04 loka 2016

Monitahoisuudessaan kiehtova kausi pakettiin

FC Jukola pelasi kaudella 2016 seurahistoriansa korkeimmalla sarjatasolla; Kolmosessa. Tässä jutussa pelataan vielä kerran kauden käänteisiin pääasissa varsinaisen sarjakauden osalta, sillä seurahistorian 22. pelikautta edeltänyttä kevättalvea on jo ruodittu aiemmissa jutuissa.

Pieni kyläseuramme teki jo ajoissa päätöksen, ettei tänä vuonna osallistuttaisi cup-rientoihin, sillä 26 sarjaottelussa riittäisi pelattavaa ihan riittävästi. Tuo 26 ottelua tarkoitti 14 joukkueen sarjaa ja siten myös ankaraa leikkuria, sillä peräti neljä joukkuetta kokisi putoamisen kauden päätteeksi. Jonkinlainen arvio kauden alla tuotti tuloksen, että kolmisenkymmentä pistettä saattaisi riittää sarjavakanssin uusimiseen. Mitään virallista tavoitetta ei asetettu, mutta kaipa se silti tuo sarjapaikan pitäminen tavallaan oli. Kaikkia otteluita emme kuvitelleetkaan voittavamme, mutta jokaista yksittäistä ottelua lähdettiin voittamaan.

Kausi käynnistyi varsin mallikkaasti ja pisteitä ropisi tasaiseen tahtiin. Jonkin aikaa pelattuamme oli havaittavissa, että kotimatsit eivät ole ollenkaan sitä, mitä ne joskus olivat. Esimerkiksi kausille 2012-2014 osui jakso, jolloin HuiPo voitti 24 peräkkäistä kotiottelua ja tappioton kotiputki oli peräti 35 (33-2-0) matsin mittainen. Nyt nähtiin puolestaan seurahistorian pisin kotitappioputki, kun emme saaneet pistettäkään kuudessa peräkkäisessä kotimatsissa. Onneksi tuohon pätkään osui jokunen onnistuminen vieraskentillä, ettemme täysin pudonneet kelkasta.

Sarjatauolla olimme vielä ihan hyvissä asemissa, mutta syyskierros oli kovin nihkeää menoa. Samaan aikaan takanamme tehtiin kovia hankintoja tai muuten vain saatiin peli jengoilleen. Ehkä siinä oli vielä kolmasosa kautta pelaamatta, kun mieliin hiipiä ihan konkreettinen putoamisuhka ellei terävöitymistä tapahdu. Noihin aikoihin pelaajatilanteemme oli monissa mittelöissä kehnonlainen ja pisteitä kertyi harvakseltaan. Onneksemme viimeisellä kierroksella oli vielä oljenkorsi tartuttavana ja hamusimme sen karvaisilla pikkukätösillämme. Nappasimme huiman taisteluvoiton ja saimme toisaalta kuulla suotuisan ottelutuloksen. Sarjasijoituksemme oli lopulta kymmenes ja se oikeuttaa sarjavakanssin uusimiseen.

Joukkue pelasi siis 26 ottelua ja keräsi niissä 32 pistettä. Pistekertymä tuli kasaan 10 voitolla, kahdella tasapelillä 14 tappiolla, mikä on seurahistorian suurin yhden kauden tappiomäärä. Maaleja teimme 37 ja päästimme 62, joten pakkasella oltiin varsin pahasti. Tosin HuiPo pelasi ainoastaan voitoista/pisteistä, joten jokunen turha lisäaikaromahdus nähtiin ihan siitä syystä. Pelasimme neljä nollapeliä ja jäimme itse maaleitta kuudesti. Kaikkein omituisin tilastotieto saattaa olla se, että keräsimme vieraista enemmän pisteitä kuin kotikentällä (15-17). Jos tarkastelun laajentaa käsittelemään otteluita Vaasassa ja sen ulkopuolella, niin tilastoon tulee jotain tolkkua. Pelasimme 16 Vaasan ottelua 1,5 pinnan keskiarvolla ja kotikaupungin ulkopuolelta irtosi enää 0,8 pistettä per peli. Tuota heilahdusta selittää nyt ainakin se, että voitimme kaikki kolme pelaamaamme vierasderbyä. Noin muutenkin olimme heikoimmasta sarjasijoituksestamme huolimatta dominoiva voima paikallisotteluissa, sillä voitimme 4/6 muiden tyytyessä 1/6 derbyvoittoon. Joukkue keräsi yhteensä 48 varoitusta ja 5 ulosajoa. Erilaisia pelikieltoja paukkui 11 kappaletta ja yhteispannaa tuli 15 ottelun verran.

