07 syys 2016

Jykevä joukkue-esitys palkittiin derbyvoitolla ja tuikitärkeillä pisteillä

Superpitkä Kolmosen kausi ei ollut vielä lähelläkään päätöstään, kun keskellä raastavaa vierasottelukiertuettaan kahlaava pienen kyläseuramme edustusjoukkue pääsi etäisyydellisesti vähän helpommalla. Tie vei Hietalahteen, merenrantakaupungin ykkösareenalle.

Otteluohjelma ei alkujaan tarjonnut syksyn alkupäiviin raastavaa vieraskiertuetta, mutta vaihdoimme aikanaan kotimatsiemme järjestelyvastuita FC Kiiston kanssa päikseen ja siitähän sitä vieraisiin jouduttiin. Paikallisvastustajalla oli halukkuutta järjestää derby myöhemmin, sillä nyt Elisa Stadion oli valmistunut ja siten seurapäiväkin oli mahdollista järjestää hulppeissa puitteissa. Heidän seuratoimistonsakin sijaitsee nykyään uuden Hietalahden uumenissa, joten sitäkin pystyi esittelemään omalle kohderyhmälle. Mitä taas itse päätapahtumaan, kolmosdivarin paikallismatsiin, tuli, niin heidän edustusjoukkueessaan oli valtavasti haastetta. Liiton sarjoissa rutinoitunut ja HuiPon kaikissa keskinäisissä, sekä virallisissa että harjoituksellisissa koitoksissa, kaatanut ryhmä olisi kova kanto kaskessa. Joukkueiden yhteinen historia ei ollut mahdottoman mittava, mutta pelaajapuolelta löytyi tiettyjä yhtymäkohtia. Esimerkiksi FC Kiiston kotisivujen ylälaitakuvan kuudesta pelaajakasvosta kolme on nykyään HuiPon riveissä.

Omaa nimeämme, FC Jukolaa, on ajoittain ihmetelty ja niin on saattanut olla Kiistonkin suhteen. Seuraavassa toimituksemme näkemys sanan taustoista: Tämän nimen alkujuuret ovat 1800-luvun loppupuolella. Silloin alkoi kaikenlainen kilvoittelu lisääntyä ja ruotsin-/vieraskielisille sanoille, sport & idrott, alettiin etsiä ajan hengen mukaisesti suomenkielisiä vastineita. Edellä mainituille lainasanoille haettiin kotimaisia vastineita ja muun muassa seuraavat termit saivat kannatusta: huviharjoite, karkelo, ripeys, taitoilu, uljailu, urheilu, virkeily ja voimaleikki. Näistä eniten kannatusta sai urheilu, joka jäikin sitten elämään. Tämä kielenhuollollinen episodi ei suinkaan päättynyt tähän, sillä vielä oli hakusessa etenkin kilpailuun ja keskinäiseen kilvoitteluun sopiva termi. Tähän tehtävään ehdotettiin Lönnrotin sanakirjasta löydetystä kiista-sanasta johdettua versiota kiisto. Sanan kiisto oli siis tarkoitus kuvata etenkin kilpailua; urheilun tarkoittaessa alun perin enemmänkin omaksi virkistykseksi ja kunnon kohentamiseksi tähtäävää toimintaa. Kiisto ei kuitenkaan koskaan vakiintunut kieleen ja sanasta urheilu onkin tullut rakkaassa äidinkielessämme laajamerkityksinen termi. Asiasta enemmän kiinnostuneiden kannattaa tutustua ainakin kotimaisten kielten tutkimuslaitoksen julkaisuihin. Kieleltään rikkaassa Vaasassa Kiisto kuitenkin elää; ainakin seuranimenä ja siten kieltämme värittäen.

FC Jukolan edustusjoukkueen, Huikeiden Poikien, lähtökohdat, olivat ja eivät olleet hankalat. Seuramme on aina kulkenut omia teitään ja tehnyt asiat omalla tavallaan, mutta viimeaikainen tuloskuntotouhu oli ollut aivan karmivaa taaperrusta. No jos edeltäviin matseihin palataan, niin eihän niissä ollut kuin kaksi ongelmaa... Hyökkäyspäässä ei oltu liiemmälti saatu paikkoja rakenneltua eikä sitä myöden maaleja tehtyä ja puolustuspäässä taasen oli ropissut turhankin tasaiseen tahtiin.

