08 heinä 2016

"Oletteko te Seinäjoelta?"

Kautta oli pelattu jo sen verran paljon, että puolimatkan krouvi saavutettiin harmaan hernekeittopäivän kelmeässä iltavalossa.

Jalkapallo ja yleisurheilu kävivät omia Euroopanmestaruuskisojaan, joten mekin teimme oman EM:mmämme; etelään matkasimme. Siinä missä Asevelikylä on kylä kaupunkialueella, niin tämän kertainen kohteemme oli kylä maaseudulla, vaikka kotikaupunkimme rajojen sisällä pysyimmekin. Kaupunkilaismaalaisilla on Sundomissaan oma kenttänsä ja seuransa Sundom IF, jonka edustusjoukkueen kohtasimme nyt seurahistorian ensimmäistä kertaa. Organisaation muita joukkueita on kyllä kohdattu aiemmilla kausilla monet kerrat ja Sundomin nurmella on käyty useat tiukat väännöt. Olemme kertaalleen jopa pelanneet harjoitusottelun nurmikentän vieressä parkkipaikan virkaa toimittavalla sora-alueella. Edustusjoukkueen kanssa oli alustavasti sovittu harjoitusottelu kevättalvelle, mutta se peruuntui ja nyt siis oltiin ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. Kotijoukkue oli sarjataulukossa muutaman sijan yläpuolellamme, joten osasimme odottaa valtaisaa haastetta ensimmäisen sarjakierroksen päätteeksi.

Huikeiden Poikien pelaajatilanne oli ottanut ennen tätä paikallisottelua jälleen käänteen huonompaan. Pelaajia putosi rivistä vielä ottelupäivänäkin eikä penkille ollut jättää kovinkaan montaa valttikorttia käytettäväksi. Loukkaantumissuma, perhelomakausi, pelikielto sekä muut syyt estivät peräti kahdentoista pelaajan osallistumisen, mutta oli siellä ilonaihekin. Yksi pelaaja saatiin nyt ensimmäistä kertaa mukaan pöytäkirjaan pitkän toipilasjakson jäljiltä. Yhdet treenitkin oli vedetty tähän väliin, mutta tälläkin kertaa ne olivat enemmänkin uhka kuin mahdollisuus. Yhdeltä otettiin senkka nenästä ja toinen jouduttiin myöhemmin toimittamaan aina sairaalaan asti paikkailtavaksi. Jos nyt joku epäilee treeneissä nujakoidun, niin siitä ei ollut kyse. Kaikenlaista nyt vain sattuu tapahtumaan silloin harvoin, kun seniorit päästetään laitumelle ilman sen tiukempaa valvontaa. Yhtä kaikki; joukkueella oli vain tavoite... palata takaisin voittokantaan.

Matkasimme siis kahden sillan ylitse ja yhden jättipropellin ohitse päästäksemme kaupunkilaismaalaisten kotikentälle. Perillä odotteli idyllinen pikkukenttä, joka oli meille siis entuudestaan tuttu. Pelaajisto valui pelipaikalle ennemmin tai myöhemmin ja ainakin toimitus oli siinä vaiheessa täysin ymmyrkäisenä, kun palloista vastuussa ollut pelaaja ilmoittikin nahkakuulien jääneen kotiin. Niistä oli kyllä treenihässäkän jälkeen ilmoitettu vähintäänkin riittävän monta kertaaa, mutta WhatsApp-ryhmässä esitetty ylimielisyys sattui tällä kertaa omaan nilkkaan. Nimittäin kaasujalkanilkkaan, sillä pelaaja läksi maaseudulta kaupunkiin palloja hakemaan.

No saimme kotijoukkueelta palloja lainaan, joten kauden vaatimattomin alkulämpö oli otettavissa. Ei se pallopuutteesta johtunut, vaan sykkeet olivat jotenkin alhaisella tasolla. Sää sentään oli lajiin sopivalla tasolla, sillä sade oli tauonnut ja lämpötila oli passelit 15°C. Yleisöä kyläseuramme veti maksulliseen tapahtumaan nelisenkymmentä ja ensimmäistä kertaa tällä kaudella pöytäkirjassa mukana ollut pelaajamme koki kenties sen hämmentävimmän hetken, kun varttunut makkaramyyjätär kysäisi häneltä: "oletteko te Seinäjoelta?". Maantietoa ja jalkapalloseurahistoriaa tuntemattomille sanottakoon, että Asevelikylä sijaitsee keskellä kaupunkia ja on ollut Vaasaa jo kauan ennen Sundomia, joka liittyi mukaan vasta vuoden 1973 uudelleenjärjestelyissä. Onhan pienellä kyläseurallamme peräkkäiskausiakin sentään jo kaksikymmentäkaksi (22) ja vieläpä samassa kaupungissa kuin SIF. Tässä kohtaa toimitusta alkoi lisäksi naurattamaan muistikuva sanomalehti Pohjalaisen kesäkömmähdyksestä takavuosilta, jolloin VPS:ssä itseään tunnetuksi tehneen Tomasz Arceuszin kerrottiin siirtyneen Ruotsin kolmosdivariin; Sundom IF:ään.

