01 kesä 2016

Tauon tasonnosto toi derbyvoiton

Oli aika; aika pelata kauden ensimmäinen paikallisottelu. Nämä mittelöt nousevat kiinnostavuudessaan seuraavalle tasolle, kun vastustaja pitää majapaikkaansa samassa kaupungissa kuin itsekin.

Ei tämä tietenkään FC Jukolalle sinänsä uutta hommaa ollut, vaan vaasalaisjoukkueita on kohdattu aiemmilla kausilla; yhteensä noin 180 kertaa. Tälle kaudelle tämä oli kuitenkin ensimmäinen paikallisottelu ja samalla ensimmäinen paikallisottelumme Kolmosdivarissa. Ehkä isompi tilastokummajainen oli se tosiseikka, että tämä oli myöskin ensimmäinen esiintymisemme Palosaaren kentällä. Toimitus ynnäili päässään niitä vaasalaiskenttiä, joilla FC Jukola on joskus virallisen ottelun pelannut ja sai kasaan parisenkymmentä kenttää, mutta Palosaarta ei tuolta listalta löytynyt reilusti yli 200 Vaasassa pelaamastamme virallisesta ottelusta huolimatta.

Vastassamme oli tällä kertaa VPS-j. Yhteistä historiaa löytyi tasan yhden keväällä pelatun harjoitusottelun verran ellei sitten oteta huomioon kauden 2002 koitoksia, jolloin kohtasimme kahdesti VPS/2:n, josta sitten myöhemmin muodostui nykyinen joukkue. Kevään treenimatsin voitimme, mutta siitä ei voinut vetää liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä, koska silloin vielä testailtiin kaikenlaista. Kuluvan kauden paikallisottelun kotiosapuoli oli aloittanut hyvin pitkälle samalla tavoin kuin mekin ja ennen derbyä VPS-j majaili tasaisessa keskikastissa kuudesta ottelusta keräämillään kahdeksalla pisteellä. Jos oli ilmassa kesäistä lämpöä, niin muutkin ennusmerkit kertoivat tiukasta vastuksesta ja hirvittävästä haasteesta, jonka tulisimme raitapaidoilta saamaan.

Oma lähtötilanteemme oli jälleen moninaisuudessaan kiehtova. Yhden kerran olimme edellismatsin jälkeen treenanneet ja tuolloin touhu oli pitkälti agilitymaista esteratameininkiä. Pelaajiston suhteen oltiin jännittävässä tilanteessa, sillä molemmat kauden alkuun mennessä kiinnitetyt maalivahdit olivat estyneitä siviilikiireiden vuoksi ja täten tuore kopparikiinnitys tekisi kauden ensiesiintymisensä heti paikallisottelun kirkkaissa valoissa. Noin muuten pelaajatilanne oli hyvä, sillä pöytäkirjaan oltiin monien pikkuvammoista huolimatta saamassa sen verran nimiä, ettei penkilläkään tulisi yksinäinen olo. Seuran ravintoterapeutit olivat hekin painaneet pitkää päivää ja mm. kiertäneet ulkoilmaravintoloita tarkkaillen Huikeiden Poikien välipalojen ravintoarvoja. Tunnelma oli kaikkinensa odottavainen ja tarkoituksena oli palata takaisin voittokantaan.

Sää oli ottelutapahtumassa kuin kauniimpikin morsian, vaikka hellerajaa ei ilmeisesti aivan rikottukaan. Avaimenhaltija oli sen sijaan kuin se kaikista häistä tuttu häirikkö, sillä pukukopit pysyivät lukittuna ja siten homma vedettiin ulkoilmapukeutumisin ja -palaverein. Kenttä oli muuten ihan hyvässä kunnossa, mutta pohja oli turhan kova ja se aiheutti monille ongelmia oikean kenkävalinnan kanssa. Juuri ennen alkuvihellystä nähtiin vielä jäniskevennys, kun yksinäinen pitkäkorva tassutteli kentän poikki. Sitä todisti varsin runsaslukuinen yleisö ja pääluvuksi saatiin varmasti toistasataa.

Ottelu alkoi kannaltamme todella heikosti, sillä kaikkinainen liike loisti poissaolollaan ja syöttötyöskentely oli liki ala-arvoista. Onneksi lähes kirjaimellisesti naftaliinista kaivettu kolmoskoppari-Pekka veteli vanhasta lihasmuistista sen verran jämäköitä liikkeitä, että vastustajan painavatkin kudit saatiin selvittyä. Tuota alkukauheutta kesti noin vartin ja sitten pääsimme edes jotenkin mukaan touhuun. Joitain pieniä hyökkäysviritelmiäkin saatiin jo aikaan, mutta maalintekoa emme kyllä olleet lähelläkään.

