritys. Oma kulminaatiopisteemme oli kylänmiehen vähintään 75-prosenttinen läpiajo, jonka vihulaisveskari selvitti paraatitorjunnalla. Tilanne jäi vielä elämään, mutta maistuvaan paikkaan tullut kolmas paluupallo kiinnosti kahta pelaajaamme niin kovasti, että he tulivat vesittäneeksi toistensa aikeet. Tuloksena siis päivän toinen maaliton tasapeli.

Kolmas ottelu: la klo 17:00 SuSi YB (tasapeli 0-0)
Päivän kolmas ja viimeinen 25-minuuttinen alkoi hävityllä teikkauksella ja jouduimme pelaamaan vasta-aurinkoon. Eihän se nyt kauheasti haitannut, vaan saimme vyörytettyä hyökkäyksiä viimeisen kolmanneksen alkumetreille. Siinä sitten tuli monesti tenkkapoo, mutta varsinkin ottelun puolivälissä oli massiivinen painostushetkemme, jolloin nahkakuulaa olisi voinut laittaa pömpeliinkin. Niin Jake, Hema, Arto, Paju kuin Käristekin jäivät kuitenkin nuolemaan näppejään, kun maalipaikat toisensa jälkeen kuivuivat kasaan. Vastustajallakin oli omat yrityksensä, mutta Pete torjui eleettömästi ne, mitkä kehikkoa kohti saatiin toimitettua. Kuten taisi jo tulla kerrotuksi, niin päivän kolmaskin pikapeli tuotti maalittoman tasapelin.

Piiskuri-Esa ynnäsi lauantain annin seuraavasti: "Nämä koitokset ovat lähtökohtaisesti ainoastaan hyvää treeniä. Lyhyt peliaika ja pieni pelikenttä tekevät jalkapallohienouksien toteuttamisesta sangen haastavaa. Kun joukkue alkaa hiljalleen löytää askelmerkkejä kuhunkin koitokseen, niin loppuvihellys viiltääkin jo ilmaa. Positiiviselle puolelle menevät pelaajiston asenne ja nolla päästettyä maalia."

Toimitus oli Piiskurin kanssa samaa mieltä hyvästä asenteesta ja ehdottoman hyvää oli tosiaan myöskin oman pään nolla. Hyökkäyksessä oli sen sijaan tekemistä, vaikka hyökkäyskolmanneksellekin saatiin vyörytettyä vähintäänkin riittävä määrä loistavia tilanteita, mutta suurin osa noista herkullisista hyökkäysaihioista vesittyi päämäärättömyyteen. Oli niitä kunnon maalipaikkojakin silti riittävästi, jotta verkon olisi pitänyt valittaa jo lauantainakin, mutta nyt nämä 75 pelattua minuuttia eivät sitä nähneet. Pelaajatilanteellakin oli omat vaikutuksensa, sillä mitenkään täydellä rivistöllä ei oltu matkassa ja sunnuntaille oli tiedossa omat ongelmansa. Lauantain pelaajistosta oli tipahtamassa ainakin kaksi pelaajaa; yksi loukkaantuneena ja toinen siviilielämän kiireiden vuoksi. Lauantai-iltana olimme kuitenkin siinä uskossa, että riveihin saataisiin lisätäytettä sunnuntaiksi. Ja lohkossamme oli pelattu sen verran ristiin, että finaaliinkin olisi vielä mahdollisuudet, mikäli sunnuntain molemmista jäljellä olevista lohkomatseista saataisiin raavittua voitot. Se vaatisi lyhyestä peliajasta johtuvien harvojen maalipaikkojen hyödyntämistä ja ennen kaikkea sitä, ettei pikapelien alussa enää lähdettäisi pelaamaan "täyttä ysikymppistä", vaan laitettaisiin heti täysi höyry päälle.

Neljäs ottelu: su klo 11:30 PUS (voitto 4-0)
Toinen turnauspäivä valkeni vielä lauantaitakin hienommassa säässä, sillä aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, tuulikoneet olivat sammuksissa ja lämpötila kipusi nopeasti mukaviin lukemiin. Saimme aamuotteluun kasaan 11+1 pelaajaa, vaikka moni natisikin liitoksissaan. Pelitapahtumissa ei sen sijaan ollut liiemmin natinaa, sillä siksi yksipuolinen näytös nähtiin. Huikeiden Poikien karuselli jauhoi jatkuvalla syötöllä herkullisia maalipaikkoja ja neljästi nahkakuula saatiin pömpeliin asti. Palosaarelaisilla oli pari paikkaa, mutta yhden Pete selvitti loistavalla vastaantulolla ja toisessa maalikehikon leveys ei riittänyt. Tämä voittotulos tarkoitti sitä, että viimeisen lohko-ottelun voittamalla HuiPo etenisi finaaliin. Terveystilanne sen sijaan huolestutti, sillä aamuottelussa ilmeni jälleen uusia vammoja ja reservilaarin pohja oli jo valmiiksi paljaana.