Ottelupalaverissa käytiin läpi perusjuttuja ja ryhmitystä oli hivenen muutettu. Siinä missä toimitus lähestyi kalseaa ulkoilmatapahtumaa shortseissa, niin päivitysvastaava oli verhonnut alaraajansa pitkillä kalsongeilla sekä verryttelypöksyillä. Niin ovat taustahenkilöiden kuumaverisyydet erilaiset. Ja kun vaatetuksesta puhutaan, niin mainittakoon toimituksen uusi päähine. Vuosikausia tuli kauhtunutta lippalakkia vaalittua lajinsa viimeisenä, mutta nyt on seuran arkistoista löytynyt samanlainen päähine historioitsijan harventuvaa yläkertakarvoitusta kattamaan.

Itse ottelu käynnistyi tarkkailevissa merkeissä ja tempo oli alhaisempi kuin toimituksen kotisohvailtamissa. HuiPolla tuntui olevan tuntuman kanssa kovasti ongelmia, sillä jalkaankin tulleet syötöt karkailivat minne sattuu ja siten omaa peliä ei saatu käyntiin. Ei siinä kotijoukkuekaan saanut oikeastaan mitään aikaan, vaikka Pete yhden kaukonurminuoliaisen päädystä yli torjumaan joutuikin.

Vartin verran ihmeteltyämme saimme koneistoa hiljalleen käyntiin. Tarkoituksena olikin ollut ottaa alku tarkasti, mutta kovin oli ollut nihkeää. Heräämisemme palkittiin heti täysosumalla, kun Juke voitti Jaken toimittaman kulmapotkun jälkeen pääpallon takatolpalla ja Teemu pääsi takaraivonuppaamaan nahkakuulan pömpeliin vitosen viivalta.

Muutamaa minuuttia myöhemmin saimme vielä pelattua pelivälineen Hemalle rangaistusalueelle, mutta puolustajan kinttu ehti viime tingassa vesittämään maalilaukauksen.
Tuon lyhyen ryhdistäytymisen jälkeen koitti pitkähkö ajanjakso, jolloin varsinkin pallollinen pelimme oli liki nollatasoa. Onneksi kokeneilla pelimanneilla riitti sen verran pelisilmää, että tilanne tunnistettiin sekä tunnustettiin ja luukut suljettiin, ettei vihulainenkaan päässyt juhlimaan, vaikka peliä näennäisesti hallitsikin.

Avauspuoliskoa oli pelattuna jo yli puoli tuntia, kun saimme räjähtävällä vastahyökkäyksellä mahdollisuuden lisätä johtoamme. Janin diagonaalisyöttö tavoitti R-miehen, joka jatkoi pelivälineen välittömästi maalin edustalle. Teemu olikin siellä päivystämässä, mutta ajoituksissa oli joidenkin sekunnin sadasosien falskausta ja laukaus jäi lievästä epätasapainosta johtuen nuhaiseksi. Heti seuraavalla minuutilla kotijoukkue sai ottelun siihen mennessä parhaan maalipaikkansa, mutta Pete väläytti jälleen tavaramerkkiään ja suoritti massiivisen oikeinajoitettuun vastaantuloon pohjatun peittotorjunnan.

Seuraavalla minuutilla koira pääsi kottaraiselta karkuun ja kotipeluri joutui pysäyttämään karvaturrin etenemisen kentällä. Paria minuuttia myöhemmin Hema oli karkaamassa kaupunkilaismaalaisten alakerralta, mutta tuli viime tipassa teilatuksi äärimmäisen kyynisin tavoin. Törkytaklannut kotipeluri katseli keltaista ja Hema itse ampui seuranneen vapaapotkun muuriin.

Avauspuoliskon viimeinen viisiminuuttinen oli tapahtumiltaan varsin runsas. Löimme alkutahdit rangaistusaluemylläkällä ja sitten vihulainen kävi nuppaamassa maalimme yli. Hetkistä myöhemmin Hemalle oli aukeamassa miljoonan bitcoinin avopaikka, mutta syöttö oli sen sentin liian edessä ja jatkotilanteessa kuti jäi torjuntaan. Minuuttia myöhemmin vihulainen tuli tasoihin, kun rajaheittomme aiheutti oman pään paniikkia ja purkupallon kakkospallo jäi kävelevälle vastustajalle. Hän tallusteli kaikessa rauhassa neljän pelaajamme ohitse ja sijoitti pyörylän alakulmaan. Avauspuoliskon lisäajalla Jukella oli vielä mahdollisuus puskea meidät uudestaan johtoon, mutta kotikoppari torjui yrityksen uudeksi kulmapotkuksi.

