23 touko 2017

Syitä, seurauksia ja loppuhetkien draamaa

Kausi oli edennyt siihen vaiheeseen, että edessä oli ensimmäinen koitos luonnonnurmella. Sitä varten Huikeat Pojat pakkautuivat autoihin ja matkasivat kauas pohjoiseen, jopa yli piirirajan.

Määränpäämme oli Ähtävä ja tämä oli pienen kyläseuramme ensimmäinen visiitti sinne. Viime kaudellakin olimme samassa sarjassa illan isännän Esse IK:n kanssa, mutta silloin he pelasivat keväisen kotimatsinsa tekonurmella Jeppiksessä. Viime sesongilla he tekivät kovaa tulosta, mutta uusi kausi oli alkanut pisteiden valossa nihkeästi. Toki he olivat jo reagoineet ja esim. hankkineet ylemmäksi siirtyneen maalitykkinsä takaisin. Ottaen huomioon heidän maineensa kovana kotijoukkueena, korviimme kantautuneet etukäteisuhot ja omat vaikeutemme keski-Pohjanmaalla, niin tiedossa oli vähintäänkin haastava iltapuhde, mikäli haluaisimme tuliaisia kotiinviemisiksi.

Huikeiden Poikien valmistautuminen oli ollut pääasiassa kunkin itsensä vastuulla, sillä edellisestä matsista oli vain vähän aikaa ja viikonloppuakin täytyi viettää. Pientä pohdittavaa aiheutti siirtyminen pitkästä derbyputkesta kaukomatkoihin, sillä ne ovat aivan erilaisia maailmoja. Pelaajatilanne oli oikeinkin hyvä, sillä pöytäkirjaan oli naputella yhtä vaille maksimimäärä ja joukkoon kuului yksi tuorekin hankinta. Jos edellisissä otteluissa oli osittain taisteltu hurmahenkisten nostatuspuheiden voimalla, niin samaa alkukantaista eloonjäämisviettiä kaivattaisiin nytkin. Olimme matkalla pahaan paikkaan, mutta emme aikoneet myydä nahkaamme halvalla.

Matkustusaikataulumme oli laadittu tiukaksi, mutta riittäväksi. Se alkoi kuitenkin romuttua siinä vaiheessa, kun neljää avauskokoonpanoon merkittyä pelaajaa kuljettaneen automobiilin takapenkiltä ilmoitettiin pelikenkien jääneen kotosalle. Hairahduksen syyksi saatiin kanssakäyminen kottaraisten kanssa ja lisälenkki oli tiedossa. Kyseistä automobiilia ohjannut herrasmies kuitenkin piiskasi liki puolen tunnin erheestä huolimatta menopeliään sellaisella hartaudella, että perillä oltiin hirvihavainnoistakin huolimatta kutakuinkin riittävän ajoissa.

Perillä mattimyöhäisiäkin odotti kevätkunnossa ollut luonnonnurmi, joka oletettavasti saisi pelivälineen elämään. Yleisöä taisi olla seitsemisenkymmentä ja kioski oli palvelemassa tuota väkijoukkoa. Sää oli aurinkoinen, mutta tuuli teki ihotuntumasta sangen viileän.

Itse ottelu käynnistyi suhteellisen tapahtumaköyhästi, kun joukkueet keskittyivät tarkkailemaan toisiaan ja kamppailemaan keskialueen irtopalloista. Tahtipuikko oli hienokseltaan Huikeiden Poikien karvaisissa pikkukätösissä, mutta mitään sen vaarallisempaa emme mekään alussa saatiin aikaan. Alkuun asialliselta näyttänyt tuomarilinja kesti kenties parisenkymmentä minuuttia, kunnes sinisen sydämen ritareilla alkoi läikkyä yli. Kotijoukkue rikkoi jatkuvasti ja välillä rumastikin, mutta lopputulemina oli korkeintaan vapaapotkujamme. Ja kun tuomaria ei kiinnostanut edes puhutella jatkuvia sukittajia, niin omat suumme avautuivat ja ensimmäinen varoituskin viuhui. Tuota episodia oli edeltänyt Jussiin kohdistunut rike rangaistusalueella ja sen olisi pitänyt kaikessa päivänselvyydessään olla rangaistuspotku sata kertaa sadasta. Ei ollut tällä kertaa. Kotiyleisö ei nähnyt tilanteita lainkaan samalla tavalla kuin me ja sieltä alkoi sinkoilla syytöksiä tunnelman pilaamisesta.

