31 elo 2016

Vähäväkiset eivät ylivoimaa yllättäneet

Oli kesän viimeinen päivä, kun pienen kyläseuramme elämän kolhuissa runneltu sekä arkivelvollisuuksien supistama edustusjoukkue matkasi sarjajohtajan vieraaksi Jeppikseen.

Määränpäämme oli Pietarsaaren länsikenttä ja vastustajamme JBK. Sitä kovempaa haastetta ei tässä sarjassa olekaan, sillä he johtivat sarjaa ja olivat varsinkin kotiotteluissaan tehneet kovaa tulosta ainoastaan yhteen tasapelipistemenetykseen sortuneina. Kenttäkään ei varsinaisesti suosinut meitä, sillä lentokentän kokoiset tekonurmet eivät varsinaisesti ole HuiPon omin tantere, mutta kenttä on kuitenkin aina sama molemmille osapuolille. Kevätkierroksen keskinäinen oli sarjajohtajan hienoista hallintaa, mutta oli meillä siinä hetkemme nousta mukaan voittotaistoon. Silloin se ei onnistunut, mutta nyt oli uusi mahdollisuus.

Huikeiden Poikien lähtötilanne oli kahdella tapaa hankala. Ensinnäkin pelaajia ei ollut alkujaan riittää edes kentälliseen, sillä loukkaantumiset, työkiireet ja pelikielto verottivat rivejä. HuiPon kohdalla ei muuten voi puhua mistään tyyppiloukkaantumisista, sillä hajalla olivat mm. kylkiluut, lantio, reisi, polvi, pohje, nilkka ja niin edelleen. No ankara uurastus ja esim. lentovuoron vaihtaminen sekä puolikuntoisten osallistuminen sai aikaan sen, että mukaan oltiin saamassa 12-13 enemmän tai vähemmän pelikuntoista pelaajaa ja tilanne eli aivan lähtöön asti. Toinen ongelmamme oli sitten saada väki ajoissa pelipaikalle, kun ottelu kuitenkin alkoi jo puoli seitsemältä kaukaisuudessa eivätkä kaikki millään pystyneet lähtemään samassa letkassa, vaikka lähtöaikaa viivästytettiin viimeiseen asti. Treeneistä mainittakoon, että elokuu nyt sitten meni ilman harjoituksia ja edeltävistä (ja samalla kesän toisista) treeneistä oli ottelupäivänä kulunut yli 8 viikkoa. Haasteita siis riitti, mutta nehän on lähtökohtaisesti tehty voitettaviksi.

Matkaan lähti lopulta 12 pelaajaa ja kolme taustahenkilöä. Useampikin pelaaja lähti liikkeelle suoraan töistä ja perillä oltiin autokunnasta riippuen 25-40 minuuttia ennen alkuvihellystä. Eihän se optimitilanne ollut, mutta painokas palaveri ja lyhyt alkulämpö sentään ehdittiin vetää. Sää oli mainio; 18°C ja pilvipoutaa. Yleisöä oli satakunta ja kuuluttaja vaikutti oikein leppoisalta tapaukselta, kun toimituksen kanssa jonkun sanan vaihtoi.

Pelipaikkojen suhteen jouduttiin tekemään melkoisia kompromisseja, kun 14 pelaajaa oli kokonaan sivussa ja kenttäpelaajia matkassa tasan ne vaadittavat kymmenen. Siitä huolimatta pelisuunnitelmamme tuntui alussa toimivan oikeinkin hyvin, vaikka kotijoukkue peliä hienokseltaan hallitsikin. Puolustimme tarkasti, annoimme vastustajan pyöriä vaarattomilla alueilla ja hyökkäyksimme aina tilanteen auetessa. Omat hyökkäyksemme eivät kuitenkaan tuottaneet mitään mahdottoman vaarallista, vaan hyökkäyskolmanneksen ratkaisut jättivät harvoissa aihioissamme toivomisen varaa.

