23 elo 2016

Spektaakkeliderby onnistui tapahtumana, mutta ottelun lopputulema jätti toivomisen varaa

Seurahistorian 22. peräkkäiskausi ja 410. virallinen ottelu veivät Huikeat Pojat vihdoin Suomen kovimman futisseudun ykkösareenalle; Hietalahteen.

Kyseisen pelipaikan historia juontaa juurensa 80 vuoden taakse. Suomelle oli myönnetty vuoden 1940 kesäolympialaiset ja Vaasaan valmistui yksi suorituspaikka kisojen jalkapallolle. Vuoden 1940 olympialaisia ei koskaan pidetty, sillä toinen maailmansota vei maailman nuorison karmaisevien asioiden äärelle, mutta Vaasan Hietalahteen valmistui jalkapallostadion jo vuonna 1936. Suomi sai olympiakisat järjestettäväkseen vuonna 1952, mutta tuolloin olympiajalkapalloa ei enää tuotukaan Hietalahteen. Kyseinen kenttä oli kuitenkin kovassa käytössä, sillä Vaasa on aina arvostanut jalkapalloaan. Ja voi senkin todeta, että ei Vaasan futis mistään Hietalahden valmistumisesta alkanut, vaan kuningaslajia oli harrastettu ainakin neljä vuosikymmentä ennen Hietalahteakin; jo 1800-luvun loppupuolelta lähtien. Stadion on läpikäynyt useita muutoksia, joista viimeisin valmistui aivan näinä päivinä. Nyt stadionilla on kolmella sivulla uutuuttaan kiiltävät katetut katsomot ja neljännellä vanha puukatsomo muistuttamassa kunniakkaasta historiasta. Pelialusta on vaihtunut tekonurmeksi, jotta käyttöaste saadaan korkeaksi ja sitähän mekin olimme siellä tekemässä samalla unelmiamme toteuttaen. Tämä viimeisin uudistus toi Hietalahdelle myös uuden nimen ja Elisa Stadion kulkee tästä lähin käsikkäin tutumman Hietalahden kanssa.

Pitkän tien on pieni kyläseuramme kulkenut, jotta paikka ykkösareenan kirkkaissa valoissa varmistui. Eihän Asevelikylästä ole Hietalahteen matkaa kuin kolmisen kilometriä, mutta aika monta välietappia on taipaleelle osunut. Virallisia otteluita oli pelattuna tätä ennen 409 kappaletta ja menossa 22. peräkkäiskautemme. Ennen tätä kokemusta olimme pelanneet virallisen ottelun pelkästään kotikaupungissamme Vaasassa noin 20 eri kentällä ja se on aika paljon sen. Hietalahti tuli ajankohtaiseksi oikeastaan aika monen seikan kautta: olimme kavunneet sarjajärjestelmässä ylöspäin, olosuhdeuudistukset avasivat mahdollisuuksia laajemmalle käyttäjäkunnalle ja paikallisvastustaja osui sopivalle kotiotteluvuorollemme. Siitä se ajatus sitten lähti sikiämään ja jossain taustalla jyskytti vielä aatos mahdollisesta uudesta yleisöennätyksestämmekin.

Otteluissa on aina myös vastustaja ja tällä kertaa se oli saman kaupungin VPS-j. Joukkueet olivat tuttuja keskenään ja taistelivat samoista sarjasijoituksista, joten panosta ottelusta ei puuttunut. Tämä oli jo joukkueiden neljäs keskinäinen kohtaaminen, mikäli VEK-turnauksen pikapelikin otetaan laskuihin. Muut keskinäiset olivat talvikauden treenimatsi ja kevätkierroksen sarjaottelu. Aiemmat kohtaamiset olivat olleet tiukkaa vääntöä ja samankaltaista kapinaa odotettiin nähtäväksi tälläkin kertaa. Lähekkäiset sarjasijoitukset, molempien tarve lisäpisteisiin ja paikallisottelun luonne puolsivat tätä ajatusta eikä vastustajan paikallistuntemusta voinut sivuuttaa. He olivat vieneet valmistelunsa jopa niin pitkälle, että kävivät etukäteen tutustumassa kaiken muun ohella uuden areenan juomavarastoihinkin. Tuollainen vihkiytyminen & omistautuminen sai meidätkin mietteliäiksi, vaikka kotiottelumme olikin kyseessä.