Ensimmäisen puoliajan loppuvaiheilla kotijoukkuekin sai jotain aikaan, mutta ainoastaan liki nollakulmasta lähtenyt ohisuupaisu kierron jälkeen sai pulssia värähtämään. Sen jälkeen tuomarin hiljaisesti hyväksymä kotisukittelu sai rumat seuraamukset, kun jälkeen yksi tarpeeton ja ennenkaikkea erittäin myöhäinen liukutaklaus tuhosi pelaajamme nilkan. Tämä tiesi samalla sitä, että debytantti päästettiin irti. Hänellä on kuitenkin vielä tiukkoja hetkiä edessään, sillä sekä hänen etu- että sukunimensä ovat jo joukkueen sisällä varatut, joten jonkinlainen ratkaisu on keksittävä. Ensimmäisen puoliajan kolmannella lisäminuutilla oli tiukat paikat, kun väärintuomitun kulmapotkun jälkeen pelivälinettä piti siivota maaliviivalta puolustajan toimesta.

Tauko-ohjelmassa oli aluksi haavoittuneen toverin kantamista kentän poikki, mistä alkuperäisjäsenet selvisivät kunnialla. Sen jälkeen kopissa luotiin suunnitelmaa jälkimmäiselle puoliajalle ja kuuntelussa oli luonnollisesti Kari Tapion sininen ääni.

Toiselle puoliajalle jouduimme vääntämään keskitason vastatuuleen ja häiritsevään vasta-aurinkoon. Ensimmäinen vartti tauon jälkeen mentiin hienokseltaan kotijoukkueen hallinnassa ja vaihtorumbamme pyrki tuomaan tuoreita jalkoja kentälle.

Ottelu jatkui kuitenkin sangen tasaisena, vaikka peliä enemmän kenttäpuoliskollamme käytiinkin. Kotijoukkue jatkoi myös säälimätöntä sukittamistaan ja lopulta heillekin nousi pari korttia, kun häveliäisyys vei hetkellisesti voiton porsastelun suojelemisesta. Teimme myös viidennen ja viimeisen vaihtomme, vaikka sitä ei välttämättä pöytäkirjasta löydykään. Puutteellisia pöytäkirjoja on nykyään enemmän kuin onnistuneita ja jossain vaiheessa ei korjausehdotuksia enää viitsi toimittaa, kun vastareaktioista ei ole tietoakaan ja kyse ei ole vaihtoa kummemmasta asiasta.

Viimeisellä vartilla paine maalillamme alkoi kasvaa ja homma meni osittain eloonjäämistaisteluksi. Todelliset vaaran hetket alkoivat 88. minuutilla, kun vihulainen sai ihan syystä vapaapotkun rangaistusalueemme rajalta. Tuo vapaapotku potkaistiin maalimme poikkipuun yläreunaan ja hässäkkä jäi päälle. Aikamme siinä selvisimme, mutta ties kuinka laukaisuyritys pääsi blokkimuurimme läpi ja harmittavasti kellotti kopparimme alaraajat jättäen meidät lohduttomaan takaa-ajoasemaan. Tässä kohtaa voinee mainita, että paluumatkalla syyksi epäiltiin vääränlaista huuhteluainetta, sillä kuteet olivat olleet tavallisuudesta poikkeavassa pesupalvelussa.

Huikeat Pojat eivät kuitenkaan luovuttaneet, vaan painoivat pelin jo kertaalleen kreisijuhlineen kotijoukkueen päätyyn. Massiivinen paineemme tuotti meille vapaapotkun täysin keskeltä ja noin 30 metristä. Mäkinen oli siinä antajana ja hän päätti toimittaa mitoitukseltaan maukkaan toimituksen hivenen rangaistuspilkkua lähemmäksi maalia. Tasoituskiima oli valtaisa ja käyttämämme mustapaidat olivat voittopuolisesti nahkakuulan ympärillä. Se oli lopulta Matias, joka pääsi survomaan erittäin maistuvan tasoituksen kolmannella lisäminuutilla. Tämä oli liikaa päätuomarille ja hän ryntäsi penkkimme eteen uhaten piiriin tehtävällä raportilla. Perusteisiin oli juuri sillä hämmennyksen hetkellä vaikea sanoa yhtään mitään, mutta katsotaan, mitä tuleman pitää.