Reilun vartin jälkeen askelmerkkimme tuntuivat vihdoin osuneen kunnolla lankulle, kun iskimme pallon pömpeliin kulmapotkun jälkeen. Jake viuhutti pelivälineen takatolpalle, Juke voitti siellä pääpallon ja Arto survoi nahkakuulan uumeniin vitosen viivalta. Voi sitä hämmennyksemme määrää, kun täysosumaa ei hyväksytty ja kotijoukkue sai jatkaa vapaapotkulla. Kapteenimme katsottiin jostain syystä rikkoneen, kun hän ainoana hyppäsi ilmaan pääpallovoittoon ja kaksi kotipuolustajaa peruutti hänen päälleen.

Paria minuuttia myöhemmin Peteltä vaadittiin fantastinen vastaantulotorjunta, kun kotipeluri pääsi puolittaiseen läpiajoon. Tässä vaiheessa ottelussa alkoivat suummekin käydä, kun monet kotijoukkueen vyörytykset tuoksahtivat kovasti paitsioilta. Eivät ne kaikki nyt varmaan paitsioita olleet, mutta osasta pystyi olemaan ns. satavarma. Kun mikään ei tuntunut muuttuvan, niin joku lausahti kentän laidalla: "Avustavan tuomarin tehtävä on avustaa tuomaria, ei kotijoukkuetta."

Reilu puoli tuntia oli kellossa, kun peliväline meni yli rajojen läheltä kulmalippua. Jotkut pelaajamme olivat jo valmistautumassa puolustamaan sivurajaheittoa, mutta peli jatkuikin kotijoukkueen kulmapotkulla. Tuo kulmapotku olikin sitten kohtalokas, kun etutolpan liippi johdatti pelivälineen takatolpalle ja sieltä se ohjattiin maaliimme.

Takaisku sotki pelimme avauspuoliskon loppuhetkiksi, mutta paketti pysyi onneksi puolustussuuntaan tiiviinä. Yksi todellinen vaaranpaikka siinä kuitenkin oli, kun tilanteenkääntö toi kotijoukkueelle nopean vastahyökkäyksen. Kotipeluri saikin jalkansa vapaaksi hyvässä paikassa, mutta kuti jäi toiseen kahdesta uhrautuvasta peittoliu'usta.

Tauolla käytiin rauhallista keskustelua ja omaan tekemiseen luotettiin. Toimitus koki outoja, kun kenttäalueen laitamilla joku vastaantulija tiuski jotain outoa. No siitä selvittiin sillä, kun vain jatkoi kävelyään. Seuraava jännittävä hetki konkretisoitui, kun oli aika palata kentälle. Toimitus valitsi epähuomiossa väärän reitin ja kieltämättä hivenen säpsähti moukarin pamahtaessa muutaman metrin päähän. Siinä parkkipaikalla oli käynnissä lekanviskomistreenit.

Toinen puoliaika sai kannaltamme karmaisevan alun, kun vain reilun minuutin jälkeen pallo oli maalissamme. Oikealta päästiin rangaistusalueellemme ja etukulmaan suunnattu painokas laukaus livahti verkkoihin. Heti perään saimme sivuvaparista aikaan hyvää painetta, mutta voitettu ykköspallo jäi sinänsä turhaksi, kun vapaana ollut pelaajamme ei aivan ehtinyt tuuppaamaan nuppausta maaliin.

Pahentunut tulos pakotti meidät lisäämään riskitasoa ja se jätti vastustajalle tilaa vastahyökkäyksille. Niitä vyöryikin useita, mutta ne saatiin sentään ahdisteltua sen verran pieniin laukaisukulmiin, että takaiskuja ei tässä vaiheessa koettu. Itse saimme kyllä palloa pelattua sinne hyökkäyskolmanneksen ensimetreille, mutta siitä eteenpäin ei tahdottu päästä. Välillä vastustajan miehitys oli liian vahva ja tasa-/ylivoimatilanteissa syöttöjen laatu ei vain kestänyt tarkempaa tutkiskelua.

Toisen puoliajan puoliväliin edettiin varsin seesteisen vaiheen jälkeen, mutta sitten ottelu sai lopullisen niittinsä. Varsin laadukas keskitys viuhui ykkössektoriin, mutta alakertamme katkoi sen ihan asiallisella purkupuskulla. Harmiksemme peliväline laskeutui suoraan rangaistusalueen rajan takana päivystäneelle vihulaiselle. Hän ei siinä sen kummempia odotellut, vaan laukoi nahkakuulan tyylikkäästi yläkulmaan.