Huikeiden Poikien lähtökohdat otteluun olivat levolliset. Vähäväkisen sisämaaretkeilyn jälkeen kokoonpanoon oltiin saamassa enemmänkin pelaajia, vaikka pelikielto, loukkaantumiset ja matkailu rivejä edelleen verottivatkin. Treenaaminen oli jäänyt nytkin välistä ja elokuun harjoituskerralle alkaa tulla kiire. Kerran kesäkuukauteen olemme pyrkineet kokoontumaan yhteispallotteluihin, mutta hiekka on valumassa elokuun tiimalasista. Vähän heikomman jakson jälkeen pisteille oli tarvetta ja niitä lähdettiin tosissaan jahtaamaan. Haaste oli kova ja valot kirkkaat, mutta silloinhan poikain huikeutta punnitaan tosissaan.

Pitkät alkuvalmistelut näyttivät onnistuneen siinä mielessä, että stadionilla oli enää tehtävää - ei ongelmanratkontaa. Toki tällä kertaa oltiin asialla poikkeuksellisen ajoissa, kun taustat saapuivat paikalle peräti 1½ tuntia ennen alkuvihellystä ja joukkuekin oli lopullisesti kasassa 50 minuuttia ennen H-hetkeä. Ottelupalaveri oli painavaa asiaa ja keskittyminen tuntui olevan kohdillaan. Ottelusuunnitelmaan luotettiin ja vastustajaa lähdettiin tosissaan kaatamaan.

Spektaakkeliderby alkoi jykevien sävelten tahdissa, kun kuuluttamosta laitettiin ämyreihin sankarimetallia joukkueiden astellessa kentälle. Pelaajaesittelyissäkään ei säästelty, vaan tehdyt taustatyöt toivat tähän vaiheeseen lystikkään lisänsä. Aurinko paistoi, kentän tasalla oli jopa kuuma ja yleisöä valui paikalle koko ajan lisää. Oli selvää, että yleisöennätyksemme tulisi menemään uusiksi ja pelikin saatiin käyntiin.

Itse ottelu alkoi tarkkailevalla pallottelulla. Silti molemmat saivat ensimmäiset yrityksensä aikaan varsin nopeasti, mutta niin vieraiden epätasapainopolkupyöräpotku kuin Heman kaukokutikin välttelivät maaleja kymmenillä metreillä. Ei sitä avausmaalia kuitenkaan kauaa tarvinnut odotella, kun Hemaan kohdistunut rikesarja tuotti jälleen yhden vapaapotkun. Tällä kertaa peliväline jäi keskikaistalle ja maaliin oli matkaa 30 metriä. Juke otti vauhtia, läväytti matkaan todella puhtaan nilkkapotkun ja nahkakuula upposi maaliin oikeanpuolimmaisen pystypuun kautta. Nuo stadionmaalit ovat syvyydeltään sen verran mittavia, että toimituksella meni varmaan kaksi sekuntia tajuta johtomaalin syntyneen. Samassa hetkessä pärähti soimaan viime hetkessä valittu maalilaulumme - huima rallatus länsinaapurista. Olisi noin hienoa biisiä voinut pidempäänkin kuunnella.

Maalin jälkeen ottelu alkoi saada kunnon värinää ja kaksinkamppailuihin ehdittiin, vaikka kenttä lähenteli kooltaan entistä Neuvostoliittoa. Mitään mahdottoman vaarallisia maalipaikkoja ei nähty pitkään aikaan, mutta eteläpäädyn huutoporukalta kajahti komeasti EM-kisoista tuttu Hu-Hu-huuto. Ensimmäisen puoliajan puolivälissä molemmilla joukkueilla oli vuorotellen omat pitkät hyökkäyskolmannespallottelunsa, mutta pelivälinettä ei saatu ykkösluokan maalintekosektorille.