Lisäaikaa oli vielä pelaamatta ja me olimme lopulta ryöstää koko pistepotin. Pelaava päävalmentaja piti neljää puolustajaa pilkkanaan, mutta huikeiden harhatusten kokonaisrasitus vei voimat juuri ennen ratkaisevaa niittiä. Kuudes lisäminuutti oli jo käynnissä, kun ottelu lopulta päättyi ja pisteet tasattiin.

Esse IK - FC Jukola 1-1 (0-0)
1-0 89' kotipaine livauttaa laukauksen längistä
1-1 90+3' Matias survoo tasoituksen Mäkisen pystyneppivaparin jälkeen  FB-video osumasta

Ottelupöytäkirja

Olihan ottelu. Suurelta osin kentällä ei tapahtunut kovinkaan kummoisia jalkapallohienouksia, sillä alusta ei mahdollistanut hienouksia. Kokonaisuutena nähtiin sangen tasainen matsi, missä kotijoukkueella oli joku yksittäinen ja puolittainen maalipaikka enemmän. Tuomarilinjasta sanottakoon vielä se, että siellä keskityttiin aivan liiaksi seurauksiin kuin syihin. Kolme saamaamme varoitusta on helposti hyväksyttävissä, mutta kotijoukkueen jääminen kahteen ei ole missään tapauksessa hyväksyttävää. Milläs hyökkäät, kun aina tullaan jaloille ja vieläpä rumasti. Riistettyä rangaistuspotkua emme tässä enää jaksa käsitellä.

Kotimatkamme risut lähetämme sille pitäjän leveimmän traktorin kuskille, joka yritti lopettaa maallisen vaelluksemme. Et sä nyt vain voi keskellä pitkää suoraa kääntyä vilkuttamatta &  muutenkaan varoittamatta vasemmalle! Okei, sä aloit vilkuttamaan... siinä vaiheessa, kun käännöstäsi oli tapahtunut useampi kymmenen astetta, olit jo keskellä kaistaamme  ja hätäjarrutuksemme siirsi sisuskalujamme epämiellyttäviin paikkoihin. Osoitit tilannetajusi näyttämällä keskisormea, mikä tuntuu erikoiselta, mutta sopi jotenkin kokemamme illan antiin.

Päävalmentaja-Petri: Veimme peliä avauspuoliskolla ja vastustaja sitten jälkimmäisellä. Tämä oli kelpo pinna ja jatkamme treenien kautta kohti seuraavaa matsia.

Kapteeni-Rami: Fyysinen läsnäolomme ei ollut tänään aivan edellismatsien tasolla, mutta se onneksi parani ottelun edetessä. Tiesimme paikan vaikeaksi ja sitä se kovin monessa mielessä olikin. Mielestäni tasapeli on oikeudenmukainen lopputulos. Erityiskehuni menevät tällä kertaa Mäkiselle ja etenkin hänen uusipaavalniemismäiselle määrikselleen lisäajan tasoitusta alustaessaan.

Maansamyyjämaalivahti-Kristian: Ihan jees noin muuten, mutta elämäni pahin hörppy laskee "HIVENEN" arvosanaa.

Homma jatkuu nyt treenien merkeissä. Seuraavaksi onkin vuorossa kotimatsi ja se mitellään Virkiää vastaan ensi viikon tiistaina. Tulkaahan mylvimään!

Aina ei voi olla terävimmillään, mutta silloinkin pitää taistella. Tänään taisteltiin ja siksi saatiin jotain kotiviemistä. Kausi jatkuu ja sininen sydän sykkii, HuiPo!

Viimeksi muutettu 24 touko 2017
free joomla templatesjoomla templates
FC Jukola - KPS

 Ke 28.6. klo 19:00
Huutoniemi

 Kolmonen
Korsnäs FF - FC Jukola
2-0
 Raportti
Virkiä - FC Jukola

La 18.3. klo 12.00
Patruuna-Areena

Harjoitusottelu
2017  FC Jukola