Sarjasijoituksemme oli tosiaan romahtanut seurahistorian ensimmäisen Kolmosdivarikauden alkumetreiltä. Siitä oli vain reilut 4½ kuukautta, kun pieni kyläseuramme yllättäen johti koko sarjaa ja nyt oltiin jo kurimuksessa. Toki tällä kaudella on sellainen jännä yksityiskohta, että peräti neljä joukkuetta halutaan painaa pallopiirin toiveesta alemmas, joten kato on oleva kova. HuiPo ei kuitenkaan säikähtänyt haasteita, vaan jatkoi valitsemallaan tiellä ja treenitön herkistely oli ottelupäivänä vuorokausimäärältään yhtäläinen kuin shakkilaudalla on ruutuja. Vaihtoehtojakin yli 9-viikkoisen yhtäjaksoisen treenaamattomuuden tilalle ja oheen olisi luonnollisesti ollut, mutta eihän meillä nyt esimerkiksi millään ole resursseja ostaa kesken kauden ulkomailta useita täysammattilaisia, kuten jollain vastustajallamme saattaisi olla.

Olimme kuitenkin ennakkoon ajatelleet tappelevamme pisteistä toisin A-maajoukkue. Se noudatteli uuden ruotsalaisvalmentajansa kaksiportaista ohjeistusta; ännu lite sämre ja siihen päälle vielä ännu lite värre. Tuntui järkevämmältä olla valmistautumatta, mikäli kuukausien valmistautuminen saa aikaan noin surullista jälkeä kuin jalkapallomme lippulaiva maanantaina esitti. Fyysinen pohjustuksemme oli jätetty kunkin varttuneen aikuispelaajamme omalle kontolle ja tokihan pelinjohtotornissa oli mietitty ryhmitystä pikkujippoineen.

Pelaajatilanteemme oli sangen hyvä, sillä sote- ja sairaalasijaintivääntöjäkin seuraillut lääkintähenkilökuntamme oli painanut pitkää päivää raihnaisten pelikuntoon saattamiseksi ja tavallaan samalla osoittanut lähihoidon tärkeyden. Viimeisiin vierasotteluihin oltiin moninaisista syistä johtuen saatu mukaan hädin tuskin avauskokoonpanollinen pelaajia, mutta nyt lääkintähenkilöstöllämme oli lyhyessä välimatkassa sellainen selkänoja kuntoutustoimiinsa, jotta pöytäkirjaan oltiin saamassa useampikin vaihtopelaaja. Pelinjohdossa oltiin tyytyväisiä vaihtoehtojen laajuuteen ja pelisuunnitelma laadittiin tärkeiden sarjapisteiden saalistamiseksi.

Edustusjoukkueemme valui paikalle hyvissä ajoin ja stadionilla oli jo kuhinaa Kiisto-päivän merkeissä. Käyttökelpoisten vaihtopelaajien määrä oli pudonnut viime hetkillä, mutta jäi penkillekin vielä vaihtovaraa. Ottelupalaveri oli tiiviin ytimekäs ja täynnä painavaa asiaa. Suunnitelma tuntui hyvältä ja sitä lähdettiin toteuttamaan.

Otteluillan sää oli varsin mainio, sillä lämpöasteita oli 15°C, aurinko paistoi laskemiseensa asti ja länsituuli vilvoitti. Seurapäivän kunniaksi kotijoukkue oli järjestänyt kullekin pelaajalle saattajan ison maailman malliin ja näin nassikatkin pääsivät vihreälle veralle. Kuulutukset kaikuivat rakenteista, joten paikallisottelulla oli puitteet kohdillaan.

Itse ottelu alkoi räväkästi, kun painoimme pelivälineen pömpeliin jo toisella minuutilla. Tilanne oli harmiksemme paitsio ja tulostaulu sai olla vielä rauhassa. Tilanne lähti kehittymään Arton päästyä palautukseen väliin ja hän passasi takaviistoon Pepelle. Pepe viuhutti pallon maalinedustalle, missä se ohitti Käristeen hiuksenhienosti, mutta Teemu tuikkasi pyörylän verkkoihin. Harmiksemme hän tosiaan oli paitsioasemassa.