Pelaajaryhmässä oli yhteensä 26 nimeä ja keski-iäksi tulee 31,4 vuotta. Jos se kuulostaa alhaiselta varttuneelle joukkueellemme, niin kerrottakoon mediaanipelaajan olleen 34-vuotias eli muutama "junnari" veti keskiarvoa kovasti alaspäin. Yksitoista pelaajaamme olisi halutessaan voinut pelata ikämiessarjoissakin. Ottelupöytäkirjoissa oli keskimäärin 15,4 pelaajaa ja sehän kuulostaa oikein passelilta lukemalta. Tuossa lukemassa on vain mukana kymmeniä tapauksia, kun pelaaja ei oikeastaan ollut lainkaan pelikykyinen, mutta tuli kuitenkin mukaan "viimeiseksi hätävaraksi". Vaihtoja tehtiin reilut kolme per ottelu, kun välillä oli varaa kaikkiin viiteen ja joskus oltiin tekemättä yhtäkään.

Arto oli pöytäkirjassa useimmiten, kun väliin jäi vain yksi koitos. Hän oli Peten kanssa useimmissa otteluissa pelannut kaksikko ja heille tuli 24 ottelumerkintää. Petellä oli puolestaan suurimmat kokonaisminuutit kaudelta, kun hän kellotti 2160 minuuttia. Yksitoista pelaajaa pelasi vähintään puolet mahdollisista minuuteista ja viisi nimeä oli avauskokoonpanossa vähintään 20 kertaa. Pelaajista 16 pelasi vähintään puolissa otteluissa ja monelle muullekin tuli kymmenkunta esiintymistä kentällä. Rami oli muuten ainut kenttäpelaaja, jota ei vaihdettu kertaakaan pois kentältä, mutta eihän hänkään toki aina avauksessa ollut.

Teemu vei sisäisen maalipörssin kahdeksalla (8+3) täysosumallaan ja jakoi tehopörssin voiton maalisyöttöykkösen Käristeen (4+7) kanssa. Peräti kolmetoista pelaajaa osui vähintään kertaalleen ja tehomerkintöjä tuli viidelletoista pelaajalle. Varoitustilaston ykköstilan jakoivat Maikki sekä Jake kuudella lapulla ja Jarno oli ainoa kahdesti pelikieltoon joutunut

Päätösgaalassa palkitut:
Pete - Huikea Poika (joukkueen äänestämä)
Teemu - paras maalintekijä
Juke - komein maali
Rami - puolustuspelaaja
Arto - taistelija
Jarno - nuori lupaus (tulokas)

Tilastotiedosta voisi siirtyä sanalliseen arviointiin ja kauden menneen kutakuinkin niin, kuten sen saattoi arvella menevänkin. Sarjasijoitus oli ehkä hivenen toivottua alhaisempi, mutta riitti kuitenkin minimitavoitteeseen, jos sellaista nyt edes oli. Kaudessa oli luonnollisesti omat hyvät ja huonot hetkensä ja kukin kokee ne eri tavalla. Toimituksen mieleen jäivät plussapuolen juttuina mahtava derbymenestys, Elisa stadionilla järjestämämme spektaakkeliderby tapahtumana sekä yleisöennätyksenä ja viimeisen ottelun tunnekuohut, kun oman voitokkaan matsin jälkeen Kokkolan liveseuranta alkoi päivitettyä asioiden oikealle tolalle. Murheellisimmat seikat olivat kevätkierroksen umpisurkea vierailu Mustasaaressa, järjestämämme spektaakkeliderbyn tappio ja koko kauden kestänyt pisteettömyys lopullista kärkinelikkoa vastaan.

Ja tähän kaikkeen tultiin siten, että treenejä oli varmaankin määrällisesti vähemmän kuin otteluita. Treenasimme kevättalven kerran viikossa ja toukokuun jälkeen oli tasan kahdet harjoitukset. Eihän tuolla voi periaatteessa kehuskella, mutta noin asiat nyt vain menivät. Joukkueessamme on kova tahtotila pitää viikonloput mahdollisuuksien mukaan vapaina, jolloin treeniaikaa olisi käytännössä arki-illat. Ottelupäivät vaihtelevat viikoittain, jolloin vuoron varaamisesta tulee hankalaa. Vielä kun yhtälöön lisätään pelaajiston tietynlainen raihnaisuus, jolloin peräkkäisten päivien urheilusuoritukset ovat myrkkyä, niin aikamoinen fakiiri saisi olla kovin montaa kesätreeniä järjestääkseen. No ehkäpä tulevaisuudessa homma hoituu toisin, mutta tähän asti on menty näin. Treenaamattomuus näkyi varsinkin kauden puolivälin jälkeen, kun lihasvammoja alkoi olla riesaksi asti. Oli useita otteluita, joiden aikaan kymmenkunta pelaajaa oli pelikyvyttömänä muiden aikuisikäisten poissaolosyiden lisäksi. Vaihtopelaajien puute näkyi välillä otteluissa rankastikin, kun ei ollut lisävoimaa ja/tai -terveyttä haettavissa penkiltä.

