17 syys 2016

Sinisen baletin ensiaskeleet olivat kauniit, mutta loppuun asti ne eivät kantaneet

Syyskuun puoliväli oli jo ylitetty, kun Kolmosen superpitkä kausi kääntyi hiljalleen loppusuoralle. Isolahtelaiseen pöytään oli lyöty massiiviset panokset, kun tekonurmipeitteelle itsensä juoksuttivat ainoastaan kahdella pinnalla toisistaan erotetut joukkueet putoamisviivan molemmilta puolilta.

Huikeiden Poikien vieraaksi saapui Kolmosen kovavireisin joukkue; Sporting Kristina. He pelasivat itsensä kevätkierroksella tukalaan asemaan, mutta olivat sittemmin tehneet kerrassaan väkevää nousua syvästä kuopasta kohti päivänvaloa. Olimme osaltamme olleet kaivamassa tuota kuoppaa, kun kevätkierroksella kävimme varamiehisinä vierasvoiton lukemin 1-3 hakemassa. Sittemmin vieraat olivat osoittaneet resurssiensa rajattomuuden hankkimalla kesken kauden globaaleilta markkinoilta useita täysammattilaisia, joten vahvistuneen ja muuttuneen joukkueen olisimme kohtaamassa. Satsaukset olivat ilmeisesti osuneet suhteellisen hyvin kohdilleen, sillä nimeltään Suomen pisimmästä kaupungista saapuvilla vierailla oli takanaan peräti kymmenen ottelun tappioton putki ja viidestä viimeisestä ottelusta oli irronnut täysi pistepotti. Edessämme oli hirvittävä haaste, sillä vierasryhmä oli kärsinyt tappion edellisen kerran 5. heinäkuuta.

Tuo samainen heinäkuun viides oli siinäkin mielessä merkittävä päivä, että silloin HuiPo oli viimeksi kokoontunut treeneihin. Kesäkauteen oli mahdutettu tasan kahdet treenit ja niistä viimeisimmästä oli ottelupäivänä kulunut kutakuinkin 2½ kuukautta. Herkistely ei ollut täysimääräisesti onnistunut, sillä Huikeat Pojat lähtivät otteluun karmeassa loukkaantumissumassa kärvistellen ja vieläpä kolmen pelaajansa samanaikaisesta pelikiellosta kärsien. Hirvittävästä pelaajahukasta huolimatta pöytäkirjaan oltiin saamassa 15-16 pelaajaa, mutta siinä oli melkoisesti optista harhaa. Mukaan oltiin haalittu kutakuinkin kaikki edes auttavasti kävelykuntoiset, jotta ainakaan taistelutta emme vajaalle joutuisi. Oli sitten lääkintähenkilöstömme taikatempuista kiinni, mikäli avaavaan yksitoistikkoon pelkästään täysin pelikykyisiä saisimme tai jopa vaihtoonkin jonkun valttikortin käytettäväksi parsisimme. Vuorta oli siis kiivettävänä, mutta estettä ylittämään lähdimme.

Ottelupäivän aamuna selkiytyi, että käytettävissä olisi 15 pelaajaa. Hivenen huolta aiheutti se, että joukkueen WhatsApp-ryhmä vaikutti enemmänkin geriatriselta neuvontachatilta kuin kauden tärkeimpään otteluunsa valmistautuvalta urheilujoukkueelta. Säidenhaltijaa on puolestaan kiittäminen, sillä yläkerrasta oli suotu kerrassaan mainio syyssää. Aurinko paistoi, lämpötila +14°C ja tuulta ei ollut nimeksikään. Yleisöä ottelu houkutteli paikalle kuutisenkymmentä ja heistä toistakymmentä tunnusti punaista vierasväriä.

Ottelu alkoi varovaisissa merkeissä eikä avauskymmenminuuttisella nähty kunnon maalipaikkoja kummassakaan päässä, vaikka molemmat hiljalleen käynnistelivät varovaisia hyökkäyskuvioitaan. Vartin kohdalla pääsimme parikin kertaa jo rangaistusalueelle asti, mutta edes Heman pimeänkulman yllätysriisto ei aivan onnistunut. Omassa päässämme puolustuspaketimme oli tiivis ja harvat laukaukset saatiin blokattua tahi vähintään vaimennettua Peten pyydystettäviksi.

Avauspuoliskon puolivälissä olimme montaa kertaa tilanteessa, missä oli aukeamaisillaan todellinen laatutontti, mutta jotenkin ne aina vesittyivät. Sportingin hyökkäykset katkesivat tässä vaiheessa useasti paitsioihin, mikä onkin vähäjuoksuinen tapa puolustaa. Oli siinä heilläkin toki joitain laukaisuyrityksiä, mutta enimmäkseen ne blokattiin ja se yksi takakulmaruuvausyritys meni ohitse.