Seuraavat maalintekoyritykset nähtiin puolustuspäässämme, mutta kotijoukkue saatiin pidettyä poissa vaarallisimmalta sektoreilta ja tilanteista selvittiin ilman sen kummempia vaarallisuuksia. Sitten pääsimme iskemään vastaan ja Käristeen keskitys oli livahtaa kotipuolustajasta tolpan juureen. Ylipäätään alussa pelinkuva oli sellainen, että Kiisto piti enemmän palloa HuiPon puolustaessa syvältä ja vihulaiset toissijaisille kenttäalueille painaen.

Vartin kohdalla oli sitten aika; aika näyttää, mitä sininen baletti huikeimmillaan saa aikaan. Saimme vapaapotkun keskialueelta ja maalille oli matkaa liki 50 metriä. Juke lähetti fantastisen laakapallon kohti maalivahdin alueen kulmaa, mistä Jykä nuppasi pelivälineen keskemmälle. Se oli sitten Pepe, joka nyökkäsi nahkakuulan maaliin eikä riemullamme ollut rajoja.

Maalin jälkeen tuli seesteisempi jakso eikä kumpikaan osapuoli saanut varmaan varttituntiin aikaan kuin jonkun puolittaisen maalintekoyrityksen. Kymmenisen minuuttia ennen taukoa olimme monet kerrat tilanteessa, missä oli jo aukeamassa tuhannen taalan tontti, mutta aina jokin ratkaisu oli prosentin pielessä. Viimeisen kymmenminuuttisen jouduimmekin sitten käymään ankaraa puolustustaistelua, mutta käsipalloryhmityksemme piti ja pääsimme koppiin johtoasemassa. Tauolla oli hyvätunnelmainen keskustelu ja fokus tuntui olevan kohdillaan. Juuri ennen taukoa puheenjohtajamme oli lisäksi saanut valistuneen arvionsa valmiiksi ja ottelun yleisömäärä oli kuulemma parisensataa.

Toisen puoliajan alkaessa aurinko oli painumassa mailleen ja hetki siinä pelattiin hämärässä. Sitten valonheittimet syttyivät ja nekös nostattivat tunnelmaa. Nopeasti saimme myös ensimmäisen mylläkkämme aikaan, kun Arto livahti kulmalipulta kohti rangaistusaluetta. Siinä oli jälleen useampi läheltä piti-tilanne ja varsinkin Aapon lähituikkaus taisi jäädä ratkaisevalla hetkellä puolustajan pelastuspeittoon.

Noin muuten tahtipuikko oli kotijoukkueella, mutta pelisuunnitelmamme toimi ja joukkuepuolustuksemme oli betonia kuin Elisa Stadionin kohua aiheuttaneet reunustat. Kotijoukkue painoi peliä kenttäpuoliskollemme, mutta todella vaarallisia paikoja he eivät saaneet aikaan. Oma hyökkäyspelimme oli kokonaisuudessaan varsin vähäistä, mutta keskityimmekin iskemään ainoastaan silloin, kun siihen avautui kunnollinen tilaisuus. Kotijoukkueen paras tilanne tässä vaiheessa oli 25 metristä lähtenyt vapaapotku, jonka Pete torjui väljemmille vesille.

Vaihdossa oli kolme pelikuntoista kenttäpelaajaa, joita ripoteltiin tuoksinaan tasaisesti. Varsinkin viimeisen vaihdon kanssa oli toimituksella tekemistä, sillä niin moni pelaaja osoitti olevansa pelikunnon suhteen veitsen terällä. Siitä sitten seurasikin sorminäppäryyttä kehittänyt leikki, kun vaihdettavan pelaajan numeroa sai jatkuvasti olla vaihtamassa näyttötauluun. Muita merkittäviä hetkiä olivat puolustustaistelussamme saadut kolme varoitusta, joista Käristeen lappu vie hänet pelikieltoon. Hän on jo seitsemäs pelaajamme, joka tällä kaudella joutuu pelikieltoon.

Oli siinä toki meilläkin paikkamme tappaa ottelu, kun vihulainen painoi päälle ryhmitystään nostaen. Muun muassa Hema ja Aapo olivat omilla hetkillään karkaamassa, mutta heidät saatiin pysäytettyä viime tipassa. Heman tapauksessa siihen vaadittiin rike ja hän itse paukutti seuranneen vapaapotkun kohti etukulmaa. Vihulaisveskari oli kuitenkin tarkkaavaisena ja sai heittäytymällä pelastettua tilanteen. Viime hetket pelasimme kellosta aikaa pois eikä vastustaja saanut enää mitään aikaan. Lopulta päätösvihellys kuului viiden lisäminuutin jälkeen ja olimme napanneet todella tärkeät sarjapisteet. Kiisto palkitsi joukkueidensa parhaat pelaajat ja HuiPosta muistettiin ottelun kaikki maalit tehnyttä sekä muutenkin kovasti raatanutta Pepeä. Kotijoukkueen palkittu taisi olla numerolla 13 pelannut laituri, mutta toimituksen keskittyminen oli sillä hetkellä niin vahvasti toisaalla, joten aivan varma emme voi olla.