Puoli tuntia täyttyi ja aurinko paistoi edelleen. Sen sijaan kuvainnolliset synkät pilvet alkoivat nousta taivaanrantaamme, kun tärkeitä pelaajia alkoi tipahdella riveistä enemmän kuin tarpeeksi. Hema oli ollut vajaat 30 minuuttia, jos ei nyt ihan ajojahdin, niin toistuvuudessaan liki järjestelmällisen rikkomisen kohteena ja viimeisin, joskin kovin epäonninen, osuma oli sitten liikaa. Vielä kun heti perään Jykän ja Janin alaraajat sanoivat sopimuksensa tältä erää irti, niin olimme joutuneet tekemään vajaassa kymmenessä minuutissa kolme pakotettua vaihtoa. Oltiin vielä ensimmäisellä puoliajalla ja pelimme meni kyllä tässä vaiheessa täysin sekaisin. Vieraat painostivat, mutta saimme roikuttua mukana ja tilkittyämme peräpäämme taukoon asti.

Tauolla käytiin perusteellista keskustelua. Niin moni asia oli mennyt uusiksi odottamattomien vaihtojen ja niiden runsauden vuoksi, joten jutusteltavaa riitti. Tunnelma oli kuitenkin luottavainen ja pelilliset asiat saatiin mielestämme ratkaistua sekä sovittua. Näihin aikoihin saimme myös selville, että FC Jukolan yleisöennätys oli kutakuinkin kolminkertaistunut. Puheenjohtajalle oli annettu ynnäilyä iltapuhteeksi ja hän sai laskettua 240 katsojaa. Suurkiitos kaikille läsnäolleille. Toki tässä kohtaa on mainittava, että kuvausryhmän nuorukainen puhui jopa kolmestasadasta, mutta menemme virallisesti tuolla kahdellasadallaneljälläkymmenellä. Ei tässä mitään pimitettyjä lipputulojakaan tarvitse pelätä, sillä otteluun oli vapaa pääsy - kuten kaikkiin FC Jukolan kotiotteluihin.

Huikeat Pojat tulivat toiselle puoliajalle terävästi ja heti oltiin lähellä onnistua. Kulmapotkumme jälitilanteesta lähti uusi keskitys ja siellä oli parikin pelaajaamme kurottelemassa. Tällä kertaa napit olivat vain millimetrin liian lyhyitä eikä nahkakuulaa saatu tuupattua pömpeliin avopaikoista. Eivätkä maalipaikkamme jääneet tähän, vaan nopeasti oli Aapo asialla. Hän riisti pelivälineen keskiviivan tuntumassa ja lähti painokkaaseen pystyjuoksuun. Seinäsyöttö Teemulle avasi paraatiovet, mutta harmittavasti avopaikasta lähtenyt laukaus jäi juuri ja juuri vihulaisveskarin ulottuville.

Tuuli kääntyi nopeasti. Olimme hassanneet omat mahdollisuutemme ja heti perään vieraat käyttivät oman mahdollisuuteensa hyväkseen. Pallo pelattiin jostain vasemmalta maalinedussekoittimeen ja noin miljoonan hävityn kaksinkamppailun tai epäonnekkaan pompun jälkeen se päätyi potkaisijalle rangaistusalueen rajalle. Viimeistelylaukauksessa ei ollut mitään onnekasta, vaan kannaltamme turhan tarkka sijoitus tavoitti maalimme alanurkan.

Paria minuuttia myöhemmin kenties vahvin vääntäjämme, Arto, oli pelannut itsensä etulyöntiasemaan hyökkäyspään rangaistusalueella. Hänkään ei kuitenkaan kyennyt puolustamaan vihulaisen ristivyötä, vaan menetti kosketuksen pelivälineeseen. Odottelimme rangaistuspotkua, mutta turhaan. No seuraavalla minuutilla vastustaja odotteli samaa, mutta ei kai itseaiheutetuista polvistumisista nyt yksitoistametrisiä anneta.