Padot olivat nyt auki ja kotijoukkue iski nopeasti vielä kaksi lisämaalia. Niistä ensimmäisessä puolustajallamme oli mahdollisuus päästää pallo päädystä yli ja maalipotkuksemme. Nyt valintana oli purkupallo, joka jäi aivan liian lyhyeksi. Ensimmäinen laukaus pamahti poikkipuuhun ja kakkospalloa emme ehtineet siivoamaan. Viides maali syntyi tyhjiin, kun läpikarannut kotipeluri syötti vielä viereen. Noiden osumien välissä meillä oli ollut mahdollisuutemme kaventaa, mutta sivuvaparin viimeisessä askelmerkissä oli millin virhe eikä takatolpan syntymäisillään olleesta laatupaikasta konkretisoitunut sen vaarallisempaa.

Viimeisellä vartilla oli kovasti pelailun makua. Toki Peteltä vaadittiin yksi maukas torjunta, etteivät numerot sentään tennislukemiin revenneet. Pari varoitustakin meille nousi; yksi keskustelusta ja toinen hyväilystä. Lisäaikaa ei paljoa pelattu eikä sille oikein ollut tarvettakaan. Tappiomme oli selvä ja kotimatka näin kesän loppumetreillä pimeä.

JBK - FC Jukola 5-0 (1-0)
1-0 34' kulmanpotkun jälkihöyryissä
2-0 47' etukulmasta
3-0 66' hieno laukaus aivan yläkulmaan
4-0 70' poikkipuulaukauksen paluupallosta survottu
5-0 75' läpiajon sivusyötöstä tyhjiin

Ottelupöytäkirja

Parempi voitti. Jossitteluosiossa voisimme harmitella hylättyä johtomaaliamme, joitain muita outoja ratkaisuita ja vaikkapa poissaolleita pelaajiamme, mutta antaa olla. Kotijoukkue oli parempi ja ansaitsi voittonsa, kuten lukemista voikin päätellä. Ehkä ne lukemat nyt vain pääsivät repeämään turhan suuriksi monista eri syistä. Oma hyökkäyspelimme oli tänään suhteellisen vaatimatonta, mutta kuparisen rikkomiseen oli kuitenkin omat paikkansa ja mahdollisuutensa. Vastustajan toinen maali tuli kyllä todella hankalaan paikkaan ja kaipa sitä voi pitää kulminaatiopisteenä, jolloin kotijoukkue sai käännettyä HuiPon, jos ei nyt siltaan, niin erittäin hankalaan asemaan. Jos nyt jotain positiivista täytyy vielä keksiä, niin pelisuunnitelma näytti sangen hyvältä, vaikka toteutus ei lopulta maaliinsa osunutkaan. Kukaan ei myöskään tainnut loukkaantua ja uusilta pelikielloilta vältyttiin.

Piiskuri-Esa: Ei ole epäilystäkään, etteikö tätä matsia voittanut parempi joukkue. Toki olisimme varmaankin pistäneet kovempaa hanttiin, mikäli matkaan olisi päästy vähänkään leveämmällä ryhmällä.

Ottelun jälkeen iso osa joukkueesta paineli Jeppiksen keskustaan. Siellä oli tarjolla sekä ruumiin- että hengenravintoa ja tällä kertaa Korv-Görans vei voiton kävelykadun raamatunlukumaratonista. Sen verran olivat energiavarastot tyhjentyneet, että kehot vaativat polttoainetta.

Kausi jatkuu viikon kuluttua paikallisottelulla. Kohtaamme tuolloin FC Kiisto-päivän päätapahtumassa heidän edustusjoukkueensa ja puitteet tarjoaa Elisa Stadion. Nyt täytyy miettiä uudet juonet ja koitettava parsia raihnaisia pelikuntoon. Ensi keskiviikkoon, HuiPo!

Viimeksi muutettu 01 syys 2016
free joomla templatesjoomla templates
FC Jukola - ???

-
-

-
PeFF - FC Jukola
3-0
 Ottelupöytäkirja
Virkiä - FC Jukola

La 18.3. klo 12.00
Patruuna-Areena

Harjoitusottelu
2017  FC Jukola