FC Kiisto - FC Jukola 0-1 (0-1)
0-1 16' Pepe nuppasi vitosen viivalta. Juke viuhutti kaukovaparin ja Jykä jatkoi luukulle.

Ottelupöytäkirja

Tämä oli todella tärkeä ja maistuva voitto. Sarjapisteille on totisesti käyttöä ja ne tulivat huikealla joukkuesuorituksella, jonka nollapeli kruunaa. Pelisuunnitelma oli toimiva ja sitä toteutettiin linjakkaasti. Kotijoukkue piti enemmän palloa, mutta saimme silti pidettyä heidät poissa kaikkein vaarallisimmilta tonteilta. Oma hyökkäyspelimme oli terävää, kun tilaisuuksia saimme ja voikin sanoa, että meillä oikeastaan oli paremmat maalipaikat kuin kotijoukkueella. Maalintekoyrityksiä oli vähemmän, mutta ne tulivat paremmille paikoille. Tämä oli sen verran vahvasti koko joukkueen voitto, että ei tässä yksittäisiä pelaajia kannata nostaa jalustalle tai ainakaan toimitus ei siihen pysty. Ei ole ihan jokapäiväistä, kun HuiPo voittaa entisen Neuvostoliiton kokoisella pelikentällä käydyn jalkapallo-ottelun.

Piiskuri-Esa: Tänään tuli mahtava taisteluvoitto. Taktisesti pelasimme hyvin ja saimme Kiiston pyörittämään peliä kontrollissamme ilman ainuttakaan maalintekopaikkaa. Pojat saavat olla ylpeitä tämän iltaisesta esityksestä. Taistelu jatkuu.

Kapu-Juke: Vuoden ehjin ysikymppinen. Tänään riitti 1-0, joka saatiin pidettyä loppuun asti. Vastustajalla ei ollut yhtään avopaikkaa, mikä kertoo koko joukkueen onnistuneesta tiiviydestä. Nyt vielä voitto tahi kaksi, niin saadaan kausi päätettyä positiivisissa merkeissä.

Yksi taistelu voitettiin, mutta sota jatkuu. Vieraskiertueemme jatkuu jo lauantaina, jolloin matkaamme nuorisoedustajiemme, Jessen & Jarnon, kotikulmille Kokkolaan. Silloin pelataan jälleen todella tärkeistä pisteistä, kun vastaan asettuu paikallinen KPS. Olemme heidän kanssaan tasapisteissä alemmassa keskikastissa ja maalieromme ovat vieläpä täysin identtiset. Ottelun voittaja saa hyvät asemat sarjapaikkansa uudistamiseen, sillä varsinkin neljättä putoajaa metsästetään vielä kuumeisesti ja useampi joukkue on vaaravyöhykkeessä. On se neljäs putoaja sitten mikä joukkue tahansa, niin varsin kovalla pistesaldolla tulee lähtö olemaan edessä.

Oma pelaajatilanne ei ole lauantaina mitenkään optimaalinen, sillä jo nyt tiedetään useiden runkopelaajien olevan estyneinä loukkaantumisten, siviilikiireiden tai pelikiellon vuoksi, mutta ei anneta sen haitata liiaksi. Heillä mennään, ketkä pelikelpoisina Kokkolaan asti saadaan ja voittoa lähdetään hakemaan. Nautitaan derbyvoitosta tämä ilta ja keskitytään sitten seuraavaan koitokseen, HuiPo!

Viimeksi muutettu 08 syys 2016
free joomla templatesjoomla templates
Virkiä - FC Jukola

 Ke 23.8. klo 19:00
Keskuskenttä

 Kolmonen
FC Jukola - Esse IK
2-3
 Ottelupöytäkirja
Virkiä - FC Jukola

La 18.3. klo 12.00
Patruuna-Areena

Harjoitusottelu
2017  FC Jukola