No kulmapotkun he tilanteesta kuitenkin saivat. Seisovien tilanteiden sekosortomme sai jatkoa edellisestä ottelusta ja vierastoppari pääsi puskemaan johtomaalin täysin vapaasti kuudesta metristä. Pusku sinänsä oli erittäin tyylikäs, mutta eihän noin vapaasti saisi päästä operoimaan.

Nyt lumipallo vyöryi kannaltamme väärään suuntaan ja todellakin kaikki alkoi mennä lopullisesti päin mäntyä (Toim. huom. Ei päin Karia). Löysä keskitys oli katkaistavissa, mutta jotenkin vihulainen pääsi nuppaamaan sen päin maalikehikkoamme. Tilanne jäi siitä elämään eikä sitä enää saatu selvittyä sallituin keinoin. Eikä se edes riittänyt, että peliväline pelattiin maaliviivalla Jarnon käteen ja hän sai horjahduksestaan palkinnoksi ulosajon. Siinä samassa hänen alaraajansa otti vielä osumaa ja hän olisi varmaan tullut vaihdetuksi ilman ulosajoaankin. Vieraat käyttivät momentuminsa täydellisesti ja pussittivat pilkulta kolmannen maalinsa. Tilastopuolelta mainittakoon, että epäonnisesta Mexesistä tuli jo kuudes tällä kaudella pelikieltoon joutunut pelaajamme, joten niitäkin on tullut porukalla kerättyä.

Huikeilla Pojilla oli nyt tiukat paikat, kun takaa-ajoasemaa oli kahden maalin verran ja pelaajia vähemmän kuin vastustajalla. Kaikki kuitenkin ladattiin peliin ja siirryttiin kolmen alakertaan. Ei siinä sitten alakynnessä oltukaan, mutta eipä oikein itsekään saatu mitään aikaan. Jossain vaiheessa vihulaiselle alkoi väkisinkin aukeamaan maalipaikkoja, mutta he olivat seinäjokisiakin kekseliäämpiä niiden hassaamisessa ja se on paljon se.

Ottelua oli jäljellä reilut kymmenisen minuuttia, kun HuiPo pyrki tosissaan nousemaan mukaan pistetaisteluun. Peli painettiin väkisinkin vieraiden päätyyn ja palloa saatiin aivan kelvollisille maalintekopaikoille. Pelivälinettä ei kuitenkaan saatu sisään, joten karvas pettymys oli tuloksena. Pikkuvepsulle aukesi vielä myöhemmin jokunen maalipaikka, mutta eipä niistäkään lisämaalit olleet lähellä. Lisäaika jäi vähiin, mutta ottelu oli jo ratkennut.

FC Jukola - VPS-j 1-3 (1-0)
1-0 05' Juke paukutti aivan huikean vapaapotkupommin 30 metristä VIDEO
1-1 50' laukaus rangaistusalueen rajalta. Olisi pitänyt katkaista monta kertaa aiemmin, mutta...
1-2 54' tyylikäs nuppaus 6 metristä, mutta miksi olit niin yksin..?
1-3 62' rangaistuspotkusta

Ottelupöytäkirja

Ottelu tuli myös taltioitua elokuvakerhomme taholta ja koko ottelu on siten katsottavissa. Puoliajat ovat omina pätkinään ja ne löydät seuraavista linkeistä: Ensimmäinen puoliaika ja toinen puoliaika.

Yhteenveto-osuus aloitetaan kiitoksilla. Suuri yleisö oli löytänyt ottelutapahtumaamme ja heitä kiitämme ensimmäisenä ikimuistoisesta tapahtumasta. FC Jukolan uusi yleisöennätys on nyt 240, vaikka suuremmistakin luvuista supistiin. Seuraavaksi kiitämme vastustajaa ja tuomaristoa, sillä spektaakkeliderby oli urheilukäytökseltään asiallinen. Tämän jälkeen siirrymme kiitoksissa kuulutuskoppiin, mistä luotiin tunnelmaa ja myyntipisteen huimat tyttöset tekivät tapahtumasta ravitsevamman. Jos nyt lopuksi vielä kiittäisimme kuvauskolonnaamme, jonka otoksista saanemme nauttia vielä myöhemminkin. Meinasi unohtua kotikaupunkimme, mutta Vaasaa on kiitettävä hienoista olosuhteista.