Maalit:
1-0 03' Käriste sijoitti takakulmaan. Paju alusti riistollaan.
2-0 12' Jaken keskitys/laukaus sirvahti/painui takayläkulmaan.
3-0 17' Arto siivosi paluupallon pömpeliin. Juke oli sitä ennen puskullaan pakottanut vihulaisveskarin makuulle.
4-0 25' Maikki ajoi sisään vasemmalta ja pommitti vastustamattomasti. Heman maukas passi avasi tilanteen.

Viides ottelu: su klo 14:30 Korsnäs FF (tasapeli 1-1)
Viidenteen ja viimeiseen lohko-otteluun saapui iloisia, mutta osittain tuskaisia pelaajia. Jotkut olivat sen verran vaivaisia, että pelipaikkojakin jouduttiin hivenen rukkaamaan. Pelin henki oli siinä mielessä selvä, että ainoastaan voitto jatkaisi turnaustamme ja sitä lähdimme hakemaan. Ottelu alkoi ja HuiPo oli tällä kertaa hereillä heti alusta asti. Juuri kolmannen minuutin alkaessa Käriste napautti pikkupassin Hemalle ja hän sijoitti pallon tyyliikkäästi taka-alakulmaan. Tuo tulos olisi vienyt meidät finaaliin, mutta kymmenen minuutin kohdalla vastustaja tuli tasoihin koko turnauksen ainoalla takaiskuosumallamme. Laukaus oli kyllä sitä luokkaa, että laitamme sen kategoriaan "ottamaton". Jo ennen tuota samainen vastustaja oli lähettänyt painavan laukauksen kohti maaliamme, mutta sen Pete pelasti kenties koko turnauksen komeimmalla torjunnalla, kun pitkä mies venytti itsensä todella ulottuvaksi. Toisessakin päässä oltiin hilkulla, sillä vihulaisveskari sai juuri ja juuri sormenpäänsä Heman vaparin tielle ja siten esti johtomaaliamme syntymästä. Maalien jälkeen peli muuttui kovin rikkonaiseksi ja hiekka valui tiimalasissamme. Voittoa oli pakko hakea, joten siirryimme kolmen alakertaan. Hema oli vielä päätösminuutilla karkaamassa läpiajoon, mutta pystyyn noussut lippu määritteli yrityksen paitsioksi. Sitten tämäkin pikapeli oli pelattu ja olimme hävinneet finaalipaikan, mutta ottelua emme hävinneet. On totuuden nimissä sanottava, että ehkä HuiPon koneesta oli loppuvaiheessa hivenen menovesi vähissä, mutta lähellä se ylimääräinenkin ottelu oli.

Maalit:
1-0 03' Hema sijoitti takakulmaan, Käriste alusti
1-1 10' laituri leikkasi vasemmalta laidalta keskelle ja laukoi pallon 18 metristä voimalla takayläkulmaan.

Piiskuri puki turnauskokemuksen sanoiksi seuraavasti: "Siinä mielessä meni todella hyvin, kun pidimme oman maalimme puhtaana yhtä takaiskua lukuun ottamatta. Kokonaisantiin voi olla tyytyväinen silläkin varjolla, että vedimme turnauksen läpi kutakuinkin 11 pelaajalla ja säästyimme ainakin pahemmilta lisäloukkaantumisilta. Hyökkäyspelaamisesta ei lyhyen peliajan ja pienen kentän vuoksi voi sanoa oikein mitään, mutta tämä oli hyvää treeniä samaisella kentällä pelattaviin ensimmäisiin kotimatseihimme. Nyt tiedetään, miten tuolla kentällä pitää pelata ja sarjamatseissa onkin sitten kunnon peliaika. Kaikkein tärkein huomio turnauksesta oli mielestäni kuitenkin se, että Jukolan hyvä joukkuehenki on ainakin toistaiseksi säilynyt omalla aikakaudella. Tästä on hyvä jatkaa."

Juke kertoi kapteenikommentissaan seuraavaa: "Tämä oli mainio ulkoilmatapahtuma, mistä saatiin hyvää buustia tulevaan sarja-avaukseen. Nähtiin varakotikentän hyvät ja huonot puolet, mitkä otetaan huomioon sitten, kun tosipelit alkaa. Plussan puolelle menevät tehdyt maalit ja vain yksi päästetty maali ja tietysti mukava kevätsää. Miinuksen puolelle menee "kapea penkki" eli nolla vaihtomiestä. Toivottavasti kaudella ei asia ole näin."

Toimitukselle ei enää jäänyt juurikaan sanottavaa jäljelle, sillä turnaus tuli purettua varsin kattavasti jo edeltävissä puheenvuoroissa. Valmistautumisemme jatkuu jo huomenna, sillä alkavallakin viikolla on tuttuun tapaan tasan yhdet treenit. Viikkoon mahtuu toki pelattavaakin, sillä ensi lauantaina on vuorossa kevättalven viimeinen treenimatsi ja kauden avausmatsi onkin sitten vuorossa sitä seuraavalla viikolla.

Kohti kesää, HuiPo!

Viimeksi muutettu 11 huhti 2016
free joomla templatesjoomla templates
FC Jukola - ???

-
-

-
PeFF - FC Jukola
3-0
 Ottelupöytäkirja
Virkiä - FC Jukola

La 18.3. klo 12.00
Patruuna-Areena

Harjoitusottelu
2018  FC Jukola