Tauon lähestyessä vihulaisveskari oli pakotettu tulemaan kauas ulos rangaistusalueelta ja hänen purkupallonsa jäi Janin ulottuville. Harmiksemme 45-metrinen roikotusyritys lähenteli pikemmin kulmalippua kuin maaliverkkoa. Aivan päätöshetkille kehittelimme sitten kunnon jipot ja saimmekin avausmaalin palkinnoksi. Sininen baletti pyöritti karuselliaan rangaistusalueen ulkoreunoilla ja se oli sitten Aapo, joka napautti pallon muutenkin hyvin vääntäneelle Pajulle maalivahdinalueen kulmalle. Vieraskoppari yritti epätoivoisesti vääntää selkäpuolelta, mutta Paju pysyi vahvana ja kiepsahdustuikkasi nahkakuulan pömpeliin. Kyseessä oli nykyjoukkueen virkaiältään vanhimman pelaajan 199. osuma FC Jukolalle ja se on paljon se. Vielä maalin jälkeen Jykälle aukesi kelvollinen laukaisupaikka, mutta pommi painui poikkipuun ylitse.

Taukoa vietettiin idyllisellä puistoalueella. Tunnelma oli luottavainen, sillä olimme olleet terävämpi ryhmittymä avauspuoliskolla ja vastustaja oli pidetty aisoissa joitain puolittaisia yrityksiä lukuun ottamatta. Vaihtoja ei tehty vielä tässä vaiheessa, sillä peliä oli pitkästi jäljellä ja raihnaisia piisasi.

Luottavaisuuteen oli syytäkin, sillä toinen puoliaika sai kannaltamme lentävän lähdön ja painopiste oli minuuttikaupalla vastustajan päädyssä. Lähimmäksi maalintekoa pääsi Hema, jonka tekonurminuoliainen vaati vierasveskarilta näyttävän heittäytymisen. Oli siinä muitakin tontteja, mutta palkintoa ei tullut. Erikoismaininta tässä vaiheessa sille katsoja-Tarzanille, joka kapusi aidan takana puskamaiseen puuhun ja haki sinne karanneen pelivälineen.

Hyvää vaihettamme kesti tauon jälkeen valitettavasti ainoastaan vajaat kymmenen minuuttia, jonka jälkeen tahtipuikko siirtyi hiljalleen vieraille. Varmaan hekin nostivat pelinsä tasoa, mutta kyllä syytä oli HuiPossakin. Varsinkin oman kenttäpuoliskon toiminnasta alkoi karata huolellisuus, jolloin vallanvälineestä luovuttiin jatkuvasti liian helpolla. Näihin aikoihin osuivat myös ensimmäiset vaihtomme, kun tuoreilla jalkapareilla korvattiin kipeytyneitä sekä tyhjentyneitä alaraajoja.

Reilu tunti oli pelattuna, kun vieraat tulivat tasoihin. Toimitus oli tällä synkällä hetkellä yli sadan metrin päässä, mutta käsittääksemme siellä viuhui keskitys maalilllemme ja se puskettiin pystypuuhun. Hetken näytti vielä siltä, että puolustajamme ehtisi pelastamaan nahkakuulan ennen viivaylitystä, mutta niin ei ollut harmiksemme käyvä.

Maalin jälkeen pelailtiin kymmenisen minuuttia sekavissa merkeissä emmekä varsinkaan itse saaneet mitään aikaan. Ne harvat kerrat, kun olimme edes yrittämässä jotain tuloksellista, niin pallollisen tuki jäi uupumaan täysin. Siten ne harvatkin viritelmät kuivuivat kasaan, kun joukkuetoverin kamppailua katseltiin etäältä. Kärjistettynä voisi sanoa, ettei ykkös- tai varsinkaan kakkospalloja voitettu juuri ollenkaan.

Vartti ennen täyttä aikaa homma sitten sai vieläkin synkemmän käänteen, kun vieraat siirtyivät johtoon, Meitä on viime aikoina satutettu monet kerrat päätyrajapoikittaisjuoksuilla ja niin kävi nytkin. Lopulta sieltä lähti syöttö takaviistoon ja vaikka se näyttikin ohittavan ensisijaisen kohteensa, niin varalaukojankin sijanti oli kannaltamme kohtalokas.

Siirryimme välittömästi kolmen alakertaan ja löimme vähäiset pelimerkkimme pöytään. Hetken jo kuvittelimme tulevamme tasoihin, mutta Jessen nopeasti lataama lähilaukaus jäi vihulaisveskarin hannukamppurimaiseen seisontajalkapelastukseen. Tilanne oli käynnistynyt Aapon voitettua pääpallon maalinedustalla.

Kuutisen minuuttia ennen loppua katseltiin vaihteeksi punaista, oikein yhdessä tuumin. Juke suojasi palloa kohti omaa päätyämme, kun pätevään peittoon tuskastunut maaliruisku potkaisi häntä aluksi täysin tarpeettomasti akillesjänteeseen ja jatkoi uhitteluaan kyynärpääiskulla. Juke tästä kimmastuneena kääntöhuitaisi kevyesti maalipyssyä, joka vajosi tantereeseen useiden luvunlaskujen ajaksi. Tilannetta selviteltiin aikansa ja molemmat pukarit saivat kontolleen suoran kentältäpoiston.