Tauolla juteltiin rauhallisesti ja päätettiin pitää kaikki ennallaan. Pelissä oli ollut omat ongelmansa, mutta myös hyvääkin ja paremmalla huolellisuudella homman ajateltiin toimivan. Vaihtoja säästeltiin vielä, sillä penkillä oli tällä kertaa ainoastaan kolme valttikorttia ja niitä ei voinut pelata liian aikaisin.

Toinen puoliaika alkoikin kannaltamme ihan kivasti, sillä paketti pysyi kasassa ja muoto ruodussa. Reilut kymmenen minuuttia siinä palloteltiin kohtalaisen tapahtumaköyhästi, kunnes vihulainen sai maalipaikan. Alakertamme yritti säästää juoksumetrejä ja nosteli käsiään, kenties aiheellisestikin, paitsion merkiksi, mutta lippu ei noussut. No onneksemme se viimeisin lukkomme oli tehtäviensä tasalla ja enemmänkin, kun Pete vesitti loistotorjunnallaan kotihyökkääjän lähietäisyydeltä lähteneen puskuyrityksen.

Hetkistä myöhemmin kuvittelimme saavamme jonkinlaista palkintoa, kun Teemu revittiin väkivalloin kumoon juuri sillä hetkellä, kun tilanne oli aukeamassa avopaikaksi. Huikeiden poikien voimahyökkääjiä ei hevillä kumota, mutta nyt olivat sellaiset painiliikkeet käytössä, että eteneminen kävi mahdottomaksi. Se oli siinä ja siinä, että tapahtuiko rike rangaistusalueen sisällä, mutta eipä sitä tarvitse sen enempää jossitella, kun liki rikosoikeudelliset tunnusmerkit täyttänyttä temppua ei nähty rikkeen arvoisena.
Heti tunnin täytyttyä löimme valttikortteja kentälle. Kovasti uurastanut kaksikko pääsi ansaitulle levolle ja sisään heitettiin kaksi paria tuoreita jalkoja. Toiset kintut kuuluivat Samulille, joka nähtiin nyt pitkän toipilasjakson jälkeen ensi kertaa tositoimissa tällä kaudella.

Peli oli tässä vaiheessa kallistumaisillaan kumpaan suuntaan tahansa. Molemmat ryhmittymät saivat rakenneltua roppakaupalla hyviä hyökkäysaihioita, mutta viimeiset ratkaisut jättivät toivomisen varaa. Reilut kymmenisen minuuttia ennen loppua nopea älynväläys oli viedä meidät johtoon, mutta hiuksenhienot marginaalit olivat vastaan. Teemu taisteli puolustajaa vastaan kaaripallosta ja peliväline kimmahti noin 30 metrissä hengailleelle Jakelle. Hän tempaisi heti ensimmäisellä kosketuksella pallon suoraan ilmasta kohti kotikehikkoa ja aika tuntui pysähtyvän. Roikotus oli arvion mukaan noin millimetrin liian pitkä, sillä nyt se otti korkean kaarensa jälkeen vienon osuman poikkipuuhun, pamahti maaliviivalle ja siitä takaisin peliin. Pallon tulokulmaa arvioitessa tultiin siihen päätelmään, että yhdenkin millimetrin lyhyempi kaaripallo olisi mennyt maaliin yli hölmistyneen kotiveskarin.

Ottelun viimeisellä kymmenminuuttisella jännitys oli viedä voiton, kun paikallisvastustajat hakivat voittoa toisistaan. Se oli sitten pieni kyläseuramme, jonka edustusjoukkue vei pidemmän korren tässä tiukassa taistossa. Oltiin varsinaisen peliajan viimeistä edeltävällä minuutilla, kun Jarno lähetti keskialueelta vapaapotkun suoraan rangaistusalueelle. Arto parkkeerasi itsensä laskeutumisalueelle ja voitti pääpallon nupaten sen Teemulle. Maaliruisku piti puolustajansa selkäpuolella, käännähti ja laukoi nahkakuulaan 12 metristä takakulmaan. Ei siinä meinannut olla riemulla rajoja, kun loppuhetkien johto-osuma iskeytyi kentänlaitahenkilöstön tajuntaan ja joku saattoi juhlinnaltaan kuulostaa ihan pikkutytöltä, vaikka siellä ainoastaan karvaisia aikamiehiä olikin.

