13 touko 2017

Murtumaton muuri taisteluvoiton takeena

Kolmosen kisakausi jatkui kauniina lauantaina, mutta aurinkoa näkemättä. Alkuillan paikallisottelu pelattiin nimittäin Fennia Areenan kelmeissä keinovaloissa.

Ottelu oli osa Huikeiden Poikien derbyputkea ja tähän keskimmäisen koitoksen vastapuolelle asteli SIF yhteisen kotikaupunkimme maalaisosista. Sundomilaisten kausi oli alkanut pisteiden valossa hivenen nihkeästi, mutta potentiaalia ryhmässä tiedettiin olevan. Lisämausteensa toi heidän VIFK:n kanssa laatimansa yhteistyökuvio, jonka turvin kentällä saatettaisiin yhteistyöseuran A-junnuja.

Huikeiden Poikien valmistautuminen oli ollut maltillisen rauhallista ja pelaajatilanne näytti ottelun alla sangen kelvolliselta. Jokunen pelaaja oli edelleen loukkaantuneena sivussa ja joillakuilla oli rasitteenaan puolikuntoisuus, mutta ainakin pöytäkirjaan oli laittaa varsin mukavasti nimiä. Tavoite oli saada aikaan väkevä joukkue-esitys ja siten olla mukana kamppailemassa ottelussa jaettavista sarjapisteistä. Se vaatisi paljon niin yksilöiltä kuin yhteispeliltäkin, mutta siihen oli mahdollisuudet.

Pelaajatilanne heikkeni suhteellisen nopeasti, sillä ensimmäinen tipahti riveistä alkulämmön aikana. Onneksi penkiltä löytyi korvaaja ja 50-päiselle yleisölle oli esitellä kompakti poppoo sinisen sydämen ritarikunnan sotureita. Hallin sää oli tasalaatuinen, mutta valoisuus vaihteli; ainakin vanhoin silmin.

Ottelun alku oli kotijoukkueen hienoista hallintaa, mutta yhtä pienen kulman löysähköä kutia enempää eivät hekään saaneet aikaan. Sininen baletti käynnisteli omaa hyökkäyspeliään avauskympin jälkeen ja sangen nopeasti tuli tulostakin. Vajaa vartti oli kellossa, kun Heski torpattiin ja Maikki asettui pallon taakse. Hänen maukas toimituksensa tavoitti takatolpalle vyöryneen Ilpon ja hän piirsi itsensä seurahistoriaan FC Jukolan 89. maalintekijänä puskemalla pelivälineen pömpeliin.

Avauspuolisko noudatteli taukoon asti samoja merkkejä kuin aiemminkin. SIF piti palloa enemmän, mutta HuiPo piti uhkaa päällä jättämällä 2-3 pelaajaa jatkuvasti ylös ja terävästi vastaan iskien. Kotijoukkue sai ennen taukoa pari jonkinlaista paikkaa, mutta ne viuhuivat ohitse tai maalivahtimme selvitti ne perustorjunnoilla.

Tauolla kuunneltiin iskelmää kopissa ja sovittiin jälkimmäisen puoliajan pelisuunnitelmasta. Yksi pelaajista otti tauon sellaisella hartaudella, että hallin pyöröovista saavuttiin liki myöhässä.

Pelinkuva noudatteli toisellakin puoliajalla samaa kaavaa kuin avauspuoliskolla. Kotijoukkue yritti löytää aukkoja HuiPon betonisesta alakerrasta ja pieni kyläjoukkueemme iski ajoittain sähäkästi vastaan. Parit hyvät aihiot siinä tosiaan saatiin aikaan, mutta viimeinen tarkkuus uupui. SIF ei puolestaan tahtonut millään päästä rangaistusalueellemme ja kaukokudeista puuttui vaadittava laatu.

Vaihtoja tehtiin ja kello eteni tuskallisen hitaasti. Parikymmentä minuuttia ennen loppua homma lähti hetkeksi laukalle, kun kotipeluri ei saanut hyökkäystämme käsivirheelläkään pysäytettyä ja hetkistä myöhemmin juostiin puolestaan kohti omaa maaliamme. Tuo vihulaishyökkäys pysäytettiin sangen ronskein ottein, mutta siitä selvittiin ilman varoitusta tuomarin muistellessa hyötyä ja viivästettyä varoitusta kotipelaajalle.