Kauteen mahtui myös paljon uutta. Varustepuolella aloimme ensi kertaa näyttämään yhtenäiseltä ryhmältä, kun vaatepuolelle tuli muutakin kuin uusi peliasu. Kotiotteluiden järjestysvelvollisuuksiin tuli mm. liveseuranta ja siitä selviydyimme ilmeisen mallikkaasti. Kauteen osui monia uusia vastustajia ja pelipaikkoja, kun Keski-Pohjanmaankin ryhmiä oli mukana. Pääsimme myös pelaamaan alueen molemmille uusille stadioneille ja kyllähän niissä näki alasarjalaiselle uudenlaisia puitteita. Kausi oli sekä ottelumäärältään että kestoltaan pisin, minkä pieni kyläseuramme on kokenut. Eipä ole ennen lokakuussa pelattu.

Paljon jäi varmaan sanomatta, mutta paljon on myös jo otteluraporteissa viime kuukausien aikana sanottu. Niitä kahlaamalla voi saada syvällisemmän käsityksen, miltä on kauden aikana kulloinkin tuntunut. Tämä juttu vetää nyt kuitenkin kauden jollain tavalla yhteen ja nyt päästetään ääneen osa heistä, jotka olivat mukana menossa.

Piiskuri-Esa: Olen tyytyväinen, vaikka säilyminen meni aika tiukoille. Kevätkierros hoidettiin hienosti johtuen pitkälti talven treenaamisesta, mutta syyskierros tuotti tuskaa. Pelit eivät yksin riittäneet kunnon ylläpitoon. Todistimme kuitenkin, että joukolla lahjakkaita pelaajia pärjää lähestulkoon ilman treenejä Suomessa ja niinkin korkealla kuin kolmosdivarissa. Joukkueen mukana on ollut todella mahtava olla. On ollut mukava seurata sisäistä huumoria, joukkuehenkeä sekä pelaajien keskinäistä kaveruutta. Jos ja kun tästä homma jatkuu, niin olisi varmaan järkevää treenata jonkin verran läpi kauden. Kiitän vielä lopuksi pelaajia ja taustahenkilöitä. Kiitos!

JoJo-Sami: Uusia mielenkiintoisia vastustajia sekä kenttiä. HuiPon loistavat tyypit. Raskas, mutta hieno kausi, joka päättyi parhaalla mahdollisella tavalla.

Kapteeni-Juke: Mielestäni sarjataulukko kertoo faktan pitkässä juoksussa. Kevätpuoliskon pelit meni pisteiden valossa huomattavasti paremmin, mutta ehkä se treenattomuus näkyi sitten syksyn edetessä. Olisihan se ollut outoa, mikäli näin ei olisi ollut. Kokonaisuutena kuitenkin ihan mukiinmenevä kausi. Paljon hienoja hetkiä ja onnistumia kuin niitä huonojakin. Hyvänä päivänä oltiin kuitenkin taattua 3.div tasoa! Piristävää oli myös muutamat pelireissut linja-autolla ja maukkaat grillieväät aina vieraspelien jälkeen. Nyt on aika kerätä voimia ja miettiä, mitä kukin haluaa futikselta jatkossa.

Maaliruisku-Teemu: Pitkä ja tapahtumarikas kausi, joka jää varmasti monella lailla mieleen. Joulupukilta toivoisin vähintään kaksi harjoitusvuoroa per viikko. Kiitos toimitukselle laadukkaasta raportoinnista kaikista joukkueen tapahtumista.

Lupaus-Jarno: Oli oikein mukava ja hyvä kausi, jos ottaa treenittömyyden huomioon. Varmaan joku lisävoittokin olisi ollut otettavissa, mikäli olisimme selvinneet vähemmillä loukkaantumisilla.

FC Jukola haluaa kiittää kannattajiaan, yhteistyökumppaneitaan, tukijoitaan, pyyteettömiä taustatoimijoitaan, kuvausryhmäänsä, vastustajia ja tuomareita.

Kausi 2016 on nyt tältä erää paketissa ja sarjavakanssi seurahistorian korkeimmalla sarjatasolla tuli lopulta onnistuneesti uusittua. Vedetään nyt hetki happea pitkän kauden päätteeksi ja tutkiskellaan jatkokuvioita. HuiPo!

Viimeksi muutettu 04 loka 2016
free joomla templatesjoomla templates
Virkiä - FC Jukola

 Ke 23.8. klo 19:00
Keskuskenttä

 Kolmonen
FC Jukola - Esse IK
2-3
 Ottelupöytäkirja
Virkiä - FC Jukola

La 18.3. klo 12.00
Patruuna-Areena

Harjoitusottelu
2017  FC Jukola