Ensimmäinen puolisko oli ylittänyt puolivälin, kun nähtiin ottelun avausmaali. Vasemmalla laidallamme tuli kaksinkamppailutappio, jonka seurauksena vihulainen pääsi ajamaan sisään rangaistusalueelle noin 30-metrisen kuljetuksen päätteeksi. Kuljettaja ei hakenut syöttöä, vaan pyssytti pelivälineen takakulmaan puhtaalla nilkkapotkulla. Kaunis maali, vaikka sitä tapahtumahetkellä olikin varsin epämiellyttävä seurata toimituksen paraatipaikalta.

Taukoon oli tuossa vaiheessa aikaa vielä parisenkymmentä minuuttia, mutta nuo hetket menivät varsin sekavissa ja rikkonaisissa merkeissä. HuiPon penkillä tuntui, että maalin tappioasema olisi ihan siedettävä taukotilanne ja sellaisena se sitten pysyikin mahdollistaen kelvolliset iskuasemat heikon avauspuolikkaan jälkeen.

Tauolla tehtiin muutoksia ja keskusteltiin asioista, jotta touhuun tulisi järkeä. Joitain pelipaikkamuutoksia tehtiin kahden pelaajavaihdon ohella. HuiPo oli valmis ja toiveissa oli samanlainen hyrskynmyrskypuoliaika kuin Sisu-Palloa vastaan vajaata viikkoa aiemmin.

Ei siinä heti toisen puoliajan alkuun kaasua ihan pohjaan saatu tai nuorison suosimaa sokkaa irti, mutta karuselliin saatiin hiljainen alkuvauhti ja se lupasi hyvää. Sivurajaheittohässäkästä pallo saatiin maaliviivalle asti ja kulmapotkupuskusta jopa verkkoihin, mutta silloin pilliä hallinnoinut herra oli nähnyt jotain, mitä kukaan muu ei havainnut ja tasoitusmaali jäi hyväksymättä.

Kotijoukkueella oli oma vahva viisiminuuttinen juuri ennen tunnin täyttymistä ja tuolloin tarvittiin uhrautuvia katkoja sekä jopa riittävän ajoissa tehtyjä kyynisiä virheitä, jotta takaiskuilta vältyttiin. Tuosta selvittyämme oli aika pistää karuselliin vauhtia.

Lopulta se tasoitusmaali tuli hivenen puskista, ainakin toimituksen näkökulmasta, mutta itse täysosuma oli sitäkin komeampi. Käriste sai pelivälineen keskikaistalle ja hän sai sohaisusyötettyä sen Jesselle vasempaan laitaan. Jesse määritteli maalin sijainnin tarkasti ja painoi sitten nahkakuulan rangaistusalueen kulmalta aivan maalikehikon takakulmaan. Jos oli kotijoukkueen johtomaali hieno, niin tässä mentiin komeudessa vieläkin pidemmälle.

Vaihtoruletti jauhoi, varoituksiakin katselimme ja haimme johto-osumaa. Sellainen syntyikin viitisen minuuttia tasoituksen jälkeen ja tällä kertaa Maikki aloitti tapahtumaketjun passaamalla pallon Jesselle. Partainen kokkolalainen odotti ohikiitävän hetken ja napautti sitten täydellisen syötön puolustajien välistä karkuun puikkaavalle Hemalle. Marginaalit olivat pienet, mutta täydellisillä kosketuksilla siitä oli mahdollista karata. Hema jolkotteli vapauteen ja parinkymmenen metrin pystyjuoksunsa jälkeen sijoitti pyörylän kliinisesti uumeniin.

Joitain minuutteja myöhemmin johtomaalin järkännyt kaksikko oli jälleen pahanteossa, mutta tällä kertaa Hema ajautui hieman liian lähelle kotikopparia ja tilanne kuivui kasaan. Tuon jälkeen HuiPo keskittyi lähinnä varjelemaan maaliaan, vaikka toki siinä oli jokunen maukas vastaiskupaikkakin. Syötöt ei vain löytäneet oikeisiin osoitteisiin, joten voitto oli turvattava vesittämällä vihulaisen aikeet. Siinä onnistuttiinkin varsin mallikkaasti, sillä vihdoinkin peittopelissä oli toimintaa ja peli ohjattiin muutenkin vaarattomille alueille. Yksi vähän vaarallisempi tilanne siinä oli, kun keskitys tavoitti kotipelurin takatolpan takaa. Pusku suuntautui sivuverkkoon, mutta oli siinä Pekkakin sen verran lähellä peittämässä, että maali olisi vaatinut syntyäkseen todella laadukasta nuppausta. Lisäaikaa annettiin lopulta reilut neljä minuuttia ja ne kärvisteltyämme olimme napanneet maukkaan derbyvoiton.