Ottelussa annettiin lopulta peräti viisi minuuttia lisäaikaa, joten saimme jännittää pitkään. Vastustaja sai joitain kukkupalloja rangaistusalueellemme, mutta ne selvittiin. Lisäajan kuohuttavin tilanne oli, kun kotipeluri kävi rumasti jälkipelitelomassa Maikin, mutta hämmennyksemme se ei aiheuttanut minkäänlaista toimintaa. Toimitus myöntää itsekin kilahtaneensa tilanteessa, mutta jupakasta selvittiin lopulta ilman sanktioita; puolin ja toisin. Lopulta päätösvihellys viilsi Sundomin kosteaa ilmaa ja maukas vierasvoitto oli tuliaisinamme kaupungin puolelle.

SIF - FC Jukola 1-2 (1-1)
0-1 16' Teemu takaraivopuski vitosen viivalta. Juke oli nupannut Jaken kulmapotkun ulottuville.
1-1 43' epäonnea, kävelypujottelua ja sijoitus alakulmaan
1-2 89' Teemu niittasi kääntölaukauksen takakulmaan. Arto syötti ja Jarno alusti.

Ottelupöytäkirja

Tämä oli monin tavoin maistuva voitto. Paikallisvastustajan voittaminen on aina erityisen mukavaa, tämä onnistuminen ilostuttaa kovasti heikohkon vaiheen jälkeen ja nämä pisteet auttoivat kovasti sarjataulukossa. Mitä itse otteluun tulee, niin kotijoukkue hallitsi enemmän palloa, mutta HuiPo voitti ottelun olemalla terävämpi rangaistusalueilla. Kaikki pelaajamme taistelivat hienosti, mutta tuloksen kannalta Peten & Teemun panokset olivat lopulta ne näkyvimmät. Maalivahtimme teki tarvittavat superpelastukset ja hyökkääjämme pisti palloa pussiin.

Piiskuri-Esa: Pojat tekivät hienon työn SIF:n vieraana. Taktiikkamme onnistui mainiosti ja paketti pysyi hienosti kasassa. Täytyy toki myöntää, että Pete kuitenkin piti meidät jälleen kerran pelissä eikä Teemun huimasta maalivainuvireestäkään haittaa ollut. Nyt huilataan viikonloppu ja maanantaina lähdetään Norrvallan kaatoon.

Kapteeni-Juke: Hieno voitto joukkueelta. Tuntuu, että pelitapamme alkaa pikkuhiljaa löytyä, vaikka ei se vielä ihan hiottua ole. Paniikkihäiriöt ovat selvästi vähentyneet tällä tyylillä pelattaessa. Tästä on tosi hyvä jatkaa, kun sarja kääntyy ensi maanantaina syyskierroksen puolelle. Päivät plussat: Teemu jatkaa maalitehtailuaan ja nuorempi Heiskari oli todella hyvä pitkän loukkaantumisen jälkeen. Jarnolle myös maininta normaalia paremmasta purusta pelin loppuhetkillä!

Samuli: Pahalta tuntui pitkästä aikaa.

Sarjasta on nyt pelattu osaltamme tasan puolet ja kaikki vastustajat on kohdattu kertaalleen. Kolmonen on osoittaunut juuri niin kovaksi kuin arveltiinkin, mutta HuiPo on ansainnut paikkansa kivikovassa sarjassa. Oikeastaan jokaisesta ottelusta voisi sanoa, että siinä on ollut mahdollisuus saada/menettää pisteitä. Tappioita on kärsitty hivenen liikaa eli seitsemän, mutta positiivisella kääntöpuolella on napsitut kuusi voittoa. Voitosta saa edelleen ne kolme pinnaa, joten niillä pääsee pitkälle. Pelaajatilanne tiedettiin etukäteen vaihtelevaksi, mutta ehkä massiivinen loukkaantumissuma on silti päässyt yllättämään kokoluokallaan. Joukkueen ikärakenteesta ja toimintatavoistammekin johtuen kaikki eivät koskaan ole läsnä, mutta melko lailla veitsen terällä ollaan välillä menty. Se on toki hieno juttu, etteivät poissaolot ole johtuneet esimerkiksi mistään huonon joukkuehengen aiheuttamasta tinttailusta, vaan loukkaantumisista tai aikuisten ihmisten muista velvotteista. Koko ajan opitaan ja vanhakin futari pystyy siihen.

Syyskierros alkaa jo maanantaina, jolloin vierailemme Norrvalla FF:n luona Maksamaalla. Sen jälkeen tulee pieni tauko, mutta nauttikaamme tästä voitosta vielä lyhyen hetken. Kohti toista sarjakierrosta, HuiPo!

Viimeksi muutettu 08 heinä 2016
free joomla templatesjoomla templates
FC Jukola - ???

-
-

-
PeFF - FC Jukola
3-0
 Ottelupöytäkirja
Virkiä - FC Jukola

La 18.3. klo 12.00
Patruuna-Areena

Harjoitusottelu
2018  FC Jukola