Jupakka sai meidät siirtymään kahden alakertaan ja hetken se toimikin, kun armottomat hässäkät vierasmaalille aiheutimme. Lähimpänä oltiin, kun rangaistuspilkun kohdilta lauottu kuti hipaisi viime tipassa puolustajaa ja peliä jatkettiin kulmapotkulla. Lisäajalla homma ei enää toiminutkaan ja vieraat pääsivät juoksemaan kaksihenkistä emmental-alakertaamme vastaan. Mallikkaat laukaukset siinä toki vielä vaadittiin, kun lukemia kannaltamme kahdella lisäosumalla rumennettiin. Päätösvihellys iski tajuntaan ja ikävä tosiasia valtasi mielen: olimme juuri vajonneet putoamisviivan alapuolelle.

FC Jukola - Sporting Kristina 1-4 (1-0)
1-0 44' Paju pysyi vahvana ja kääntölaukoi. Aapo passasi.
1-1 63' pusku pystypuun kautta
1-2 77' toissijainen laukoja osui takaviistosyöttöön
1-3 90+2' lisäajan läpiajosta
1-4 90+3' lisäajan läpiajosta

Ottelupöytäkirja

Nyt ei naurata. Ottelu alkoi ihan hyvin ja olimme hienokseltaan niskan päällä ensimmäiset 55 minuuttia. Sen jälkeen homma romahti kuin korttitalo syysmyrskyssä eikä paketti enää pysynyt kasassa. Saattoi siinä olla fyysiselläkin väsymyksellä osansa, mutta näytti siellä olevan myös kurinalaisuuden puutetta. No yhtä kaikki; tuollainen esitys ei vain riitä ja nyt olemme kaivanneet itsellemme kuopan. Tässä olisi kaksi ottelua aikaa kavuta sieltä ylös, mutta pelaajatilanteen hankaluudet tekevät siitä kaikkea muuta kuin helppoa. Taas paukkui pelikieltoa ja turhan monen liikuntaelimet ovat ohittaneet viimeisen käyttöpäivän tämän kauden osalta.

Esa: Eka puolisko ok. Toisella puoliajalla pari virhettä ja peli oli taputeltu. Ketuttaa.

Juke: Tänään kunto ja kurinalaisuus kesti 45min, jonka aikana saatiin 1-0 maali tehtyä. Pajulle väännöstä pointsit. Toka nelivitonen oltiin sitten ottavana osapuolena heti ekasta tatsista lähtien. Vieraiden mylvintä palkittiin aika nopeastikin ja itse tilanteessa myöhässä olevana sain todistaa tasoitusmaalin aitiopaikalta. Ei saatu vaihdetta silmään, kaveri teki 1-2 ja lopussa vielä pari lisää, kun riskillä mentiin. Itseltä pieni ylilyönti, mitä ei tekemättömäksi saa, joten omalta osaltani en voi enää joukkuetta kentällä auttaa. Hoidetaan kunnialla pelit pois ja katsotaan vasta sen jälkeen, mitä sarjataulukko kertoo.

Aapo: Kaiken kaikkiaan melko kehno ottelu meiltä. Etenkin toinen puoliaika oli surkea. Ilman treeniä jalat loppuvat ja välit kasvavat todella suuriksi. Vastustaja pääsee näin koko ajan nostamaan painetta ja jossain vaiheessa ne maalit sieltä sitten tulevat. Tällaisilla esityksillä Nelonen on meille ehkä parempi sarjataso. Mutta taistellaan tottakai loppuun asti!

Kausi tosiaan jatkuu aina lokakuulle asti. Ensi perjantaina käymme katsastamassa Seinäjoen uuden stadionin ja parin viikon kuluttua kausi paketoidaan kotiottelulla sundomilaisia vastaan. Tilanteemme on nyt sellainen, että pinnoja on yksinkertaisesti saatava. Molemmat matsit voittamalla sarjapaikka uusiutuisi varmuudella, mutta vähempikin saattaa riittää. Jotain on kuitenkin saatava pistepussiin tai lähtö tulee varmuudella.

Mieli on nyt murheellinen, mutta vielä emme luovuta. Ladataan akut ja hoidetaan sinisen baletin askelmerkit kuntoon, HuiPo!

Viimeksi muutettu 17 syys 2016
free joomla templatesjoomla templates
Virkiä - FC Jukola

 Ke 23.8. klo 19:00
Keskuskenttä

 Kolmonen
FC Jukola - Esse IK
2-3
 Ottelupöytäkirja
Virkiä - FC Jukola

La 18.3. klo 12.00
Patruuna-Areena

Harjoitusottelu
2017  FC Jukola