Varsinainen peliaika oli jo päättymäisillään, kun sundomilaiset vihdoin saivat massiivisen kirivaiheen aikaan. Ensin kulmapotkun jälkeinen ohjaus nuoleskeli poikkipuuta ja keskitysten paine oli muutoinkin valtaisa. Lisäajalla nahkakuula otti jännän kimmokkeen ja oli laskeutumaisillaan aivan riman alle. Rase sai kuitenkin kurotettua siihen ja Matias hoiti nuppauksellaan pallon pois vaaran vyöhykkeeltä. Puolustuksemme kesti lopulta annetut neljä lisäminuuttia ja kolme pistettä matkasivat Pyssykylään.

SIF - FC Jukola 0-1 (0-1)
0-1 14' Mäkelän Mikko nuppasi, Maikki tarjoili vapaapotkun.  Facebook-video täysosumasta

Ottelupöytäkirja

Tämä voitto maistuu. Vastustaja kyllä sinänsä hallitsi ottelutapahtumia, mutta heidänkin kunnolliset maalipaikkansa jäivät vähiin. Iskimme itse koko ottelun parhaasta tontista ja puolustus hoiti loput. Nollapeli lämmittää aina ja nyt niitä on kaksi peräkkäistä.

Päävalmentaja-Petri: Työn ja taistelun kautta saimme ryöstettyä pisteet, mistä kiitokset urheille sotilaille. Osan korvissa kuulemma soi loppuhetkillä Tommi Läntisen Via Dolorosa, mutta selvisimme loppuun saakka. Nyt on pelattu putkeen kolme tuntia ilman päästettyä maalia ja sitä lähdetään jatkamaan ensi perjantaina sarjan ennakkosuosikin kustannuksella.

Kapteeni-Rami: Tänään nähtiin todellinen taisteluvoitto. Toteutimme pelisuunnitelmaa ja puolustimme kurinalaisesti. Saimme lisäksi vaarallisia vastaiskuja ja erikoistilanteemme olivat tänään vaarallisia. Toki ottelun viimeinen puolituntinen oli osaltamme tuskien taivalta, mutta puolustus kesti ja erityiskehut menevät esimerkillisesti keskikentän pohjalla taistelleelle nro neloselle.  Joukkueemme on oppinut, mitä voittaminen vaatii henkisellä tasolla. Ja mieltäni lämmittää kovasti,  että nyt on 180 min pelattu ilman päästettyä maalia. Se osoittaa, että asioita on tehty oikein ja tästä on hyvä jatkaa kohti seuraavaa derbyä.

Pelit tosiaan jatkuvat kolmannella derbyllä putkeen, kun ensi perjantaina vastaan astuu FC Kiisto. He ottavat asiansa vakavasti ja olivat lähettäneet urheilupuolensa isot kihot seuraamaan tulevaa vastustajaa. Oma valmistautuminen jatkunee pallotreeneillä ja pääkäskyttäjä huutelikin lenkkien olevan nyt ainakin toistaiseksi lenkkeilty.

Toimitus evp. teki sellaisen huomion, että seurahistorian 200. voitto on nyt enää yhden voitetun matsin päässä. Toinen havainto koskee itse kyläseuraa ja sitä, että pelaajistossa on nyt ensimmäistä kertaa seuraa nuorempia pelaajia. Kai sekin jonkinlaisesta jatkuvuudesta kertoo.

Nautitaan hetki voitosta ja muistakaa huomenna äitejänne. Kesä on tuloillaan ja ehkä se kesäsääkin saapuu. HuiPo!

Viimeksi muutettu 13 touko 2017
free joomla templatesjoomla templates
Virkiä - FC Jukola

 Ke 23.8. klo 19:00
Keskuskenttä

 Kolmonen
FC Jukola - Esse IK
2-3
 Ottelupöytäkirja
Virkiä - FC Jukola

La 18.3. klo 12.00
Patruuna-Areena

Harjoitusottelu
2017  FC Jukola