Tuloksellisesti ottelu tuotti valtavan pettymyksen. Paikallisottelua lähdettiin voittamaan ja homma alkoikin hyvin, mutta kolmanneksen jälkeen kaikki alkoi mennä epäsuotuisaan suuntaan. Pelaajia tipahteli pelikyvyttömäksi ja muutokset olivat sitten kovin suuria. Toki meillekin tarjottiin vielä hetkiämme tuloksen tekemiseksi, mutta nyt ei ollut HuiPon päivä. Sitten omissa alkoi ropisemaan jotenkin helpohkosti ja kun jouduimme vielä vajaalle, niin vuorta oli liikaa kiivettäväksi. Asenteesta se ei jäänyt kiinni, mutta vastoinkäymisiä oli vain liikaa. Emmekä tässä nyt halua ottaa mitään vastustajalta pois, sillä ei heidän voittoaan voi minään vääryytenä pitää.

Piiskuri-Esa: Tänään kaaduimme ensimmäisen puoliskon pakollisiin vaihtoihin. Ei sillä, että tilalle tulleet palaajat olisi huonosti pelanneet, mutta pakkaa jouduttiin sekoittamaan liikaa ja jo heti alussa. Olihan meillä paikkoja vielä vaihtojenkin jälkeen, mutta samaa varmaa draivia emme pystyneet säilyttämään. Nyt täytyy vain saada porukka parsittua viikossa kuntoon ja lähteä kaatamaan seuraavaa vastustajaa.

Kapteeni-Juke: Eletään henkisesti kovia aikoja ja esityksistäkin puuttuu se jokin. En tiedä mitä, mutta kovalla kädellä meitä rangaistaan ja tänään vielä pelaajien osalta, kun kolme ukkoa siirtyy lasaretin puolelle. Ei tässä voi harjoituksiksi muuttua, mutta kyllä se ikävä kyllä alkaa näkymään tulostaululla ja loukkaantumisissa. Kaikki on toki vielä omissa käsissä ja voitolla kelkka kääntyy varmasti positiivisuuden puolelle.

Kylänmies-Jake: Pelin sekoitti osittain ekalla puoliajalla kolme pakollista vaihtoa loukkaantumisten takia. Peli oli täysin meidän kontrollissa siihen asti ja sitten jouduimme ottamaan vastaan, kun haettiin uusia pelipaikkoja. Toisen puoliajan alkuun saatiin pari hyvää tonttia, joista olisimme voineet pienellä onnella saada pelin ratkaistua. Pari vastustajan maalia ei ollut heidän hyvyyttään, vaan meidän huonoa onnea. Kyllä se Peten painottama "momentum" näkyy väkisinkin, kun on yksi tapahtuma viikossa. Ei voi mitään... harmittaa julmetusti.

Myyntipiste: Meni loistavasti! Katsomosta piti lähteä hakemaan tarjottavaa jo ensimmäisellä puoliajalla lisää. Huimat tyttöset kiittävät!

Toimituksen äiti: Oli vauhdikasta peliä, missä nuoret juoksivat ahkerammin. Oli kiva seurata ottelua kauniissa säässä upealla stadionilla. Olisin toki toivonut FC Jukolan voittoa.

Nyt on kaksijakoiset fiilikset, joista pettymys on päällimmäinen. Paikallisottelun häviäminen korpeaa aivan mahdottomasti, mutta ottelutapahtuman onnistuminen tuo edes pientä lohtua. Nyt täytyy vain nostaa leuat rintapielestä ja mennä kohti uusia haasteita. Superpitkä kausi jatkuu, HuiPo!

Viimeksi muutettu 29 elo 2016
free joomla templatesjoomla templates
Virkiä - FC Jukola

 Ke 23.8. klo 19:00
Keskuskenttä

 Kolmonen
FC Jukola - Esse IK
2-3
 Ottelupöytäkirja
Virkiä - FC Jukola

La 18.3. klo 12.00
Patruuna-Areena

Harjoitusottelu
2017  FC Jukola