VPS-j - FC Jukola 1-2 (1-0)
1-0 26' Kaksinkamppailuvoitto laidalla, rynnistys ja pommi takakulmaan
1-1 65' Jesse painoi unelmakudin takakulmaan. Käriste sohaisusyötti.
1-2 71' Hema puikkelehti karkuun ja sijoitti. Jessen silkinpehmeä passi vapautti.

Ottelupöytäkirja

Tämä oli tasainen ottelu, jonka onnistuimme voittamaan toisen puoliajan tasonnoston ansiosta. Ensimmäinen puoliaika oli kyllä HuiPolta kerrassaan huonoa tekemistä, mutta saimme roikuttua mukana ja pidettyä lukemat siedettävinä. Toiselle puoliajalle sitten lisättiin kierroksia ja se näkyi kenttätapahtumissa. Voitto on aina koko joukkueen ansiota, mutta jaetaanpa tällä kertaa parit papukaijamerkit. Pekka oli lähtökohtiin nähden todella vakuuttava maalillaan, sillä hän ei ollut nähnytkään palloa useampaan vuoteen. Jesse puolestaan oli kuin vimmattu päästyään irti ja hän näytteli todella merkittävää roolia molemmissa maaleissamme. Kolmas papukaijamerkki menee niille monille pyssykyläläisille, jotka olivat matkanneet Palosaarelle motiivinaan kannustaa oman kylän pojat voittoon. Kiitos kannustuksesta!

Esa: Ensimmäisen puoliajan olimme vaikeuksissa emmekä saaneet pidettyä palloa itsellämme tai peliä kontrolliin. Toiselle puoliajalle tein muutaman muutoksen ja saimme tahtipuikon itsellemme. Pojat olivatkin kuin eri maailmasta ja menimme menojamme. Kiitos pojille hyvästä pelistä, tästä on hyvä jatkaa.

Juke: Tiedä sitten voittiko parempi tänään, mutta tämä on futista ja maalit ratkaisevat. Avauspuolisko oli täysin VPS-j:n hallussa ja he saivatkin ansaitusti tehtyä avausmaalin, vaikka noin muuten heiltäkin uupuivat tuhannen taalan tontit. Johtomaalikin oli vähän lepsusti puolustettu ja virheiden ketju alkoi kaukaa maaliltamme. Toinen puoliaika alkoi sitten paljon paremmin ja saatiin omaa peliä rauhoitettua. Maalit teimme, jos ei nyt yksilösuorituksina, niin pienempien yksiköiden hienoina väläytyksinä. Loppu ei ollut mitenkään kaunista, mutta tarkoituksena olikin turvata omaa maaliamme siinä onnistuen. Paikallisottelun voittaminen maistuu ja olivathan nämä yleisemmälläkin tasolla tärkeät kolme pistetta. Erityismaininnat antaisin Pekalle ja Jesselle.

Rami (se toppari): Puolustuslinja taisteli tänään kuin leijonat ja oli elintärkeissä paikoissa viekkaita kuin käärmeet. Se lämmittää mieltä.

Seitsemän kierrosta on pelattuna, mutta pitkää kautta on kovasti jäljellä. Seuraavaksi pääsemme kotiimme Huutoniemelle ja hornankattilan avausvieras ei voisi paljoa kovempi olla, kun JBK saapuu Jeppiksestä keskisen Vaasan areenalle. Tuo koitos on kalenterissa ensi viikon tiistaina.

Fiilistellään tätä voittoa vielä hetki ja käännetään sitten keskittyminen seuraavaan mittelöön. Derbyvoitto ansaitsee oman juhlahetkensä, HuiPo!

Viimeksi muutettu 03 kesä 2016
free joomla templatesjoomla templates
FC Jukola - ???

-
-

-
PeFF - FC Jukola
3-0
 Ottelupöytäkirja
Virkiä - FC Jukola

La 18.3. klo 12.00
Patruuna-Areena

Harjoitusottelu
2018  FC Jukola